Jeesuksen ylösnousemus
  • "Kuka vierittää kiven?"

    Vikaari Markus Mäkinen-Tainan saarna Pääsiäisjuhlassa 27.3.2016 Lahdessa

  • Apostoli Paavalin pääsiäissaarna

    I pääs. jälk. sunn., III vsk:n epistolateksti

    Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat, joita kunakin sapattina luetaan; ja vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä hän olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta, että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.' Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: 'Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.' Sentähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.' Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden. Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta. Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla. Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profeetoissa: 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa; sillä minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille.'" Apt. 13:26-41.

    Kun Paavali oli ensimmäisellä lähetysmatkallaan, synagogan esimiehet Pisidian Antiokiassa pyysivät häntä puhumaan. Niin Paavali nousi ja alkoi puhua. Tämä puhe on meillä nyt saarnatekstinä. Se on sisällöltään pääsiäissaarna, puhe Kristuksen valtakunnasta ja hänen ylösnousemuksestaan. Se ei ollut Paavalin ensimmäinen saarna, mutta se on hänen ensimmäinen puheensa, jota Raamattu seikkaperäisesti lainaa. Hän piti sen juutalaisseurakunnalle, joka tavan mukaan kokoontui sanan ympärille joka sapatti. Tälle joukolle oli vielä varsin uusi asia se, että Kristus, luvattu Messias, oli tullut. Varmastikin he olivat asiasta jotakin kuulleet, mutta vasta nyt heille tuli tilaisuus saada siitä tarkka selko. Nyt apostoli Paavali ilmoitti heille tämän asian ja selitti sen merkityksen.

    Mekin tarvitsemme tarkan selon siitä, millainen on Kristuksen valtakunta ja mitä se meille merkitsee. Ja vaikka meillä on paljonkin tietoa siitä, uskomme tarvitsee jatkuvasti vahvistusta, jotta oikealla tavalla ymmärtäisimme Kristuksen valtakunnan ja ylösnousemuksen lohdullisen merkityksen.

    1. Kristuksen ylösnousemus perustuu Vanhan testamentin lupauksiin ja varsinkin Daavidille annettuihin lupauksiin

    Apostoli Paavali lausuu ensimmäiseksi: "Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty." Hän lähestyy kunnioittavasti heimoveljiään ja pakanakäännynnäisiä, joita heitäkin oli paikalla, ja kiirehtii heti kertomaan, että hänellä on julistettavana "pelastuksen sana".

    Samaa sukua olemme mekin, emme tosin Aabrahamista, vaan hänen esi-isistään Aadamista ja Nooasta polveutuvia. Ihmiskunnalla on yhteinen alku. Koko ihmiskunnalle on annettu sama, yhteinen Vapahtaja. Jumala lupasi Aabrahamille, että hänen Siemenessään kaikki kansat tulevat siunatuiksi. "Pelastuksen sanaa" ei tuoda meille täällä ylhäältä käsin, parempien taholta, vaan samasta rivistä, samasta syntisten joukosta. Niin on Jumala hyväksi nähnyt. Hän ei ole uskonut sananjulistusta pyhille enkeleilleen, vaan antanut sen seurakuntansa tehtäväksi. Vain hyvin poikkeuksellisesti enkelit toivat viestin Jumalalta.

    Kun olin sairaalassa saamassa syöpähoitoja, minulle tuli tilaisuus lausua huone- ja kohtalotovereilleni eri käynneillä lohdutukseksi jokin Jumalan sana ja useat ottivat sen hyvin kiitollisina vastaan. Jopa he ottivat vastaan senkin, kun sanoin, että sairaus on siunaus, ja perustelin sen sillä, että Jumala sen kautta vetää meitä itseään lähemmäksi ja tekee meille tunnetuksi ja rakkaaksi armonsa. Kun itse olin samassa elämän tilanteessa, saatoin puhua paljon rohkeammin kuin mitä olisin voinut sanoa, jos olisin terveenä astunut sinne ovesta sisään.

    Mutta nyt ei vain apostoli ole samaa joukkoa kuulijainsa kanssa, vaan meidän Herramme tuli ihmiseksi, meidän veljeksemme, yhdeksi meistä, ilman omaa syntiä, mutta meidän syntimme päälleen ottaen ja ne sovittaen ollen samalla kaikessa kiusattu niin kuin mekin voidaksensa meitä kiusattuja ymmärtää ja auttaa. Ja hänestä apostoli Paavali meille nyt saarnaa.

    Apostoli kuvaa tekstissämme Jeesuksen täyttäneen Kirjoitukset kärsimyksellään ja kuolemallaan ja sanoo: "Mutta Jumala herätti hänet kuolleista." Ja Paavali lausuu edelleen: "Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.' Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: 'Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.' Sentähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.'

    Apostoli lausuu painavia sanoja. Jumala oli luvannut isille, että hänen oma pyhä Poikansa tulee Vapahtajaksi, joka kuolee ihmiskunnan syntiuhrina, mutta jonka hän herättää kuolleista. Se kaikki oli kirjoitettuna Vanhassa testamentissa. Mitään sinänsä uutta sanomaa Paavalilla ei ollut. Uutta oli vain se, että se, mitä oli ennustettu ja luvattu, oli nyt toteutunut. Se toki oli valtava iloinen uutinen.

    Ilouutisella mekin tahdomme lähestyä kuulijoitamme ja toivomme, että kaikki rientäisivät sitä kuulemaan.

    Profeetta Jesaja oli kirjoittanut: "Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot." (Jes. 55:3) Jumala oli siis profeetan kautta luvannut elämän uskossa häneen. Hän oli luvannut tehdä iankaikkisen liiton ja antaa lujat Daavidin armot. Tämä liitto ei ole vain sitä, että hän on armollinen langenneelle niin kuin hän antoi armonsa Daavidille, vaan myös sitä, että hän tekee iankaikkisen liiton. Hän lupaa oikealle Daavidin valtaistuimen perilliselle iankaikkisen valtakunnan, ja niin myös se liitto, jonka hän tekee, on iankaikkinen.

    Salomosta tuli Daavidin valtaistuimen perillinen, mutta hänen valtakuntansa ei ollut iankaikkinen. Hänestä tuli Kristus-kuninkaan esikuva, mutta hän ei itse ollut se, josta Daavid sai lupauksen. Se täyttyi vasta Kristuksessa. Koska Messiaan valtakunnan oli määrä olla iankaikkinen, Kristus ei voinut jäädä hautaan, vaan hän nousi ylös.

    Ilman Kristuksen ylösnousemusta ei olisi kristillistä saarnaa, ei uskoa, ei toivoa, ei pelastusta, vaan me olisimme vielä synneissämme ja vankeina kuoleman kahleissa. Mutta nyt on toisin, koska Kristus on kuolleista noussut, ei vain jollakin henkisellä tavalla, ei opetuslasten mielessä, vaan ruumiillisesti, todellisesti, niin että hänen ylösnousemuksensa jälkeen hänen kuollutta ruumistaan ei ollut haudassa eikä missään muuallakaan, vaan hän eli.

    Tämän Jumala oli ennalta luvannut. Sen täytyi täyttyä, koska Jumala oli niin sanonut. Ja niin myös tapahtui. Ja tähän täyttyneeseen lupaukseen perustuu nyt koko meidän uskomme. Kristuksella on iankaikkinen valtakunta, hän on tehnyt iankaikkisen armoliiton, olemme saaneet lujat Daavidin armot, kaikki syntimme ovat anteeksiannetut ja sen vuoksi meillä on iankaikkinen elämä ja ruumiimmekin nousee kerran kirkastettuna haudasta. Tämä sana on varma. Sen takeena on Jumalan tekemä liitto, sanan, kasteen ja ehtoollisen lupaukset.

    2. Tulemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen

    Apostoli lausuukin tekstissämme: "Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla."

    Kuka tietää ne kärsimykset, joita ihmisillä voi olla, kun he eivät tiedä, kuinka synnit saadaan anteeksi? Kerran minut oli kutsuttu erään tuttavani kuolinvuoteelle. Mies oli virkeä, vaikka hän ei elänytkään kuin ehkä pari päivää käyntini jälkeen. Syöpä eteni nopeasti. Kerroin hänelle Jeesuksesta ja siitä, että Jeesus on sovittanut hänen syntinsä ja hänkin pelastuu, kun uskoo Jeesukseen. Mies kuunteli tarkkaavaisesti ja sanoi sitten: "Niin, eivät sitä kaikki tiedä." "Olkoon teille tiettävä", sanoo apostoli. Tarvitaan selkeä, varma tieto siitä, kuinka ihminen saa synnit anteeksi. Ja kun Jumalan sana antaa meille tämän tiedon, se samalla kutsuu meidät sen uskomaan. Älköön tämä tieto olko vain pään tietoa, vaan sellaista tietoa, johon sydän turvautuu.

    Evankeliumi julistaa pelastusta Kristuksessa kaikille. Evankeliumi ei erottele ihmisiä. Se sanoo: "Jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi. Omien tekemisten tietä, lain kautta ihminen ei tullut vapaaksi orjuudesta. Ihminen ei pysty itse riisumaan synnin kahleita. Hän ei pääse irti omin voimin pahasta omastatunnosta. Hän ei vapaudu kiusaajan otteesta, vaan pysyy synnin ja kiusaajan talutusnuorassa, orjuudessa. Mutta evankeliumi päästää meidät vapauteen antamalla lahjaksi Kristuksen tähden syntimme anteeksi. Jeesus sanoo: "Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." (Joh. 8:36) Tämä vapaus on onnellista vapautta. Se ei ole kirottua vapautta Jumalasta, vaan siunattua vapautta Jumalassa.

    Kun evankeliumi kutsuu meitä omistamaan syntien anteeksiantamuksen Kristuksessa, kiusaaja haluaa sen estää. Sen tähden kiusaaja nostattaa lihamme vastustukseen, jotta hukkuisimme. On Jumalan suurta huolehtimista ja rakkautta, että hän sanoo: "Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profeetoissa: 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa; sillä minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille.'"

    Kristuksen ylösnousemus on valtava Jumalan armoteko. Siinä uusi maailma murtautui esiin, se Jumalan valtakunta, joka ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Silloin koitti evankeliumin aika. Oli julistettava evankeliumia, syntien anteeksiantamuksen sanomaa kaikkialla maailmassa kaikille ihmisille. Ja niin tässä näkyväisessä, tuhoutuvassa maailmassa kaikuu sellainen sanoma, jossa meidän luoksemme tulee näkymätön todellisuus: Kristuksen kuninkuus, hänen iankaikkinen valtakuntansa, se valtakunta, jonka perustana eivät ole ihmisteot, vaan Kristuksen teko, jossa eivät tule kysymykseen ihmisansiot, vaan Jumalan armo, se valtakunta, jonne ei kutsuta hyviä ja täydellisiä, vaan syntisiä ja kelvottomia. Koska Kristus elää, hän on meille tie, totuus ja elämä. Uskothan, ystäväni, sen autuudeksesi?

    Markku Särelä

  • Hän ei ole täällä!

    Pääsiäispäivä.

    Mutta viikon ensimmäisenä päivänä he ja eräitä muita naisia tuli hyvin varhain haudalletuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. He huomasivat kiven vieritetyksi pois haudalta. He menivät sisälle, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Tapahtui, että kun he olivat tästä ymmällä, katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. He pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan. Miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää antaa syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulita ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.'" He muistivat hänen sanansa. Ja he palasivat haudalta ja ilmoittivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille.(Luuk. 23:1–9)

    Halleluja! Kristus on noussut kuolleista!

    Tämä on aamu on siunatun evankeliumimme aamu. Kuulemme, että naisia, jotka olivat seuranneet Jeesusta ja hänen opetustaan, oli matkalla haudalle, johon Vapahtajamme oli haudattu. Mitä he odottivat löytävänsä siellä? He olivat nähneet Jeesuksen kuolevan ristiinnaulittuna perjantai-iltapäivällä. He olivat nähneet Jeesuksen kyljen lävistettävän roomalaisen sotilaan keihäällä. He olivat nähneet Jeesuksen ruumiin kylmänä ja laskettavan alas kylmään hautaan tuona samana perjatai-iltana. Mitä nämä naiset siis odottavat löytävänsä, kun he kulkevat hautapaikkaa kohti tuona pääsiäispäivän aamuna? Ei ole iloa eikä naurua, heidän askelissaan. Ei heillä ole palmunoksia korkealla käsissään. Ei. Sen sijaan heillä on suru ja he ovat epävarmoja. He surevat menetettyä ystäväänsä ja opettajaansa, jonka poismeno on vienyt heiltä kaiken toivon ja lohdun, jota he hänen eläessään saivat kokea ja omistaa. He ovat epävarmoja, koska vaikka heillä oli voiteet ja yrtit valmistettuna, kuinka he pääsisivät voitelemaan kuolleen mestarinsa ruumiin. Hauta oli suljettu kivipaadella ja sen edessä sotilaat, joille oli annettu käsky estää pääsy haudalle. Viikkoa ennen naiset olivat heiluttaneet riemuhuudoin palmunoksia saapuvalle kuninkaalle – nyt he kantoivat käsissään yrttejä, jotka oli tarkoitettu kuolleelle ruumiille. Ei heidän sydäntään täytä riemu, vaan mitä syvin murhe.

    Joku saattaa miettiä, voisimmeko muuta odottaakaan. Eikö se ole ihan oikein, että nämä naiset ja muutkin Jeesuksen opetuslapset surevat ja murehtivat tuota ristiinnaulittua Jeesusta, joka oli heille niin rakas?

    Rakkaat ystävät. Haluan vastata tähän kysymykseen rakkaudessa: Ei! Se ei ole oikein!

    Mutta ennen kuin ajattelet: – Kauheaa, miten rakkaudeton ja kovasydäminen pastori tuossa onkaan, kun ei lainkaan osoita myötätuntoa surevia kohtaan! Niin kuule mitkä sanat sinulle tänään kuuluvat.

    Ensiksikin, kaikki murhe ja suru ei ole hyvästä. Kaikki ihmistunteet eivät ole sielun parhaaksi. Nämä naiset nimittäin ovat murheissaan väärästä asiasta, eli Kristuksen kuolemasta. Jeesus itse oli sanonut ennen ristiinnaulitsemistaan: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. - - - Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä kuivalle tapahtuu?"(Luuk. 23:28, 31) Ristinkuolema oli juuri se, minkä tähden Kristus oli tullut! Hän omaksui ihmisluonnon, että hän kantaisi ristinpuulle koko ihmiskunnan syntitaakan. Ei sen vuoksi ole lainkaan syytä murehtia ja surra, sillä sehän oli Jumalan kaikkein pyhin tahto ja rakkaus sinua ja minua, kurjia syntisraukkoja kohtaan. Kristuksen kuolema oli Jumalan tahto sinun hyväksesi ja sen hän toteutti loppuun saakka. Huomaa kuitenkin, että Kristus ei kiellä murehtimasta. Meillä on syytä murheeseen, mutta ei Kristuksen, vaan omien syntiemme tähden. Emme ole suruttomia, kuten maailma, joka ei mitään halua Jumalan Pojan kärsimyksestä kuullakaan. Sen sijaan katsahdamme omaa vaellustamme ja sydäntämme, jonka niin usein täyttää paha himo, väärän kunnian pyyntö ja tottelemattomuuden ja katkeruuden henki. Ja miten helposti se meidät kietoo. Miten mielellämme me haluaisimme etsiä sille oikeutusta. Missä on silloin oikea murhe, joka nousee uskosta, joka voi pahoin syntimme tähden. Syntimme, jonka tähden Kristus joutui hikoilemaan tuskanverta ja antamaan henkensä alttiiksi? Synnin, jonka tähden Jumala – Isä – omasta rakkaudestaan joutui antamaan Ainosyntyisen Poikansa kuolemaan. Niin. Suremmeko me näitä? Suretko sinä?

    Toiseksi, Kristuksen kuoleman murehtiminen on epäuskon toimi. Huomaamme, että haudalle kulkevat naiset eivät todella uskoneet, mitä Kristus oli heille julistanut. He eivät uskoneet Kirjoituksia, jotka todistavat hänestä! Tämä on syy siihen, miksi näillä naisilla ei ollut toivon valoa sydämessään, kun he lähestyivät Jeesuksen hautaa tuona aamuna. Voi miten kauhistuttava matka tuo on ollutkaan heille! Kävellä pimeässä tietäen, että vaikka sotilaat jostain syystä antaisivatkin heille pääsyn haudalle, niin sittenkään he eivät löytäisi sieltä mitään muuta, kuin heidän Vapahtajansa kuolleena. Ja mitä on kuollut Vapahtaja, muuta kuin kuollut toivo. Se on toivottomuus.

    Kuinka sitten he eivät uskoneet? Ehkä ihmettelet, mikä heidät oli sokaissut. Miksi he eivät muistaneet Jeesuksen sanoja? Rakas ystäväni, ennen kuin tuomitset näitä opetuslapsia, tunnustele sydäntäsi. Kuinka monet kristityt tänäkin päivänä ovat juuri kuin nuo naiset. He ovat kuulleet evankeliumin. He saattavat joka sunnuntai kuulla sen omalta pastoriltaan, joka saarnaa ja opettaa uskollisesti Raamatun totuutta. Hän osoittaa heille Kristukseen ja julistaa: - Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh. 1:36) Mutta silti poloinen kristitty huokaa lain alla: – Kyllä, mutta ei minulle. Minun syntini ovat liian väkevät ja minä olen syyllistynyt niihin niin usein. Kristus on kyllä minun syystäni kuollut – se on totta. Mutta minä ole edelleen syntinen ja sellaisena pysyn. Voisin asialle jotain. Parasta vain yrittää näytellä uskovaista, niin ehkä minä joskus armon koen.

    Onko tämä sinulle tuttu tilanne, kristitty? Tunnetko, että sinun syntisi ovat liian raskaat, liian voimakkaat Kristuksen kannettavaksi, ja kuitenkin sinä itse haluat niitä kantaa ja vielä kuvittelet siinä onnistuvasi! Onko Jeesus sinulle liian heikko Vapahtaja? "Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" (Ef. 5:13) Kristus ei ole heikko, tai kyvytön kantamaan sinun syntejäsi, vaan sinä olet! Katso! Ei Kristus jäänyt kuolemaan, hän on ylösnoussut! Ja niin kauan kuin sinä hyljeksit evankeliumia ja kiellät Jeesusta olemaan Vapahtajasi ja halveksit ristinpuulla voittanutta, jolla on kuoleman ja tuonelan avaimet, niin se olet sinä, joka kulkee pimeässä ja jolle Kristus on haudan vanki. Vaikka silloin se on uskosi, joka on kuollutt! Mutta niin kuin oli totta noille evankeliumitekstimme naisille, niin on sinullekin totuudelliset tänä päivänä nuo valtavat sanat: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.

    Enkelit julistivat evakeliumin Herran ylösnousemuksesta noille murheessa murtuneille naisille. Näin ihanasti uskon siemen, tuo autuas ilon kipinäinen valaisi heidän pimeytensä. Oi miten autuas tuo hetki on täytynyt olla! – Mutta pastori! sinä kysyt, – Raamattuhan sanoo, että nämä naiset olivat peloissaan ja vapisivat! Kyllä, rakas uskovainen! Mutta tuo pelko ja vavistus ei enää noussut epäuskon pimeydestä. Tämä pelko ja hämmästys on aivan erilaista kuin sellainen pelko, jossa on epäuskoa ja tuomiota. Tämä vapiseva peljästys, jota naiset kokivat on verrattavissa merimieheen, joka on seilannut sumussa ja vailla tuulta menettänyt toivonsa löytää enää rantaa, mutta sitten aivan yhtäkkiä kun hän avaa silmänsä hän näkeekin siinä aivan edessään rantaviivan ja vihannan maan, kuin paratiisin. Hän on aivan hämmästynyt ei voi ymmärtää kuinka näin on, mutta silti ojentautuu eteenpäin kohti tuota rantaa, eikä halua laskea katsettaan siitä.

    Älkäämme mekään siis yrittäkö sulkea kuin pieneen laatikkoon sitä, millä tavoin ihminen reagoi siihen, kun hän saa kuulla evankeliumin ilosanoman ja omistaa uskon. Sinussa se näkyy yhdellä tavoin, toisella toisin. Toiselle se saa helpotuksen naurun huulille, toinen puhkeaa ilon kyyneliin, joku taas hiljaa kiittää sydämessään Jumalaa. Mutta usko on sama, niin kuin evankeliumi on yksi: Me tunnustamme: ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef. 4:5)

    Evankeliumia siis enkelit tuona aamuna julistivat, ja samoin seurakunnan kutsumat enkelit julistavat sitä joka jumalanpalveluksessa: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.” Mutta mitä tarkoittaa: ”noussut ylös”?

    Se tarkoittaa, että sinun syntisi ovat todellakin anteeksiannetut. Jumala on hyväksynyt Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman täydellisenä sovituksena. Hän kuoli sinun syntiesi tähden, mutta samalla hän kuoletti Kuoleman. Kuoleman täytyi kohdata voittajansa. Sinulle ei siis enää ole iankaikkista kuolemaa, vaan ainoastaan iankaikkinen elämä Kristuksessa! Jumalan sydämessä ei ole vihaa tai tuomiota sinua kohtaan, vaan sula anteeksiantamus ja iankaikkinen Isänrakkaus. Jumalan silmissä sinä olet hänen rakas lapsensa, niin kuin Kristus on hänen ainokainen Poikansa, sinun veljesi. Et sinä ole Jumala, mutta sinä olet hänen omansa. Hän on temmannut sinut itselleen. Jos sinun on tätä vaikea uskoa, niin katso Jeesuksen hautaa, se on tyhjä! Kuule enkelien sanat: Hän ei ole täällä!

     Jos olisi yksikin synti, edes yksi syntinen ajatuskin, joka olisi jäänyt sovittamatta, niin Jeesus olisi tänäkin päivänä haudassaan, kuolleena. Ymmärrättekö tämän? Toistan: Jos olisi yksikin synti, edes yksi syntinen ajatuskin, joka olisi jäänyt sovittamatta, niin Jeesus ei olisi noussut kuolleista. Mutta onko Jeesus siellä? - EI OLE!

    Se tarkoittaa, että sinun syntisi, kuten koko maailman, on kokonaan sovitettu ja anteeksiannettu. Sinä olet vapaa! Oi kiitos Jumalalle Kristukselle, meidän vahvalle vuorilinnallemme! Hän oli, ja hän on ja hän on iankaikkisesti meidän vanhurskautemme Isän Jumalan edessä. Usko tämä rakas kuulijani ja katso, kuinka pääsiäisaamun siunattu valkeus valaisee sinua näissä sanoissa jotka Jeesuksen haudalla kaikuvat: ”Hän ei ole täällä, hän on noussut ylös!”Vastaamme: Totisesti hän on ylösnoussut!

     Amen, amen, amen.

     Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne ylösnousseessa Vapahtajassamme, Jeesuksessa Kristuksessa. Amen.

     

  • Kristuksen ylösnousemuksen todistajina

    Vesa Hautalan puhe Lahdessa pääsiäisjuhlassa 16.4.2017

  • Kristuksen ylösnousemus on meidän vanhurskautemme

    Pastori Markus Mäkisen opetus raamattuleirillä 7.7.2018 Orivedellä

  • Kristus on kuollut ja ylösnoussut kaikkien edestä

    Toisena pääsiäispäivänä, II vuosikerran epistolateksti

    Ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. 2 Kor. 5:15-21

    Pääsiäisen sanoma on riemullinen viesti siitä, että koko maailman synti on nyt sovitettu ja poisotettu Jumalan edessä, kuten tekstimme sanoo: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." Tämä ilosanoma tarjotaan meille nyt sanassa ja sakramenteissa uskolla vastanotettavaksi ilman meidän tekojamme. Sinäkin, rakas kuulijani, herkistä korvasi kuulemaan ja vastaanottamaan tämä sana, kun tekstimme kehottaa meitä: "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." Sillä nyt on jokaisen, sinunkin, mahdollista päästä pois Jumalan vihan ja tuomion alta hänen armonsa alle sangen yksinkertaisella tavalla, toisin sanoen vain panemalla turvasi Kristuksen sovitukseen ja pitämällä siitä lujasti kiinni uskolla ahdistusten ja kiusaustenkin keskellä. Eikä tämä ole sellainen mahdollisuus, jollaisia liikemaailma tarjoaa saadakseen sinusta asiakkaan, vaan se on todellinen tilaisuus ja todella vastaanotettavaksi tarkoitettu Jumalan kutsu, jotta sinä pelastuisit autuaalliseen iankaikkiseen elämään. Se on sovituksen sana, siis sellainen oppi ja saarna, joka kertoo siitä, että Jumalan viha on jo lepytetty ja että Jumala itse on julistanut rauhan itsensä ja maailman välille Kristuksessa, niin että kuka ikinä nyt häneen uskoo, se pelastuu ja saa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä.

    Tarkastelkaamme nyt tarkemmin tätä sovituksen sanaa, sillä usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

    1. Sovituksen sana kertoo siitä, että Kristus tehtiin synniksi

    Tekstimme sanoo Jeesuksesta: "Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."

    Vanhan testamentin syntiuhreista käytetään alkukielessä termiä "synnin tähden", koska ne toimitettiin synnin tähden. Ne olivat Vanhan liiton sakramentteja, jotka eivät voineet ottaa pois syntiä, vaan ne julistivat syntien anteeksiantamusta sen uhrin nojalla, mitä ne kuvasivat, siis Kristuksen uhrin nojalla. Mutta vain Kristuksen syntiuhri otti pois synnit, kuten Johannes Kastaja oli lausunut: "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin." (Joh. 1:29)

    Kun nyt tekstimme lausuu, että Kristus tehtiin synniksi, se esittää meille hyvin syvällisen ja erityisen tärkeän asian. Kristuksen uhri oli jotakin aivan toisenlaista kuin Vanhan liiton aikaiset uhrit. Hän ei vain kärsinyt vakaumuksensa tähden tai pelkästään sen tähden, että ymmärtämättömät ja raa'at ihmiset ristiinnaulitsivat hänet, vaan hänet tehtiin synniksi, ei syntiseksi, vaan synniksi. Hän oli Raamatun mukaan erotettu syntisistä (Hebr. 7:26). Hän oli ilman syntiä eikä synnistä mitään tiennyt. Hän oli siis Jumalan edessä pyhä, puhdas, vanhurskas, kuuliainen, jota ihmistenkään edessä ei voitu näyttää syypääksi mihinkään syntiin. Kun hänet tehtiin synniksi, hän ei siis persoonansa puolesta ollut syntinen eikä synti saanut hänen ruumiissaan ja sielussaan mitään sijaa.

    Se, että Jeesus tehtiin synniksi, meidän on ymmärrettävä muun Raamatun todistuksen valossa. Raamattu todistaa, että Kristukselle luettiin syyksi koko maailman syntitaakka, se sälytettiin hänen kannettavakseen ja Jumala tuomitsi hänet maailman synnin tähden kärsimykseen ja kuolemaan meidän ihmisten sijassa. Profeetta Jesaja kuvaa sitä näillä sanoilla: "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." (Jes. 53:4-6) Siis kaikki meidän syntimme heitettiin hänen päällensä. Jos ajattelemme, että jokaisen ihmisen synti on kuin valtava kivenjärkäle, joka singottiin hänen päälleen, niin koko maailman kaikki synnit hänen päällään olivat suurempi vuori kuin tulta syöksevä ja järisevä Siinain vuori eikä tämä syntivuori ollut ikään kuin erillisenä hänen päällään vaan niin likeisesti hänessä, että tekstimme sanoo: Hänet tehtiin synniksi. Siitä Pietari sanoo: Hän "'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissansa ristinpuuhun" (1 Piet. 2:24)

    Niin siis Kristus kärsi maailman syntien tähden, aivan kuin nuo synnit olisivat olleet hänen itsensä tekemiä. Hän otti vastatakseen niistä Jumalan edessä ja suoritti täyden vaaditun maksun ja lepytti Jumalan vihan. Ja koska hänellä itsellään ei ollut syntiä, hän ei kärsinyt itsensä tähden, vaan meidän tähtemme, meidän sijassamme ja meidän hyväksemme.

    Koska Kristus tehtiin synniksi, seurasi siitä hänelle se rangaistus, mikä synnistä Jumalan lain mukaan kuuluu synnintekijälle. Tämä rangaistus oli hirvittävä kärsimys ja kuolema. Tekstimme todistaa: "Ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut." Hän kuoli kaikkien edestä. Tämä sana osoittaa selvästi, etteivät yhdenkään ihmisen synnit ole jääneet sovittamatta. Siis kaikki sinun pahat ajatuksesi, ilkeät, kierot ja valheelliset sanasi, väärät tekosi sekä koko turmeltuneisuutesi on ollut julkisesti Jumalan pyhien kasvojen edessä tuomiolla ja niiden tähden Kristus tuomittiin, koska hän oli tullut sinun sijaasi, sinun Vapahtajaksesi ja sinun edesvastaajaksesi. Ja Kristus kärsi sen, mikä sinun olisi ollut kärsittävä, jotta sinä pääsisit vapaaksi ja pelastuisit.

    Tämän kaiken, mitä sinä itse et alkuunkaan pysty tekemään, Kristus on jo tehnyt sinun edestäsi. Olet tuomiosta ja rangaistuksesta vapaa.

    2. Sovituksen sana kertoo siitä, että Jumala on hyväksynyt Poikansa uhrin

    Tekstimme ei ainoastaan sano, että Kristus on kuollut kaikkien edestä, vaan myös että hän on ylösnoussutkin meidän tähtemme ja että se on tapahtunut sitä varten, että me eläisimme Jumalalle eli että meillä olisi uskossa Jeesukseen uusi hengellinen elämä vanhan hengellisen kuoleman sijaan. Kun meille kirkastuu, että Kristus on kuollut kaikkien edestä ja siis myös sinun ja jokaisen edestä, uudestisynnymme elävään toivoon. Meistä tulee uusia luomuksia. Jumalan kuva uudistuu meissä. Yhteys Jumalaan palautuu.

    Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus on Jumalan puolelta julkinen merkki siitä rauhasta, minkä Kristus oli saanut aikaan Jumalan ja ihmiskunnan välille. Kun hän oli ottanut pois maailman synnin, hän nousi ylös kuolleista ilman syntiä, kirkastettuna ja julisti syntien anteeksiantamuksen ja rauhan sanomaa ja lähetti kirkkonsa sitä kaikessa maailmassa julistamaan. Oli vietävä kaikkialle rauhan viesti, sillä Jumalan viha oli lepytetty ja syntisellä oli nyt vapaa pääsy Kristuksessa armon valtakuntaan. Oli kuulutettava: "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." Toisin sanoen: Tulkaa nyt sen sovinnon osallisuuteen, minkä Kristus on tehnyt. Uskokaa Pyhän Hengen voimasta evankeliumi ja ottakaa se vastaan. Tämä kaikki on valmista. Käykää ilojuhlaan aterioimaan siitä pöydästä, jonka Kristus on valmistanut eteenne. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan."

    Anteeksiantamus on siis jo Jumalan julistama. Nyt meitä kehotetaan se uskomaan, ettei se jää kohdallamme turhaksi. Jumala on jopa uskon syntymiseksi asettanut sovituksen viran, pyhän saarna- ja paimenviran, että meitä kehotettaisiin uskoon ja siinä ravittaisiin suloisilla iankaikkisen elämän sanoilla.

    Kristus tehtiin synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi, niin että meillä Jumalan edessä, koska Kristuksen vanhurskaus luetaan armosta hyväksemme, ei olisi mitään muuta kuin pelkkää vanhurskautta. Siis vastaavalla tavalla, niin kuin Kristuksen päällä oli koko maailman syntikuorma, meillä taas on kaikki hänen vanhurskautensa, pyhyytensä, rakkautensa ja kuuliaisuutensa, niin että me olemme pelkkää vanhurskautta niin kuin Kristus on vanhurskaus. Tämän omistamme nyt uskossa. Taivaassa se on näkemisessä. Siellä ruumiimme loistaa kirkkautta eikä meissä ole enää syntiä.

    Maailma tuntee Kristuksen lihan mukaan. Se ajattelee hänestä luonnollisen, epäuskoisen ihmisen tavalla. Niin maailma ajattelee myös niistä, jotka ovat uskovia. Kristukseen uskovat sen sijaan tuntevat Kristuksen "ei lihan mukaan", vaan hengellisellä tavalla ymmärtäen hänet Vapahtajaksi. Samoin tunnemme toinen toisemme nyt uusiksi luomuksiksi, armosta pelastetuiksi, joille tärkeimpiä asioita ovat uskon asiat ja joille Kristuksen kirkon kohtalo täällä maailmassa on rakas. Tiedämme myös epäuskoisen maailman sovitetuksi maailmaksi ja ymmärrämme, että kristillisen kirkon tulee tuoda heille elämän sana, jotta he uskoisivat ja pelastuisivat. Se on kirkon päätehtävä uskovien ruokkimisen ohella.

    Koska Kristus on kuolleista noussut, meillä on evankeliumi. Kun sanomme: Kristus on totisesti noussut kuolleista, todistamme, että evankeliumi on varma ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.

    Amen

    Markku Särelä

  • Kuolema on kukistettu

    Pastori Dani Puolimatkan opetuspuhe Pääsiäisjuhlassa 27.3.2016 Lahdessa

  • Pääsiäisjuhlan päätöshartaus Ps. 118:24

    Dani Puolimatkan päätöshartaus pääsiäisjuhlassa Lahdessa 16.4.2017

  • Pahan vallat on lyöty

    Pastori Vesa Hautalan opetuspuhe Pääsiäisjuhlassa 27.3.2016 Lahdessa

  • Ylösnousemuksen historiallisuus

    Pastori Dani Puolimatkan esitys Pääsiäistapahtumassa 23.3.2016 Tampereella

  • Ylösnousemuksen merkitys

    Pastori Vesa Hautalan esitys Pääsiäistapahtumassa 23.3.2016 Tampereella

  • Ylösnousemus: historiallisesti luotettava, luovuttamaton uskontotuus

    Mika Bergmanin saarna Lahdessa pääsiäisjuhlassa ensimmäisenä pääsiäispäivänä 16.4.2017