evankeliumi
  • Evankeliumi – kuolemaakin voimakkaampi

    Pastori Risto Relanderin puhe uskonpuhdistusjuhlassa Lahdessa 3.11.2018

  • Evankeliumi on Jumalan matkaeväs uskovalle

    4. paastonajan sunnuntai (puolipaasto), I vuosikerta.

    Kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla hienoa mannaa, hienoa kuin härmä. Kun israelilaiset näkivät sen, he sanoivat toisilleen: "Se on mannaa." Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Tämä on se leipä, jonka HERRA on antanut teille syötäväksi.” (2 Moos. 16:14–15)

    Israelin kansan erämaavaellus tuo meille monin tavoin kuvan seurakunnan ajallisesta matkasta kohti tosi Luvattua maata, Taivaan kirkkautta. Tuon kansan vaellus oli kuitenkin myös ulkonaisen seurakunnan vaellus, sillä Egyptistä vapautetussa Israelin kansassa oli mukana paljon niitä, jotka eivät alun pitäenkään uskoneet Jumalaan eivätkä ottaneet hänen sanaansa vastaan.

    Kun nyt ihmiset olivat alkaneet tuskailla elämäntilannettaan erämaassa, Jumala antoi lupauksensa, jonka mukaan hän toimitti kansalle avun. Hän tarjosi heille päivittäin leivän, mannan, joka sai nauttijansa ihmettelemään, mitä tämä ruoka oikein on? Käykäämme mekin tätä tutkimaan.

     

    Evankeliumi on Jumalan matkaeväs uskovalle

     

    Jumala antoi mannan ilmestymistä edeltävänä päivänä lupauksen, jonka mukaan kansalla olisi leipää kyllin. Näin myös tapahtui. He saivat ruuan, mutta sellaisen, mitä he eivät tunnistaneet. Se oli tuntematon ruoka. Emme tänä päivänäkään voi tietää tuosta mannasta muuta kuin minkä Raamatusta saamme lukea. Manna oli luvattu, se oli jokapäiväinen, se oli makeaa ja ravitsevaa, sitä riitti jokaiselle, ja Jumala oli sen antaja.

    Kun luemme Raamattua, huomaamme, että näistä merkeistä tunnistamme mannan. Otan esimerkiksi seuraavat raamatunkohdat: ”HERRAn armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa” (Val.v. 3:22–23), ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka HERRA on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!” (Ps. 34:9) ja ”Kuulkaa, kaikki te, joilla on jano, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa viiniä ja maitoa.” (Jes. 55:1) Mannalla on evankeliumin tuntomerkit. Vielä saamme varmuuden asiasta apostoli Paavalin sanosta korinttolaisille: ”kuten on kirjoitettu: "mitä silmä eiole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." (1 Kor. 2:9)

    Evankeliumi Kristuksesta, syntien anteeksisaamisesta hänen sovintoveressään, ei ole ihmiskeksintöä, vaan viisaus Jumalalta. Se ei ole ihmisjärjellä tavoitettavissa, vaan se ilmoitetaan Jumalan sanassa: saarnassa synnin, kuoleman ja perkeleen voittajasta, ylösnousseesta Kristuksesta Jeesuksesta. Tähän mannaan Jeesus itse osoittaa, kun hän puhuu itsestään evankeliumina, leipänä taivaasta, joka tulee ottaa vastaa uskolla nauttien: ”Minä olen elämän leipä, Sille joka uskoo minuun ei tule koskaan nälkä, eikä sille, joka uskoo minuun tule koskaan jano.”(Joh. 6:35)

    Kristuksessa meillä on syntien anteeksiantamus. Hänen armoaan me tarvitsemme päivittäin ja hänen anteeksiantamuksensa hän tarjoaa meille aina uutena. Se ei koskaan kulu. Armosta ei kuitenkaan ole hyötyä sille, joka ei usko. Vain uskon kautta se on meille elämäksi. Israelin kansa ei saanut säilyttää mannaa seuraavalle päivälle kuin ainoastaan sapattia varten. Tämä oli Jumalan säädös. Jos mannaa säästi seuraavalle päivälle, se sytytti Jumalan vihan – miksi näin? Ensiksikin, koska Jumalaan tulee uskoa. Paavali kirjoittaa siitä, että meidän ei tule uskoa vain tämän elämän ajaksi, vaan iankaikkiseksi elämäksi (1 Kor. 15:19). Ei siis saa tehdä niin, että saadessasi kuulla sovituksen sanan, ajattelet, ettei se kuulu sinulle tai että et ole sitä arvollinen juuri nyt uskomaan. Et saa ajatella, että otat sen uskoaksesi vasta kun olet siihen kyllin rukoillen ja katumusta osoittaen valmistautunut. Silloin manna on jo pahentunut, koska et ole uskonut että Kristuksen sovintoveri, hänen työnsä ristinpuulla, on valmis Jumalan lahja sinulle; että Jeesuksessa Jumalan isänsydämessä on sinua kohtaan ainoastaan sula armo ja rakkaus. Et saa pitää Kristuksen kärsimystä niin halpana, että kuvittelet sen peittävän vain kyllin hurskaasti katumasi synnit. Ei. Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä! (1 Joh. 1:7)

    Toiseksi. Jos ajattelen, että voin siirtää katumuksen huomiselle, tai edes hetken päähän ja uskoa silloin, se ei ole uskoa lainkaan vaan antautumista synnille ja Jumalan tuomion alainen teko. Anteeksiantamus Kristuksessa on täydellinen ja iankaikkinen, mutta ajatus siitä, että se oikeuttaisi synnin, ja että armon varmuus antaisi luvan synnintekoon, on pelkkää jumalattomuutta ja Kristuksen ristin halveksimista! Sellainen valeusko nauttii evankeliumin mannan haisevana ja matoja täynnä turmiokseen, aivan kuin israelilaiset, jotka pyrkivät mannaa säilömään.

    Mutta sinulle, joka olet synnintunnossa nälkiintynyt ja tunnustat rikoksesi, on evankeliumin manna tarjolla autuudeksesi ja saat sen omistaa vailla epäilystä aivan omanasi. Olihan manna erämaassa Jumalan Israelille tarjoama armonväline, joka sitten luvattuun maahan saavuttua katosi. Meille maailmassa taistelevalle seurakunnalle on annettu armonvälineeksi pyhä ehtoollisen sakramentti, joka sekin tulee kerran katoamaan, kun saavumme Kristuksen hääjuhlaan kirkkauteen ja hänen näkemiseen. Mutta tänään ehtoollisleivästä Kristus sanoo: ”Ottakaa ja syökää. Tämä on minun ruumiini”ja viinistä ” tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:26,28) Tästä me uskomme ja tunnustamme, että missä on syntien anteeksiantamus, siellä on elämä ja autuus. (Vähäkatekismus, 6. luku) Aamen.

  • Evankeliumi on kirkon aarre

    Pastori Markus Mäkinen-Tainan puhe Lutherin 62. teesin pohjalta uskonpuhdistusjuhlassa Lahdessa 4.11.2017

  • Evankeliumin ihmeellinen voima

    Ensimmäisenä sunnuntaina Pyhän Kolmiykseyden päivästä, II vuosikerran epistolateksti

    Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta." Room. 1:16-17.

    Kun Kristus oli täyttänyt työnsä ja noussut ruumiillisesti kuolleista, hän lähetti apostolinsa julistamaan lohdullista armon evankeliumia kaikkeen maailmaan. Siitä lähtien evankeliumin julistus on ollut kristillisen kirkon maailmanlaajuinen tehtävä ja on oleva edelleen siihen asti, kunnes Kristus tulee. Tähän työhön Jeesus kutsui myös apostoli Paavalin. Hän kirjoittaa tekstimme sanat evankeliumista Roomalaiskirjeensä ensi luvussa aivan kuin koko kirjeen teemaksi.

    Koko kristillisen uskomme pääkohta on se, minkä luemme niin sanotusta pikku Raamatusta: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16) Tämä on evankeliumin sisältö, ja sen evankeliumi tarjoaa meille uskolla omistettavaksi. Sitä varten apostoli Paavali, kaikkien meidän pakanakristittyjen oma apostoli, kirjoitti kirjeensä. Ja nyt tekstinämme oleva Jumalan sana kertoo meille tästä ihmeellisestä evankeliumista ja sen voimasta.

    1. Evankeliumi pelastaa

    Sanoilla "minä en häpeä evankeliumia" Paavali aloittaa evankeliumin ylistämisen. Jumalan evankeliumi on niin yksinkertainen ja kuitenkin niin varma pelastuksen väline sekä juutalaiselle että pakanasyntyiselle. Jos näet Kristus olisi kuollut ristillä ihmiskunnan syntien sovitukseksi, kuten hän teki, mutta jos Jumala olisi ollut siitä vaiti eikä olisi antanut meille evankeliumia, koko ristin työ jäisi meissä vaille hedelmää eikä kukaan voisi pelastua.

    Evankeliumi on yksinkertainen siinä merkityksessä, että se on pelkkä Jumalan sana tai sakramenteissa sana, joka liittyy näkyvään aineeseen. Se ei näet ole jokin ihmissuoritus, ei myöskään jokin inhimillinen ajatusrakennelma tai päätelmä, vaan vain Jumalan antama tieto tahi sanoma siitä, mitä Kristus teki ja mitä se meille merkitsee.

    Evankeliumi on hyvä sanoma siitä, että Kristus sovitti koko maailman synnit ja siten lepytti vanhurskaan Jumalan vihan syntisiä kohtaan. Evankeliumi on sanoma siitä, että Kristuksen teon tähden Jumala on antanut meille kaikki syntimme anteeksi ja on meitä kohtaan aivan rakastava ja leppyinen.

    Joku saattaa ajatella ja kysyä, että mitä sitten tuosta, sehän on vain sana, kuinka se voi auttaa. Mutta katso maailmaa, miten se käyttää sanaa. Katso vaikuttajia lähes millä alalla tahansa! Sanaa he käyttävät. Tai jos joku odotti sinulta asiaan vaikuttamista, mutta olit hiljaa, niin mitä hän sanoi? Eikö näin: "Olisit nyt edes sanonut jotakin?" Jos näin on jo ihmisten puheen laita, niin paljoa enemmän, kun on kysymyksessä Jumalan sana. Apostoli sanookin tekstissämme: "Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi."

    Sanallansa Jumala loi pienen ns. sokerimuurahaisen, jonka pää on hädin tuskin nuppineulankokoinen. Silti se tietää, mistä löytää ruokaa ja osaa tulla sisälle sitä noutamaan, kun sopivaa ruokaa on jäänyt esille. Ihmisen mittoihin sovellettuna sokerimuurahaisen ruoanhaku voisi olla samaa kuin ihminen asetettaisiin pari kilmometriä pitkän rakennuksen eteen ja hänen olisi ymmärrettävä, että rakennuksen takaseinällä olevassa kolmesataa metriä korkeassa kaapissa on oven takana syötävää. Miten niin pienessä oliossa voi olla myös kyky toimivaan sosiaaliseen yhteiselämään? Se on mahdollista, koska Jumala antoi sanallansa kuolleelle materialle monimuotoisen elämän. Sanallansa Jumala loi avaruuden kaikkine ihmeellisyyksineen. Mutta hän loi sanallaan myös näkymättömät enkelivallat ja antoi ihmiselle kuolemattoman sielun ja hengellisen elämän yhteydessään ja erotti hänet siten omaksi eläinkunnasta poikkeavaksi lajikseen.

    Jumala on näyttänyt sanansa voiman sekä siinä, mikä on pientä, että siinä, mikä on suurta, sekä siinä, mikä on materiaa ilman elämää, että siinä, missä on elämä. Hän on näyttänyt sanan voiman myös ihmisen luomisessa tehdessään hänestä oman kuvansa ja tarkoittaessaan hänet elämään yhteydessään. Ja katso Jumalan ja uskovan ihmisen yhteyttä! Jumala, joka ei mahdu taivasten taivaisiin, asuu uskovan ihmisen sydämessä! Ja ihminen, joka on Jumalaan nähden mitättömän pieni ja kaiken lisäksi itsessään syntinen, heijastaa uskossa Jumalan kuvana Jumalan olemusta! Jumalan voimalla ei ole rajoja. Hänen hyvästä tahdostaan evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi.

    Kun evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi, meille on annettu yksinkertainen, selkeä väline, joka tuo meille Jumalan armon Kristuksessa. Ja se merkitsee paljon. Pelastus, josta Raamattu puhuu, on iankaikkinen. Sanoihan Jeesus: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:15-16) Kysymyksessä on pelastus iankaikkiseen, taivaalliseen elämään. Se on samalla pelastus Jumalan vihasta, joka ilmestyy viimeisenä päivänä "taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan" (Room. 1:18). Suuri on evankeliumin voima. Ja vielä suurempana sen näemme, kun muistamme, että se on rauhan sanoma meille suurille syntisille.

    Minulla on eräs miellyttävä kokemus evankeliumin voimasta. Poikkesin erääseen matkamuistomyymälään Israelissa. Keskustelin yhtä ja toista omistajan kanssa. Sanoin hänelle sitten Raamatun heprealla tähän tapaan: 'Kuule, Israel. Herra, Jumala, Herra, on yksi. Jeesus on tämä Jumala, Messias, joka on lunastanut meidät synneistämme. Vanhurskas on elävä uskostansa.' Ja mitä kauppias teki? Hän toisti sanat: "Vanhurskas on elävä uskostansa." Sitten hän haki minulle pienen lahjan takahuoneesta. Evankeliumilla oli voima ilahduttaa tämän eräässä muslimimaassa paljon kärsineen juutalaisen sydämen.

    Kun evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi, tehkäämme, kuten Herra meitä käskee: "Kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon [viimeisen] päivän lähestyvän." (Hebr. 10:25.) Ja mitä kehottaisimme? Tätä: "Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme!" (Hebr. 10:25). Ja mikä siihen on syynä? Se, että siellä julistetaan evankeliumia, sitä sanomaa, jossa on Jumalan voima sinulle pelastukseksi.

    Kun seurakunnallamme on sanankuulemisen aika, niin olkoon se meille suurenmoinen hetki, jossa saamme kuulla evankeliumia ja josta emme mitenkään halua jäädä pois. Miten katkerasti saavatkaan viimeisenä päivänä katua ne, jotka armonajassaan halveksivat evankeliumin saarnaa eivätkä halunneet sitä kuulla, vieläpä estivät esimerkillään ja ehkä sanoillaankin lapsiaan ja muita sitä kuulemasta ja jotka siinä mielentilassa kuolivat. Heille ei ole oleva lohdutusta. Sen sijaan muistuttakaamme toisiamme ja pitäkäämme sellainen sielun riemuitseva vire, jossa sydämemme iloitsee: nyt saan kuulla evankeliumia, joka on Jumalan voima pelastukseksi.

    2. Evankeliumissa ilmestyy vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa

    Toinen syy siihen, että evankeliumi on Jumalan voima, on sen sisällössä. Olemukseltaan evankeliumi on Jumalan sanaa, kuten kuulimme, mutta se ei ole Jumalan sanaa vain mistä asiasta tahansa, vaan sillä on selkeä, rajattu sisältönsä. Se on sanoma siitä, mitä Kristus on tehnyt, ja samalla siinä on sisällä kaikki se, mitä Kristus on meidän edestämme tehnyt eli hänen meille hankkimansa Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus. Se on samaa kuin syntien anteeksisaaminen.

    Tekstimme puhuu siitä, että evankeliumissa Jumalan vanhurskaus ilmestyy. Toisin sanoen, siinä se ilmoitetaan, siinä se ilmaantuu, tulee ilmi, siitä se on löydettävissä ja ikään kuin siinä nähtävissä uskon silmille. Usko ei ole kuitenkaan ennen evankeliumia, vaan evankeliumi synnyttää uskon Jumalan edessä kelpaavaan vanhurskauteen, ja siten me näemme evankeliumissa Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden. Evankeliumi toisaalta edellyttää uskoa, ei kuitenkaan lakimaisena tekona, vaan sen, mitä evankeliumi edellyttää, se myös synnyttää ja antaa. Evankeliumin lahja on Kristuksen vanhurskauden omistava usko. Niinpä tekstimme sanoo, että Jumalan vanhurskaus ilmestyy "uskosta uskoon".

    Sanat "uskosta uskoon" vaativat selityksen. Ne eivät tarkoita "toisen henkilön uskosta toisen henkilön uskoon", ikään kuin usko siirtyisi ihmisestä ihmiseen, vaan kysymys on seuraavasta. Ensiksikin Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus omistetaan uskolla ja yksinomaan sillä. Toiseksi tämä vanhurskaus on ja pysyy yksistään uskolle käsillä ja on sellaiseksi tarkoitettu. "Ilman uskoa on mahdotonta olla Jumalalle otollinen" (Hebr. 11:6). Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus on olemassa Kristuksen hankkimana jo ennen evankeliumin saarnaa ja uskoa. Mutta evankeliumi tuo sen meille, ja usko ottaa sen vastaan. Evankeliumi on armonväline, Pyhän Hengen kulkuneuvo. Sanat "uskosta uskoon" voitaisiin paremmin kääntää "uskosta uskolle". Jumalan vanhurskaus näet ilmestyy vain uskosta ja vain uskolle.

    3. Evankeliumi uudestisynnyttää eli antaa elämän

    Kun Raamattu puhuu evankeliumista, se ei useinkaan rajoita sitä pelkkään sanaan, vaan sisältää sakramentit, kuten esimerkiksi Markuksen evankeliumin lopussa lähetyskäskyssä ja myös tässä tekstissämme. Näillä kaikilla armonvälineillä on uutta hengellistä elämää luova, uudestisynnyttävä ja vahvistava voima. Tekstimme lausuu profeetta Habakukia lainaten: "Vanhurskas on elävä uskosta."

    Myös tässä mielessä evankeliumi on ihmeellinen Jumalan voima. Kun evankeliumi tuo meille Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden ja synnyttää uskon, joka sen omistaa, se samalla antaa meille uuden, hengellisen elämän. Se herättää meidät hengellisestä kuolemasta. Se siirtää meidät pimeydestä valoon, saatanan vallan alta Kristuksen valtakuntaan ja Jumalan lasten vapauteen. Sikäli kuin usko on käsillä, iankaikkinen pelastus ja iankaikkinen elämä on sen välttämätön seuralainen. Joka uskoo, se pelastuu (Mark. 16:17). Joka uskoo, on siirtynyt kuolemasta elämään (Joh. 5:24). Joka uskoo, sitä ei tuomita (Joh. 3:18). "Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme." (1 Joh. 5:4). Näin pyhä Raamattu meille vakuuttaa.

    Kun siis olet saanut sen armon, että uskot Jeesukseen, sinulla on pelastus omanasi ja omistat autuudeksesi ja iankaikkiseksi elämäksi sen vanhurskauden, jonka Kristus sinulle ansaitsi. Olet Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Tämän lahjan on tuonut sinulle evankeliumi. Pidä evankeliumi arvossa. Älä sitä halveksi, vaan kätke iloiten se sydämeesi autuudeksesi ja tutkistele sitä siellä.

    Markku Särelä

  • Hän ei ole täällä!

    Pääsiäispäivä.

    Mutta viikon ensimmäisenä päivänä he ja eräitä muita naisia tuli hyvin varhain haudalletuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. He huomasivat kiven vieritetyksi pois haudalta. He menivät sisälle, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Tapahtui, että kun he olivat tästä ymmällä, katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. He pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan. Miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää antaa syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulita ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.'" He muistivat hänen sanansa. Ja he palasivat haudalta ja ilmoittivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille.(Luuk. 23:1–9)

    Halleluja! Kristus on noussut kuolleista!

    Tämä on aamu on siunatun evankeliumimme aamu. Kuulemme, että naisia, jotka olivat seuranneet Jeesusta ja hänen opetustaan, oli matkalla haudalle, johon Vapahtajamme oli haudattu. Mitä he odottivat löytävänsä siellä? He olivat nähneet Jeesuksen kuolevan ristiinnaulittuna perjantai-iltapäivällä. He olivat nähneet Jeesuksen kyljen lävistettävän roomalaisen sotilaan keihäällä. He olivat nähneet Jeesuksen ruumiin kylmänä ja laskettavan alas kylmään hautaan tuona samana perjatai-iltana. Mitä nämä naiset siis odottavat löytävänsä, kun he kulkevat hautapaikkaa kohti tuona pääsiäispäivän aamuna? Ei ole iloa eikä naurua, heidän askelissaan. Ei heillä ole palmunoksia korkealla käsissään. Ei. Sen sijaan heillä on suru ja he ovat epävarmoja. He surevat menetettyä ystäväänsä ja opettajaansa, jonka poismeno on vienyt heiltä kaiken toivon ja lohdun, jota he hänen eläessään saivat kokea ja omistaa. He ovat epävarmoja, koska vaikka heillä oli voiteet ja yrtit valmistettuna, kuinka he pääsisivät voitelemaan kuolleen mestarinsa ruumiin. Hauta oli suljettu kivipaadella ja sen edessä sotilaat, joille oli annettu käsky estää pääsy haudalle. Viikkoa ennen naiset olivat heiluttaneet riemuhuudoin palmunoksia saapuvalle kuninkaalle – nyt he kantoivat käsissään yrttejä, jotka oli tarkoitettu kuolleelle ruumiille. Ei heidän sydäntään täytä riemu, vaan mitä syvin murhe.

    Joku saattaa miettiä, voisimmeko muuta odottaakaan. Eikö se ole ihan oikein, että nämä naiset ja muutkin Jeesuksen opetuslapset surevat ja murehtivat tuota ristiinnaulittua Jeesusta, joka oli heille niin rakas?

    Rakkaat ystävät. Haluan vastata tähän kysymykseen rakkaudessa: Ei! Se ei ole oikein!

    Mutta ennen kuin ajattelet: – Kauheaa, miten rakkaudeton ja kovasydäminen pastori tuossa onkaan, kun ei lainkaan osoita myötätuntoa surevia kohtaan! Niin kuule mitkä sanat sinulle tänään kuuluvat.

    Ensiksikin, kaikki murhe ja suru ei ole hyvästä. Kaikki ihmistunteet eivät ole sielun parhaaksi. Nämä naiset nimittäin ovat murheissaan väärästä asiasta, eli Kristuksen kuolemasta. Jeesus itse oli sanonut ennen ristiinnaulitsemistaan: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. - - - Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä kuivalle tapahtuu?"(Luuk. 23:28, 31) Ristinkuolema oli juuri se, minkä tähden Kristus oli tullut! Hän omaksui ihmisluonnon, että hän kantaisi ristinpuulle koko ihmiskunnan syntitaakan. Ei sen vuoksi ole lainkaan syytä murehtia ja surra, sillä sehän oli Jumalan kaikkein pyhin tahto ja rakkaus sinua ja minua, kurjia syntisraukkoja kohtaan. Kristuksen kuolema oli Jumalan tahto sinun hyväksesi ja sen hän toteutti loppuun saakka. Huomaa kuitenkin, että Kristus ei kiellä murehtimasta. Meillä on syytä murheeseen, mutta ei Kristuksen, vaan omien syntiemme tähden. Emme ole suruttomia, kuten maailma, joka ei mitään halua Jumalan Pojan kärsimyksestä kuullakaan. Sen sijaan katsahdamme omaa vaellustamme ja sydäntämme, jonka niin usein täyttää paha himo, väärän kunnian pyyntö ja tottelemattomuuden ja katkeruuden henki. Ja miten helposti se meidät kietoo. Miten mielellämme me haluaisimme etsiä sille oikeutusta. Missä on silloin oikea murhe, joka nousee uskosta, joka voi pahoin syntimme tähden. Syntimme, jonka tähden Kristus joutui hikoilemaan tuskanverta ja antamaan henkensä alttiiksi? Synnin, jonka tähden Jumala – Isä – omasta rakkaudestaan joutui antamaan Ainosyntyisen Poikansa kuolemaan. Niin. Suremmeko me näitä? Suretko sinä?

    Toiseksi, Kristuksen kuoleman murehtiminen on epäuskon toimi. Huomaamme, että haudalle kulkevat naiset eivät todella uskoneet, mitä Kristus oli heille julistanut. He eivät uskoneet Kirjoituksia, jotka todistavat hänestä! Tämä on syy siihen, miksi näillä naisilla ei ollut toivon valoa sydämessään, kun he lähestyivät Jeesuksen hautaa tuona aamuna. Voi miten kauhistuttava matka tuo on ollutkaan heille! Kävellä pimeässä tietäen, että vaikka sotilaat jostain syystä antaisivatkin heille pääsyn haudalle, niin sittenkään he eivät löytäisi sieltä mitään muuta, kuin heidän Vapahtajansa kuolleena. Ja mitä on kuollut Vapahtaja, muuta kuin kuollut toivo. Se on toivottomuus.

    Kuinka sitten he eivät uskoneet? Ehkä ihmettelet, mikä heidät oli sokaissut. Miksi he eivät muistaneet Jeesuksen sanoja? Rakas ystäväni, ennen kuin tuomitset näitä opetuslapsia, tunnustele sydäntäsi. Kuinka monet kristityt tänäkin päivänä ovat juuri kuin nuo naiset. He ovat kuulleet evankeliumin. He saattavat joka sunnuntai kuulla sen omalta pastoriltaan, joka saarnaa ja opettaa uskollisesti Raamatun totuutta. Hän osoittaa heille Kristukseen ja julistaa: - Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh. 1:36) Mutta silti poloinen kristitty huokaa lain alla: – Kyllä, mutta ei minulle. Minun syntini ovat liian väkevät ja minä olen syyllistynyt niihin niin usein. Kristus on kyllä minun syystäni kuollut – se on totta. Mutta minä ole edelleen syntinen ja sellaisena pysyn. Voisin asialle jotain. Parasta vain yrittää näytellä uskovaista, niin ehkä minä joskus armon koen.

    Onko tämä sinulle tuttu tilanne, kristitty? Tunnetko, että sinun syntisi ovat liian raskaat, liian voimakkaat Kristuksen kannettavaksi, ja kuitenkin sinä itse haluat niitä kantaa ja vielä kuvittelet siinä onnistuvasi! Onko Jeesus sinulle liian heikko Vapahtaja? "Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" (Ef. 5:13) Kristus ei ole heikko, tai kyvytön kantamaan sinun syntejäsi, vaan sinä olet! Katso! Ei Kristus jäänyt kuolemaan, hän on ylösnoussut! Ja niin kauan kuin sinä hyljeksit evankeliumia ja kiellät Jeesusta olemaan Vapahtajasi ja halveksit ristinpuulla voittanutta, jolla on kuoleman ja tuonelan avaimet, niin se olet sinä, joka kulkee pimeässä ja jolle Kristus on haudan vanki. Vaikka silloin se on uskosi, joka on kuollutt! Mutta niin kuin oli totta noille evankeliumitekstimme naisille, niin on sinullekin totuudelliset tänä päivänä nuo valtavat sanat: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.

    Enkelit julistivat evakeliumin Herran ylösnousemuksesta noille murheessa murtuneille naisille. Näin ihanasti uskon siemen, tuo autuas ilon kipinäinen valaisi heidän pimeytensä. Oi miten autuas tuo hetki on täytynyt olla! – Mutta pastori! sinä kysyt, – Raamattuhan sanoo, että nämä naiset olivat peloissaan ja vapisivat! Kyllä, rakas uskovainen! Mutta tuo pelko ja vavistus ei enää noussut epäuskon pimeydestä. Tämä pelko ja hämmästys on aivan erilaista kuin sellainen pelko, jossa on epäuskoa ja tuomiota. Tämä vapiseva peljästys, jota naiset kokivat on verrattavissa merimieheen, joka on seilannut sumussa ja vailla tuulta menettänyt toivonsa löytää enää rantaa, mutta sitten aivan yhtäkkiä kun hän avaa silmänsä hän näkeekin siinä aivan edessään rantaviivan ja vihannan maan, kuin paratiisin. Hän on aivan hämmästynyt ei voi ymmärtää kuinka näin on, mutta silti ojentautuu eteenpäin kohti tuota rantaa, eikä halua laskea katsettaan siitä.

    Älkäämme mekään siis yrittäkö sulkea kuin pieneen laatikkoon sitä, millä tavoin ihminen reagoi siihen, kun hän saa kuulla evankeliumin ilosanoman ja omistaa uskon. Sinussa se näkyy yhdellä tavoin, toisella toisin. Toiselle se saa helpotuksen naurun huulille, toinen puhkeaa ilon kyyneliin, joku taas hiljaa kiittää sydämessään Jumalaa. Mutta usko on sama, niin kuin evankeliumi on yksi: Me tunnustamme: ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef. 4:5)

    Evankeliumia siis enkelit tuona aamuna julistivat, ja samoin seurakunnan kutsumat enkelit julistavat sitä joka jumalanpalveluksessa: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.” Mutta mitä tarkoittaa: ”noussut ylös”?

    Se tarkoittaa, että sinun syntisi ovat todellakin anteeksiannetut. Jumala on hyväksynyt Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman täydellisenä sovituksena. Hän kuoli sinun syntiesi tähden, mutta samalla hän kuoletti Kuoleman. Kuoleman täytyi kohdata voittajansa. Sinulle ei siis enää ole iankaikkista kuolemaa, vaan ainoastaan iankaikkinen elämä Kristuksessa! Jumalan sydämessä ei ole vihaa tai tuomiota sinua kohtaan, vaan sula anteeksiantamus ja iankaikkinen Isänrakkaus. Jumalan silmissä sinä olet hänen rakas lapsensa, niin kuin Kristus on hänen ainokainen Poikansa, sinun veljesi. Et sinä ole Jumala, mutta sinä olet hänen omansa. Hän on temmannut sinut itselleen. Jos sinun on tätä vaikea uskoa, niin katso Jeesuksen hautaa, se on tyhjä! Kuule enkelien sanat: Hän ei ole täällä!

     Jos olisi yksikin synti, edes yksi syntinen ajatuskin, joka olisi jäänyt sovittamatta, niin Jeesus olisi tänäkin päivänä haudassaan, kuolleena. Ymmärrättekö tämän? Toistan: Jos olisi yksikin synti, edes yksi syntinen ajatuskin, joka olisi jäänyt sovittamatta, niin Jeesus ei olisi noussut kuolleista. Mutta onko Jeesus siellä? - EI OLE!

    Se tarkoittaa, että sinun syntisi, kuten koko maailman, on kokonaan sovitettu ja anteeksiannettu. Sinä olet vapaa! Oi kiitos Jumalalle Kristukselle, meidän vahvalle vuorilinnallemme! Hän oli, ja hän on ja hän on iankaikkisesti meidän vanhurskautemme Isän Jumalan edessä. Usko tämä rakas kuulijani ja katso, kuinka pääsiäisaamun siunattu valkeus valaisee sinua näissä sanoissa jotka Jeesuksen haudalla kaikuvat: ”Hän ei ole täällä, hän on noussut ylös!”Vastaamme: Totisesti hän on ylösnoussut!

     Amen, amen, amen.

     Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne ylösnousseessa Vapahtajassamme, Jeesuksessa Kristuksessa. Amen.