2. sunnuntai pääsiäisestä (Misericordias Domini)
  • "Rakastatko sinä minua?"

    Pastori Vesa Hautalan saarna 30.4.2017 Orivedellä

  • Et ole yksin

    Toisena pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina, II:n vuosikerran epistolateksti

    Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. 1 Piet. 5:1-4.

    Tänä Hyvän paimenen sunnuntaina kiinnitämme huomiomme siihen Jumalan laupeuteen, ettemme ole täällä karussa maailmassa yksin kulkemassa uskon tietä, vaan hän, Ylipaimen, itse on meidän kanssamme. Hän on liittänyt meidät laumaansa, jossa meillä on toisia saman tien kulkijoita, uskonveljiä ja -sisaria. Vieläpä hän on antanut meille oman pastorin, joka huolehtii meidän hengellisestä parhaastamme.

    1. Meillä on Ylipaimen

    Kun Herramme oli noussut kuolleista, hän uskoi evankeliumin julistamisen valitsemilleen apostoleille kaikessa maailmassa. Hän oli kouluttanut heitä siihen kolme vuotta. Ylösnousemisensa jälkeen hän ilmestyi heille 40 päivän aikana ja lähetti heidät suureen tehtäväänsä. Heidän oli vain vielä odotettava joitakin päiviä Pyhän Hengen vuodatusta. Jeesuksen taivaaseen astuminen ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että hän olisi jättänyt seurakuntansa vaille huolenpitoaan ja itse sulkeutunut omaan kammioonsa taivaaseen. Ei suinkaan, vaan hän lupasi: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:20) Hän nousi Isän oikealle puolelle ja hallitsee siellä jumlallisessa kunniassa ja kaikkivallassa inhimillisenkin luontonsa puolesta iankaikkisesti. Meidän Vapahtajamme on siis yhtäläisessä kunniassa ja kirkkaudessa Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Isän oikea puoli ei ole jokin suljettu tila, vaan se on siellä, missä Isäkin on. Hän on kaikkialla; ei ole paikkaa, missä ei Jumala olisi. "Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu" (1 Kun. 8:27; 2 Aik. 6:18).

    Kun Jeesus astui taivaaseen, hän nosti kätensä ja siunasi opetuslapsensa. Näiden siunaavien kätten alla hänen omansa elävät tänäänkin, sillä Kristus ei ole laskenut käsiään.

    Tekstimme puhuu meille tästä Herrasta ja sanoo häntä ylipaimeneksi. Hän on yhä edelleenkin paimen. Toteutuu Jeesuksen lohdullinen opetus: "Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä."

    Samalla toteutuu profeetta Hesekielin yhtä lohdullinen ennustus, kun hän kirjoittaa Herran sanan: "Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä... Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. " (Hes. 34:11-12,15-16)

    Hyvä on olla tällaisen Paimenen hoidossa. Saamme sanoa: "Kun Herra vain mua paimentaa, ei multa mitään puutu."

    2. Meillä on seurakunta

    Voidakseen kaita meitä tahtomallaan tavalla Jumala on koonnut meidät laumaksi, jolla on paimen, pastori. Hän on Kristuksen, tuon Ylipaimenen, alipaimen. Tekstimme puhuu meille Jumalan laumasta, joka on uskottu tällaisten alipaimenten huostaan. Apostoleista lähtien on ollut Herran tahto ja yleinen käytäntö koko kristikunnassa, että uskovat muodostavat kiinteitä laumoja, joilla kullakin on omat paimenensa. Mekin kuulumme tällaiseen laumaan eli seurakuntaan.

    Seurakunnassa olemme osallisia uskovan oikeuksista, noista yhteisistä kuninkaallisen papiston oikeuksista. Niistä kaikkein tärkein on osallisuus evankeliumiin, niin että saamme uskoa syntimme anteeksi annetuiksi Kristuksen nimessä. Samalla osallisuus evankeliumiin on osallisuutta seurakunnan julistukseen, siis saarnaan ja sakramentteihin, joissa meille tarjotaan ja annetaan Jumalan armo. On suuri etuoikeus, kun Jumalan sana julistetaan meille puhtaasti ja sakramentit jaetaan Kristuksen säätämyksen mukaan, niin että saamme olla autuaita armosta Kristuksen tähden ilman lain tekoja. Se on Jumalan armoteko, jota emme ole ansainneet. Rakkaat kristityt, kun hän sen meille suo, emmehän halveksi sitä?

    Kuninkaallinen pappeus tuo mukanaan oikeuksia ja etuisuuksia. Niihin kuuluu se, että Kristuksen kirkko on Kristuksen kaittavana. Se tarkoittaa sitä, etteivät epä- ja harhauskoiset saa määrätä sitä, mitä uskovat kuuntelevat ja millaisia paimenia he itselleen kutsuvat. Kristus ei ole käskenyt omiaan kysymään lupaa toimintaansa niiltä, jotka eivät kaitse lampaita oikealla Jumalan sanalla. Uskovat ovat sidoksissa suoraan Hyvän Paimenen ääneen ja karttavat vierasta ääntä. Vain sillä tavalla Kristuksen kaitsenta voi oikealla tavalla toteutua.

    Kristus on uskonut uskovilleen opin arvioimisen. Hän on antanut heille uskon myötä lampaankorvan, jolla he tunnistavat Vapahtajan äänen. Sen tunnistaminen on mahdollista, sillä uskovat tuntevat autuuden tien ja heillä on pyhän Raamatun tuntemusta. Kun Raamattu julistaa kaikkialla samaa oppia, oikea Raamatun opin tuntemus saadaan uskon pääkohdassa jo silloin, kun autuuden asia kirkastuu. Ja sikäli kuin tulee esiin uusia asioita, niin meillä on berealaisten esimerkki. He tutkivat joka päivä Kirjoituksista, oliko asia niin kuin heille oli puhuttu. Tämä asia ei ole vaikea, kunhan vain olemme oikealla tiellä. Mutta opin arvioiminen on vaikeata, jos emme tukahduta turmeltuneen järkemme vaatimuksia. Apostoli Paavali opettaa meitä tässä asiassa sanoen: "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2 Kor. 10:5) Ja opin arvioiminen on aivan mahdotonta, jos emme ole koskaan autuuden tietä tunteneet ja jos elämme teko-opin lumoissa.

    Sinulle on suuresta merkityksestä, että kuulut laumaan, jossa sinulla on uskonveljiä ja -sisaria. Heidän kanssaan voit keskustella rakentavasti uskonasioista, saada ja neuvoja, lohdutusta, kehotusta ja tukea. Voit antaa sitä myös toisille. Sama usko ja oppi yhdistävät uskovia ihmeellisellä tavalla.

    Kun sinulla uskovana on suuret hengelliset oikeudet, niin samalla ne merkitsevät myös pyhiä velvollisuuksia. Sinun tulee käyttää oikeuksiasi nöyrästi Jumalan tahdon mukaan. Tahtonsa hän on ilmoittanut pyhän Raamatun muuttumattomassa sanassa. Kun pysyt Raamatun sanassa ja olet joissakin asioissa niin sanotusti vanhanaikainen, niin kanna ristisi ja häpeäsi Kristuksen tähden ja katso se kunniaksesi. Samalla muista, että kun kerran Ylipaimen ilmestyy, tuomio pidetään kirjoitetun Raamatun sanan mukaan ja se sana on sinä päivänä täysin voimassa. Siitä apostoli lausuu: "Sinä päivänä... Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan." (Room. 2:16) Silloin se, mikä epäuskoisen maailman mielestä on ollut häpeällistä ja halveksittua, on saava suuren kunnian. Jumala ei näet luovuta kunniaansa toisille eikä ylistystänsä epäjumalille (Jes. 42:8).

    3. Meillä on pastori

    Tekstimme on varsinaisesti osoitettu seurakuntien kaitsijoille. Apostoli kehottaa heitä ottamaan vaarin laumasta, joka on heille uskottu. Tämä on lakia pastorille, mutta evankeliumia laumalle. Ja pastorinkin tulee ottaa tämä vastaan oikealla tavalla, ei lainomaisesti, vaan uudestisyntyneen mielensä mukaisesti niin kuin se, jolla on rakkaus Kristuksen seurakuntaan. Siitä apostoli Johannes kirjoittaa: "Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet. Ja kuitenkin minä kirjoitan teille uuden käskyn, sen, mikä on totta hänessä ja teissä; sillä pimeys katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa." (1 Joh. 2:7-8) Apostoli Paavali sanoo siitä: "Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet." (2 Kor. 5:14) Sille, joka on oppinut tuntemaan Jumalan rakkauden, Jumalan sanan käskyt ja kehotukset eivät ole raskaita.

    On suuri Jumalan armoteko, että on oikea, vaikka edes pieni seurakunta ja sillä uskollinen paimen, joka on sitoutunut julistamaan autuuden sanomaa kokonaisena ja puhtaana. Normaali tilanne on se, että seurakunta voi luottavaisin mielin kuunnella saarnaa eikä sen tarvitse joka hetki pelätä joutuvansa harhaan johdetuksi. Rakkaat kristityt, kiittäkää tästä Jumalaa, ja rukoilkaa voimia paimenellenne sekä anokaa, että elon Herra lähettäisi lisää työmiehiä elonkorjuuseensa.

    Osoittakaa kiitollisuutenne teossa niin, ettette laiminlyö yhteistä jumalanpalvelusta sikäli kuin Jumala antaa teille siihen terveyttä, voimia ja mahdollisuuksia. Kuunnelkaa tarkasti ja painakaa sana sydämiinne. Pitäkää jokaista sanan kuulemisen tilaisuutta suurena Jumalan armon osoituksena ja juhlahetkenä. Ottakaa myös lapset ja nuoret mukaan. Tutkikaa Raamatun kirjoituksia. Käyttäkää hyväksi uskollisia, luotettavia opettajia, jotka ovat jo autuuteen päässeet, mutta jotka kirjojensa opetuksilla yhä ovat meidänkin opettajiamme. Erityisesti syventykää uskonpuhdistaja Martti Lutherin kirjoituksiin, joka perkasi kirkon vääristä opeista, mutta jotka nyt ovat ryminällä palaamassa takaisin.

    Julkinen saarnavirka on Jumalan tahtoma ja asettama. Kun Kristus kutsui apostolinsa, hän sillä teollaan perusti Uuden liiton saarnaviran. Kun hän opetti heitä ja kun hän antoi heille lähetyskäskyn, hän edellytti, että saarnavirka on voimassa maailman loppuun asti. Hän sanoi tietoisena siitä, mitä aikojen myötä on tuleva, ja opettaessaan apostoleilleen julkisen saarnaviran asioita mm.: "Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee... Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!" (Luuk. 12:40,43) Pastorit ovat palvelijoita ja heidän tulee olla valppaita ja valvovia viranhoidossaan.

    Tällä julkisella paimenviralla on muun muassa seuraavat erityiset ominaisuudet. Jumala kutsuu siihen miehiä, jotka ovat opettamaan kykeneviä ja tehtävään soveltuvia, niin että he voivat olla laumalle esikuvina. Paimenen on huolehdittava niistä, jotka kuten tekstimme sanoo, "ovat teidän osallenne tulleet" tai kuten Apt. 20:28 sanoo: "Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut." (Apt. 20:28)

    Kullakin paimenella on siis tietty lauma, seurakunta, josta hänen on yksin tai toisten paimenten kanssa yhdessä pidettävä huolta, ja tämän huolenpidon tulee kohdistua heille uskottuun koko laumaan. Silloin myös jokainen seurakunnan jäsen voi kääntyä paimenensa puoleen sielunsa asioissa. Pastorissa hänellä on ammattiauttaja ja asiantuntija. Sielunhoitajaa eivät voi korvata tämän maailman ammattiauttajat, kuten lääkärit, psykologit ynnä muut sellaiset. Heillä on omat alueensa. Heille ei kuulu hengellinen sielunhoito, johon heillä ei myöskään ole koulutusta ja johon heidän ammattinsa ei anna kutsumusta eikä heidän asianaan ole yrittää muuttaa asiakkaittensa kristillistä uskoa ja moraalia. Pastori hoitaa sieluja Jumalan sanalla, lailla ja evankeliumilla. Hän tuo armon sielun haavojen hoitoon ja ohjaa omantunnon taakoista vapautetut Jumalan käskyjen mukaiseen elämään. Tätä Jumalan lapsella on oikeus ja kohtuus odottaa sielunhoitajaltaan.

    Vielä meillä on näiden kolmen asian lisäksi, nimittäin Ylipaimenen, seurakunnan ja alipaimenten lisäksi, Jumalan enkelit, jotka varjelevat meitä kaikilla teillämme. He tekevät sen usein hyvin ihmeellisellä, meille näkymättömällä tavalla. Kun olemme saaneet Vapahtajan, syntisten ystävän, emme ole yksin. Olemme Jumalan valtakunnassa, siellä, missä kolmiyhteinen Jumala on iankaikkinen Isämme ja Herra Jeesus Kristus Vapahtajamme. Olemme siellä, missä Herran Sebaotin enkelijoukot tekevät meille palvelusta. Olemme siellä, missä profeetat ja apostolit opettavat meille sekä jo autuaasti poisnukkuneitten että nyt elävien paimenten suulla pelastuksen tien ja Jumalan armoneuvon. Olemme yhtä joukkoa koko Kristuksen seurakunnan kanssa, joka kerran suuressa autuudessa ja kirkkaudessa viettää Karitsan iankaikkista hääjuhlaa.

    Markku Särelä

  • Hyvä paimen

    Pastori Dani Puolimatkan saarna 10.4.2016 Tampereella

  • Hyvä Paimen pitää huolen lampaistaan

    Toisena pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina, Vanhan testamentin teksti

    Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Hes. 34:11-16.

    1. Seurakunta on Herran oma

    Ihmisillä on monenlaisia käsityksiä kirkosta ja seurakunnasta. Heidän käsityksiään muovaavat paljolti valtiokirkon verovaroin ylläpidetyt seurakunnat. Raamatun mukaan Kristuksen seurakunta ei ole ulkonainen laitos, vaan se on pyhien yhteisö, jonka Pyhä Henki on synnyttänyt sanallaan ja sakramenteillaan. Tunnustamme uskontunnustuksessa: "Minä uskon Pyhään Henkeen, yhden, pyhän, kristillisen seurakunnan". Tämä seurakunta on näkymätön ihmissilmälle. Se on kuitenkin löydettävissä ja tunnistettavissa. Sillä on tuntomerkkinsä. Ne ovat puhdas evankeliumin saarna ja oikein jaetut sakramentit. Nämä ovat seurakunnan pettämättömät tuntomerkit siitä syystä, että ne synnyttävät ja säilyttävät seurakunnan. Meillä on Jumalan lupaus siitä, ettei hänen sanansa palaa takaisin tyhjänä, vaan saa menestymään sen, mitä varten Jumala sen lähetti. (Jes. 55:10-11). Niin siis saamme uskoa, että siellä täytyy varmuudella olla Jumalan lapsia, missä hänen sanansa on jatkuvassa käytössä. Pyhä yhteinen seurakunta, tuo meille näkymätön pyhien yhteys, löydetään näiden tuntomerkkien perusteella. Kristuksen seurakunnan tuntomerkit ohjaavat meidät oikeinopettavan seurakunnan yhteyteen. Siihen uskollisesti pitäytyessämme pitäydymme näkymättömään seurakuntaan eli una sanctaan.

    Kristuksen seurakunta on hänen kalliisti omakseen ostama. Apostoli Paavali lausuu siitä seurakunnan kaitsijoille: "Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut." Apt. 20:28. Lunnaat, jotka Kristus maksoi, eivät olleet tämän maailman aarteita, vaan ihmiseksi tulleen ja meidän syntiemme tähden kärsineen Jumalan Pojan pyhä veri. 1 Piet. 1:18-19: "... ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan." Näin kalliilla, täysin riittävällä hinnalla olemme lunastetut eli Jumalalle ostetut. Autuutemme on lujalla perustalla. Olemme vapautetut synnistä, kuolemasta ja kiusaajan kahleista. Olemme Herran Kristuksen omia, hänen laitumensa lampaita. Onhan tämä meille suuri ilon aihe?

    2. Herra kokoaa seurakuntansa

    "Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä." Jumalalla on tarkka tieto siitä, ketkä kuuluvat valittujen täyteen lukuun. Nämä ovat hajallaan maailmassa. Mutta Jumala kokoaa heidät seurakuntaansa kaikkialta. Sen hän tekee evankeliumilla. Jumalan omat elävät monenlaisissa olosuhteissa, vaaroissa, jopa eksytysten keskellä. Tekstimme puhuu "pilvisestä ja pimeästä päivästä". Jotta Hyvän Paimenen kokoava ääni kuuluisi, Jumala on perustanut saarnaviran ja antanut lahjoja eli opettajia ja paimenia seurakunnalleen. Siellä missä on oikeita, uskollisia paimenia ja uskollisia seurakuntia, ovat Kristuksen omat koolla Jumalan tahtomalla tavalla. Kristus löysi itselleen omia myös samarialaisesta sekakansasta ja heidän lahkostaan ja ohjasi heidät Uuden liiton aikaan. Samoin viimeisinä aikoina Kristus etsii itselleen omia monenlaisten eksytysten keskeltä, ja haluaa ohjata heidät puhtaan sanansa varaan.

    Mooses sanoi aikanaan kansalle: Tulkaa minun tyköni kaikki te, jotka olette Herran omia. Nyt Kristus kutsuu kansaansa ja sanoo: "Minun lampaani kuulevat minun ääntäni ja seuraavat minua." Hän myös sanoo: "vierasta ne eivät seuraa." Missä siis kuulet puhtaan ja selvän Kristuksen äänen näin kutsuvan, tiedä, että hän kokoaa lampaitansa. Haluathan olla mukana tässä kokoontumisessa? Vai sanotko: En, vaan minä haluan olla siellä, missä on kaikkien evankeliumeitten runsaus, puhukoot Herra ja apostolinsa mitä tahtovat. Jos niin sanot ja niin toimit, uskotko voivasi olla mukana oikeassa seurassa siinä suuressa kokoontumisessa, kun kansat kootaan Kristuksen tuomioistuimen eteen?

    "Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa." Tämä ei ole fyysistä siirtymistä Israelin maahan, vaan Jumalan kansaan liittymistä, kansaan, joka on hänen seurakuntansa.

    3. Herra pitää seurakunnastaan hyvän huolen

    Miksi sitten ihmiset eivät halua kokoontua Herran kutsusta? Miksi he ontuvat kahdelle puolelle ja yrittävät samalla kertaa tunnustautua totuuteen ja valheeseen? Monet varmaan tekevät niin siitä syystä, etteivät erota totuutta ja valhetta toisistaan. Ja se taas johtuu siitä, etteivät he tunne oikeata armon evankeliumia. Pastori Uppala kertoi prof. Franz Pieperin lausuneen luennoillaan: "Kaikki kissat ovat harmaita pimeässä." Ihminen, joka itse on pimeässä, ei osaa tehdä eroa oikean ja väärän evankeliumin välillä. Toiset taas eivät luota siihen, että Herra pitää huolen omistaan. He arvelevat, että heidän täytyy itse huolehtia itsestään ja toimia niin kuin itse viisaaksi harkitsevat. Laskelmointi on suuri virhe. Kristus kutsuu meidät seuraamaan ääntänsä laskelmoimatta, kuuliaisina opetuslapsina, niin kuin lammas seuraa paimenta, mutta karttaa vierasta.

    Kristuksen ääntä seuraten saamme osaksemme ihmeellisen Kristuksen paimenhoidon. Hän lupaa: "Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on."

    Tässä lampaat eivät pitäydy ihmisiin, vaan itse Herraan. Valheveljet tosin saattavat antaa joskus sellaisen kuvan ikään kuin oikeinopettavassa kirkossa seurattaisiin Lutheria, Pieperiä tai muita uskollisia opettajia ja että kun nämä pitävät kiinni opista, olisi kysymys inhimillisistä asioista. Mutta Luther ja muut oikeat opettajat vievät lampaat kuulemaan Kristuksen ääntä ja ovat - ei omia - vaan Kristuksen äänitorvia. Eivät he kasta omaan nimeensä, eivät he sido kuulijoitaan tunteen tai järjen sitein omaan persoonaansa, vaan he johdattelevat kuulijansa Kristuksen luo, häneen uskomaan.

    Ja miten ihanasti Kristus kaitseekaan niitä, jotka ovat hänen hoidossaan. "Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa." Eikö tämä ole meidän itsemmekin kohdalla toteutunut mitä suurenmoisimmalla tavalla. Meidät kadonneet on löydetty, meidät eksyneet on tuotu takaisin, meidät haavoittuneet on sidottu, meitä heikkoja on vahvistettu. Herran armoa ja hänen työtään se on. Hänelle yksin siitä kiitos. Ja sitä samaa Herra tekee edelleen. Hänellä on murhe kadonneista, eksyneistä, haavoitetuista, heikoista. Heitä hän etsii, tuo takaisin ja hoivaa.

    Me ihmiset vain emme ymmärrä, että Herra tekee tämän itse. Me välistä odotamme, että vanhemmat etsisivät lapsensa, ystävä ystävänsä, naapuri naapurinsa, pastorit loitontuneet jäsenet. Onhan meillä kaikilla tässä tehtävä olla Herran työtovereita, pastoreilla aivan jokapäiväisenä pyhänä kutsumuksena. Mutta välistä me unohdamme, ettei se ole ihmisen vallassa eikä voi tapahtua inhimillisesti eikä inhimillisin keinoin. Se voi tapahtua vain silloin, kun Herra itse tekee työnsä. Augsburgin tunnustuksessa sanotaan saarnavirasta: "... uskon saamista varten Jumalan on asettanut saarnaviran, antanut evankeliumin ja sakramentit, ja antaa näiden välineiden kautta Pyhän Hengen, joka vaikuttaa, missä ja milloin tahtoo, uskon niissä, jotka kuulevat evankeliumin, joka opettaa, että meillä on Kristuksen ansion eikä oman ansion vuoksi armollinen Jumala, jos sen uskomme."

    Hän sanoo: Minä itse etsin lampaani. Ja kun hän etsii, niin hän sekoittaa täysin inhimilliset laskelmat. Hänellä on omat keinonsa murtaa paatumus. Hän toimii omalla ajallaan ja omalla tavallaan. Pietarilla ja Daavidilla oli suuria vaikeuksia ja jopa pahoja lankeemuksiakin lihan kurissapitämisessä. Timoteus tuli uskoon varhaisessa lapsuudessaan, Paavali vasta täydessä miehuudessa oppineena miehenä. Augustinus kääntyi aikuisena vietettyään sitä ennen hurjaa syntielämää, ristinryöväri vasta juuri ennen kuolemaansa. Ihmiset olivat voimattomia heidän lihallisuuttaan taltuttamaan ja heidän epäuskoaan murtamaan, mutta Kristus johdatti heidät ajallaan parannukseen ja uskoon.

    Herra sanoo myös: "Mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on." Kaikki eivät ole Jeesuksen lampaita. Uskoa ja epäuskoa, Kristuksen seurakuntaa ja maailmaa, totuutta ja valetta ei voida Kristuksen valtakunnan eduksi yhdistää eikä Kristus niin tee. Kun Kristus toimii, hän suojelee seurakuntaansa. Hän kaitsee niin kuin oikein on. Herra itse on paimenemme. Se on suuren kiitoksen aihe.

    Markku Särelä

  • Jeesus ruokkii rakkauden sanallaan

    Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Joonan poika, rakastatko minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani." Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Joonan poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani." Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Joonan poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Rakastatko minua?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki. Sinä tiedät, että rakastan sinua." Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti sanon sinulle: kun olit nuori, vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit. Mutta kun vanhenet, ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Mutta sen hän sanoi osoittaen, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua." Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka kavaltajasi on?" Kun Pietari näki hänet, hän sanoi Jeesukselle: "Herra, kuinka hänen käy?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes tulen, mitä se sinua koskee? Seuraa sinä minua." Niin sellainen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole. Mutta Jeesus ei sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes tulen, mitä se sinua koskee?" Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut, ja tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki, ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. Joh. 21:15-25.

    Armon Armonruhtinaalta, rauhaa Rauhanruhtinaalta!

    Opetuslapset olivat hiljaisia ja arkoja miehiä tuolla Genesaretinjärven hiilivalkealla. He olivat Pitkäperjantaina paenneet pois ja jättäneet Mestarinsa yksin, mutta nyt Herra oli noussut ylös ja koonnut heidät takaisin luokseen. Kuulemme tässä Pietarin nöyrtymisestä. Ylipapin talon valkealla hän oli kieltänyt kolme kertaa Herransa, mutta nyt Jeesus oli kutsunut hänet uudelle hiilivalkealle. Siinä armon lämmössä Lunastajamme kutsuu luokseen meidätkin nöyrtymään ja tarttumaan kipeisiinkin asioihin Hänen kanssaan.

    Tässä on myös tärkeä kehotuksen sana kaikille kristityille. Meidän on oltava Jeesuksen suuna ja korvina. Suuna meidän on kerrottava lähimmäisillemme se minkä Jeesus sanassaan sanoo. Se miten Hän nuhtelee ja kurittaa sekä se miten Hän armahtaa ja antaa anteeksi. Olemme Jeesuksen suuna myös rukoillessamme seurakuntalaistemme ja läheistemme puolesta. Saamme palvella Häntä jokainen omalla paikallamme, jolla myös esirukous on ensiarvoinen kristityn palvelutehtävä. Jeesuksen korvina olemme, kun sielunhoidossa kuuntelemme ja tuemme lähimmäisiämme Jumalan sanan avulla. Silloin Raamatun sana vaikuttaa sen ohjaaman omantunnon kautta.

    Jeesuksen nuhde Pietarille kuului Hänen käyttämästään puhuttelusta ”Simon, Joonan poika”. Tämä Jeesuksen kolme kertaa toistama nimi palautti Pietarin aikaan ennen Jeesuksen antamaa kutsua ja muistutti myös siitä, keneltä Pietari oli armon, anteeksiantamuksen ja apostolin virkansa saanut. Ei Jeesus tarkoittanut Pietaria miksikään sijaisekseen maan päällä, vaan julistamaan Jumalan sanaa siinä missä muutkin apostolit. Tärkeintä oli ja on julistaa Ylösnoussutta Vapahtajaa Hänen sanansa mukaisesti, vaikka moni kirkoksi itseään kutsuva toimija väittääkin, ettei ole väliä mitä tunnustusta ja oppia kristinuskon nimissä opetetaan. Silloin vääristyy myös se mikä on ja mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista rakkautta.

    Niinpä Pietari sai nyt nousta Vapahtajamme kanssa uudelleen uskon palveluksen kalliolle. Siksi Hän käski Pietaria: ”Seuraa minua” ja antoi niin apostolin viran Pietarille takaisin. Siitä Pietari muistutti myöhemmin ensimmäisen kirjeensä ensimmäisessä luvussa todeten: ”Sillä [te] olitte "eksyksissä kuin lampaat", mutta nyt olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.” (1 Piet. 1:25)

    Jeesus ei vie vertailuun

    Jeesuksen esittämän kolmen kysymyksen määrä on pysäyttävä. Jäämme helposti pohtimaan miksi Hän kysyi näin monta kertaa Pietarilta tämän rakastamisesta. Tämä on kuitenkin varma merkki siitä, että Jeesus haluaa totuutta salatuimpaan saakka. Hänen kanssaan asiat on kohdattava ja käsiteltävä niin kuin ne ovat. Jeesuksen kanssa puhumme totta, koska Hän on totuudellinen. Toiseksi Jeesuksen esittämien kysymysten määrä kertoo siitä, että Hän pitää meistä kiinni, eikä koskaan luovuta eikä luovu meistä.

    Jeesuksen ensimmäinen kysymys Pietarille on erityisen hätkähdyttävä. Hän vaikuttaa pyytävän siinä Pietaria vertailemaan rakkauttaan muiden opetuslasten kiintymykseen Jeesusta kohtaan. Jeesus muistuttaa kuitenkin tässä Pietaria tämän aikaisemmista itsevarmuutta täynnä olleista sanoistaan: "Henkeni annan edestäsi." (Joh. 13:37) sekä "Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä." Pietari oli vakuuttanut, että hän pysyisi Jeesuksen rinnalla, vaikka muut opetuslapset pakenisivat ja jättäisivät Jeesuksen. Ja siten Pietari oli vakuuttanut myös rakastavansa enemmän kuin muut ja nostanut samalla itsensä muiden opetuslasten yläpuolelle.

    Tähän vakuutteluun Jeesus oli todennut Pietarille: "Sinäkö annat henkesi minun edestäni? Totisesti, totisesti sanon sinulle: kukko ei laula, ennen kuin kiellät minut kolme kertaa." (Joh. 13:38) Siksi ensimmäisellä kysymyksellään Jeesus varoittaa myös meitä vertaamasta toisiamme uskon vahvuudessa, palveluksen tehtävissä tai vaelluksen asioissa. Sillä ainoastaan Jeesus tuntee sydämet läpi kotaisin. Siitä on erityisen puhuttelevana esimerkkinä alkukielen sanat näissä kysymyksissä ja vastauksissa. Näissä kolmessa kysymys- ja vastausvastaparissa vain viimeisessä ovat samat kreikan alkukielen sanat.

    Kahdessa ensimmäisessä kysymyksessään Jeesus käyttää rakastaa-sanaa, joka suomen kielessämme on käännetty kreikankielisen sanan mukaan agapee-rakkaudeksi. Se kertoo kaikkensa antavasta ja uhraavasta rakkaudesta. Se ei ole meille ihmisille mahdollista, vaan niin rakastaa ainoastaan Jumala. Siksi Jeesuksen kysymys Pietarin sydämessä vielä kuului: Rakastatko minua enemmän kuin nämä muut ja enemmän kuin mitään muuta elämässäsi. Oletko valmis luopumaan kaikesta ja heti minun vuokseni.

    Ja mitä Pietari vastasi? – Jeesuksen totuuden edessä hän tunnusti rakastavansa Herraansa ihmisen vajavaisella, lähinnä ystävyyttä tarkoittavalla sanalla, joka voitaisiin kääntää suomeksi: ”Herra, Sinä tiedät, että pidän Sinua rakkaana”, ”haluan rakastaa sinua” tai vain ”pidän sinua ystävänä”. Pietari tunnusti, ettei rakastanut niin kuin Jeesus kysyy ja niin kuin Häntä pitäisi rakastaa. Meillä kenelläkään ei ole syntisestä luonnostamme johtuen ilman uskoa sitä rakkautta Jeesusta kohtaan, joka meillä vielä oli paratiisin alkutilassa ennen syntiinlankeemustamme. Ja siksi Pietarilla ei lopulta ollut enää muuta vastausta kuin ”Herra, sinä tiedät kaikki”. Pietarin sanat kertovat kokonaisvaltaisesta Kristuksen varaan jäämisestä.

    Jeesus kaitsee Pietaria

    Vapahtajamme kolmas ja viimeinen kysymys Pietarille on kaikkein sydäntä riipaisevin. Siinä Hän ei enää kysykään ”rakastatko minua” samalla kaikkensa antavalla rakkauden sanalla kuin kahdella ensimmäisellä kerralla, vaan paljon vähemmän. Mutta samalla Hän julistaa Pietarille ja meille kaikille ihmeellisen paljon. Jeesus käyttää nyt samaa sanaa kuin Pietari vastauksissaan kahdella ensimmäisellä kerralla. Ja siksi Jeesuksen kolmas kysymys voitaisiin kääntää ”olenko sinulle ystävä?” – Saanko olla sinulle edes siten tärkeä?

    Herransa tapaamista pelänneelle Pietarille tuli vastaan Jeesuksen nöyrä pyyntö: ”Saanhan tulla takaisin Herraksesi ja Vapahtajaksesi, joka olen kaiken aikaa ollutkin.” Ja näin Jeesuksen kaikkien kysymysten takaa kuuluu Hänen kaikkein perustavin kysymyksensä meille: ”Saanko minä rakastaa sinua?”

    Jeesus vakuutti Pietarille sovittaneensa kaikki tämän synnit, lunastaneensa opetuslapsensa kuolemasta ja kadotuksesta. Jeesus kertoo näin antavansa Pietarille anteeksi myös hänen kieltämisensä. Jeesuksen armotyö kattaa senkin aivan täysin. Ja tästä Jeesuksen ensin olevasta rakkaudesta avautuu Pietarin ja kaikkien apostolien tehtävä. Vain Jeesuksen armon evankeliumilla he ruokkivat Herramme karitsoita ja ainoastaan Kaikkivaltiaan sanalla he kaitsevat Hänen lampaitaan. Ilman uskoa Jeesukseen ja Hänen sanaansa, he eivät olisi milloinkaan onnistuneet tehtävässään.

    Puhuessaan lampaista Jeesus muistutti Pietaria sanoistaan: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Minä olen lammasten ovi… jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu, ja hän käy sisälle ja käy ulos ja löytää laitumen.” (Joh. 10:7–9) Siitä on merkkinä juuri vyöttäminen. Jeesus muistutti Pietaria siitä, miten tämä oli nuorempana sinkoillut tahtonsa mukaan minne halusi. Kun ihminen vyöttää itsensä, hän päättää millä vyöttää eli mitä puhuu, mitä tekee ja minne menee. Mutta kun Pyhä Henki vyöttää, niin Hän antaa sen millä ja miten vyöttää. Ja silloin myös Hän vie meidät siihen suuntaan mihin tahtoo. Nyt Pietari ei enää rynnännyt Herramme edelle, vaan nöyrtyi Vapahtajamme taakse Hänen jäljessään kulkevaksi lampaaksi.

    Pyhä Henki salli Pietarin kokea myös marttyyrikuoleman. Silloin Jumalan armosta tapahtui lopulta myös Pietarin vakuuttelu siitä, että hän antaa henkensä Jeesuksen puolesta. Tämän Pietari kertoo itsekin Toisen kirjeensä ensimmäisessä luvussa: ”Sillä tiedän, että majani paneminen pois tapahtuu nopeasti, niin kuin myös meidän Herramme Jeesus Kristus sanoi minulle selvästi. (2 Piet. 1:14)

    Jeesuksen työssä katseemme on jo iankaikkisessa voittopalkinnossa. Siksi Pietarin ei tarvinnut myöskään tietää kuinka pitkä palvelusaika olisi Johanneksellakaan edessään. Liika huolehtiminen on merkki epäuskosta. Taivas on jo läsnä Jeesuksen kanssa. Sillä muistathan rakas ystävä, miten Kristus oli vastannut Pietarille jo ennen kuin tämä kielsi Hänet: "Mihin menen, sinne et voi nyt minua seurata, mutta myöhemmin seuraat minua." (Joh. 13:36) Tässä on Jumalan armon tie ja varmuus. Hän johtaa meidät perille taivaan kotiin. Mekin seuraamme sinne uskossa Herraamme ja Vapahtajaamme.

    Ja evääksi tälle matkallemme Hän antoi uuden käskynsä: ”Uuden käskyn annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin olen rakastanut teitä – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tulevat tuntemaan teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskenänne rakkaus." Vain Kristuksen sana ja siinä opittava Hänen rakkautensa ruokkii lauman. Rakas ystävä, myös sinä kuulut tähän Herramme laumaan. Hän ruokkii ja kaitsee lampaansa pitäen sinusta aina huolen. Jää siis Hyvän Paimenemme turvissa Hänen hyvän omantunnon armon laumaansa. Aamen.

    Pastori Marko Kailasmaan saarna Tampereella 23.4.2023

  • Jumalanpalvelus 26.4.2020

    Nauhajumalanpalvelus 26.4.2020. Virret VK38: 636,  525:8,  487:1-3,  487:4-6,  201