Luuk.14:1-6
  • Ansa viritetty

     

    Tapahtui, että kun [Jeesus] tuli sapattina erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, he pitivät häntä silmällä. Katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään. Jeesus alkoi puhua lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina?" Mutta he olivat vaiti. Hän tarttui häneen, paransi hänet ja laski menemään. Hän sanoi heille: "Jos joltakulta teistä putoaa aasi tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänäkin?" Mutta he eivät kyenneet vastaamaan tähän." (Luuk. 14:1–6)

    Ansa viritetty

    Millaisia ihmisiä kutsumme kotiimme aterialle? Kodin piirissä perheenjäseniä pidetään perustellusti tervetulleina yhteiselle aterialle, mutta ei ole mitenkään tavatonta, että kodin ulkopuoleltakin saatetaan kutsua tuttavia aterialle. Yhteiseen ruokailuun liittyy nimittäin aina jonkinlainen käsitys yhteydestä. Juutalais-kristillisessä perinteessä tämä asia on ollut aina hyvin merkittävästi läsnä, vaikka käsitys siitä saattaakin olla nykyaikana monella jokseenkin ohut. Huomaamme kuitenkin tämän yhteyden hyvin yksinkertaisten käytännön tilanteiden kautta. Jos esimerkiksi ruokapöytään istuu tuntematon henkilö, niin se saatetaan kokea monesti epämukavaksi. Sellainenkin tilanne on varmasti monelle tuttu, jos jonkun perheenjäsenen kanssa on riita tai on tullut loukatuksi, niin silloin ei ehkä ruoka niinkään maistu, tai voi olla, ettei haluaisi tulla syömään ollenkaan, vaikka muussa tilanteessa yhteinen ruokailu olisi varsin mukava ja nautinnollinen hetki. Huomaamme siis, että ruokailu yhdistää ihmisiä. Yhteinen ateria on merkki sovusta ja yhteydestä. Pyhässä ehtoollisessa Herramme aterialle hengellisen sisällön ja vaikutuksen, koska hän on itse siinä aterialla todellisesti läsnä. Osallisuus Kristukseen tekee ehtoollisesta meille armoaterian. Paavali kirjoittaa siitä: ”leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, me monet olemme yksi ruumis, sillä olemme kaikki yhdestä leivästä osallisia.” (1 Kor. 10:16b–17) Inhimilliseltä kannalta tarkasteltuna on myös huomattava, että jos joku kunnioitettu tai maineikas henkilö saadaan vieraaksi, niin siitä ollaan helposti ylpeitä, kun taas arveluttavien ja epämiellyttävien ihmisten seuraa vältetään.

    Lakihenkisyys asettaa ansoja evankeliumin eteen

    Evankeliumitekstissämme meille kerrotaan, että Jeesus oli kutsuttu aterioimaan fariseusten johtomiehen taloon. Evankelista Luukas osoittaa meille tässä selkeästi, että kyseessä ei ollut mikään hyväntahtoinen kutsu. Tämä on selvää senkin vuoksi, että fariseukset halusivat välttää mielestään syntisten seuraa ja heitä loukkasi se, että Jeesus aterioi juuri sellaisten kanssa. ”Katso ylensyöjää ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!”, he ajattelivat Jeesuksesta. (Luuk. 7:34) Mutta vielä selvemmin fariseusten tarkoitusperät selviävät siitä, että Jeesuksen saapuessa paikalle häntä vastaan oli tuotu vesitautinen mies. Oli nimittäin yleinen ajatus, että jos joku ihminen sairastaa tautia ja varsinkin tuollaista parantumatonta, kroonista sairautta, sitä pidettiin Jumalan rangaistuksena. Sellaisia ihmisten kanssa eivät fariseukset, jotka olivat tarkkoja puhtaussäädöksistä, missään tapauksessa kutsuneet aterioimaan. Tämä mies olikin kutsuttu, jotta fariseukset olisivat voineet syyttää Jeesusta sapattisäädöksen – siis kolmannen käskyn – rikkomisesta. Laki määräsi: Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin älä toimita mitään askaretta, älä sinä älköönkä poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2 Moos. 20:9–11) Jeesuksesta kyllä tiedettiin, että hän paransi kaikki hänen luokseen tulevat. Nyt hänet oli kutsuttu aterialle, jossa kutsun esittäjä asetti hänet valinnan eteen: – Joko pidät lain käskyn, etkä armahda tätä sairasta – silloin olet tervetullut myös yhteyteemme, tai armahdat sairasta ja rikot sapatin, jolloin saat painua matkoihisi lainrikkojana. Miten julma ja säälimätön juoni! Juuri näin toimii lakihenkinen mieli. Se pitää itsensä pyhänä ja Jumalalle kelpaavana, mutta vaatii myös muita tunnustamaan oman pyhyytensä, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että syntinen ei saisi vapautusta kuormastaan. Se on valmis antamaan lähtöpassit jopa itse Vapahtajalle Jeesukselle, jos tämä ei suostu taipumaan hänen pyhitysmuottiinsa. Ja kun Vapahtaja kysyy varsin yksinkertaisen lakia koskevan perustavanlaatuisen kysymyksen: Onko luvallista parantaa sapattina?”, eivät nuo kurjat vastaa. Heille on tärkeämpää saada kunniaa itselleen ja häpäistä sairasta, tai saada kunnia itselleen ja häpäistä Herra Kristus. Varo tällaista lain henkeä! Sillä uskova lapsikin ymmärtää, että jos Jeesus suljetaan pois aterialta, niin ei siinä ole enää armoateriaa, vaan tuomion ateria. Kristuksen Jeesuksen todellinen sovintoveri tekee ehtoollisesta todellisen armoaterian. Ilman häntä ei siinä ole läsnä muuta kuin syntisten houkkien oman lihanpyhyyden ateria. Mutta joka ottaa vastaan Kristuksen tosi ruumiin ja veren vastaan armoateriassa, täytyy myös armahtaa lähimmäistään, jonka puolesta tuo sama Jumalan Pojan pyhä veri on vuotanut siinä missä meidän jokaisen. Jeesus sanoo: ”jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', ette tuomitsisi syyttömiä.” (Matt. 12:7)

    Vapahtaja päästää syntisen lain ansoista

    Kiitos Isän Jumalan, että hän on meille antanut Vapahtajan, joka ei epäröinyt antaa itseään alttiiksi meidän edestämme kokonaan. Hänen toiminnassaan me näemme hänen sydämensä armahtavaisuuden ja päättäväisyyden, kun hän fariseusten vaietessa tarttuu tuohon sairaaseen mieheen, parantaa hänet ja päästää hänet menemään. Mikä autuas ilosanoma näihin sanoihin sisältyykään! Sairautensa tähden tuo vesitautinen mies oli tilassa, joka aiheutti sen että yhteys hänen kanssaan teki ihmisen epäpuhtaaksi. Hurskas juutalainen ei siis hänen kanssaan aterioinut, vaan hän oli eristetty muista.  Hän ei myöskään sairautensa vuoksi saanut osallistua jumalanpalvelukseen temppelissä, mikä tarkoitti sitä, että koko sairautensa ajan hän ei ollut saanut yhtyä seurakunnan rukoukseen, ei kuulla synninpäästön sanoja, eikä vastaanottaa siunausta. Se, että hänet tuotiin syötiksi Jeesukselle viritettyyn ansaan, vain korosti tuota asiaa. Voimme vain kuvitella, millaista taistelua tuo mies mielessään kävi. Voisiko Jeesus häntä armahtaa? Voisiko hän tulla terveeksi? Mutta kuinka tuo hurskas opettaja hänen tähtensä rikkoisi sapattisäädöksen, etenkin kun hän, saastainen ja sairas on nyt esteenä Jeesuksen ja juhla-aterian välillä. Kuinka mielellään hän itse istuisikaan toisten seurassa aterialla! Ja siinä samassa Jeesus jo tarttuu häneen. Eikä se ole mikään vaivaantunut hipaisu, johon tuo mies on varmasti tottunut, kun ihmiset häntä ovat pyrkineet välttämään, vaan Vapahtajan ote on luja ja varma ote. Raamattu kertoo, että tuo ote oli sellainen joka herättää kohteensa. Näin voimakkaasti Jeesus tahtoi tälle miehelle osoittaa, ettei hän hetkeäkään epäröi tämän suhteen. Hän tarttuu sairaudesta saastuneeseen mieluusti ja mitä suurimmalla rakkaudella, ja siis vähät välittää siitä, että häntä ei huolittaisi puhtaiden ja hurskaiden pöytään. Huomaa siis, rakas ystävä, miten vakavasti Vapahtaja sinuunkin on sitoutunut. Kun sinä tunnet lain pelästyttävän ja huomaat, miten paljon syntiä elämässäsi olet tehnyt ja aikaansaanut – ja niistä perkele aina jaksaa muistuttaa – niin älä kuvittele että Jeesus tahtoo sinulle kääntää selkänsä, kuten tekopyhät! – Ei! Niin kuin hän tarttui tuohon vesipöhöiseen mieheen fariseuksen huoneessa, hän ojentaa vahvat kätensä puoleesi evankeliumin sanassa ja kasteen armovedessä hän on jo kietonut sinut armo-otteeseensa, joka on aina vahva ja vaikuttava niin, että jos kysyt: – Vieläkö Jeesus voi minut ottaa vastaan?, on kasteessasi sinulle varmaakin varmempi lohdutus: ”vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä rauhanliittoni horju, sanoo HERRA, armahtajasi!” (Jes. 54:10)

    Mutta kuulemme myös, että Jeesus ei vain osoita myötätuntoaan sairasta kohtaan, vaan hän parantaa hänet, tekee terveeksi. Tämän vuoksi Jumalan Poika tuli ihmiseksi. Ei vain siksi että hän voisi osoittaa jumalallista voimaansa ja näyttää esimerkillään oikean elämän mallia. Hän tuli tekemään synnin tähden sairaista terveitä. Synti on hengellinen ja siksi kaikkein pahin sairaus, pääsairaus. Se on sydämen sairaus, se on ruumiin sairaus ja se on mielisairaus ja tappava. Se on syy siihen että meidän on kuoleminen. Maalliset lääkärimme ja tiedemiehet tekevät paljon hienoa työtä lääkkeiden parissa meidän hyväksemme, mutta he eivät voi poistaa tuota synnin sairauden väistämätöntä seurausta, kuolemaa. Siitä huolimatta monet lääkkeet ovat vielä tavattoman kalliita, ettei niihin kaikilla ihmisillä ole mahdollisuutta. Mutta yksi lääke on joka on tehokas ja juuri tuota synnin sairautta varten annettu, nimittäin Kristus Jeesus ja hänen sovintoverensä. Mutta se ei ollut ilmainen! Siitä on maksettu iankaikkisuushinta, jota ei kukaan ihminen – eivät edes koko ihmiskunta yhdessä – olisi voinut maksaa. Ainoastaan Jumala, Jumalan Poika, Jeesus Kristus se on maksanut ja se maksoi hänelle kaiken. Mutta sinulle se on tullut ilmaiseksi, sinulle se tänäänkin ilmaiseksi julistetaan ja kun se julistetaan, niin se vaikuttaaja on yhtä tehoisaja todellinen kuin se oli silloin kun Kristus Jeesus nousi kuolleista synnin ja kuoleman voittajana. Sitä ylösnousemus-voimaansa Jumala käyttää, kun hän sinulle tänään lausuu, että sinun syntisi ovat Kristuksen Jeesuksen tähden anteeksiannetut – totisesti! ”Mikä hänen voimansa ylenpalttinensuuruus meitä uskovia kohtaan [on] sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista” (Ef. 1:19–20)

    Näin Jeesus osoittaa selkeästi ja vastaansanomattomasti, että sapattina saa parantaa. Sitähän hän juuri on tänään tullut meidän hyväksi tekemään tänä pyhäpäivänä! Hän on tullut saarnauttamaan sanaansa, jotta hän saisi sanallaan koskettaa, tarttua sydämiimme ja parantaa meidät syntitaakkamme alta. Ja niin kuin hän lähetti tuon ennen sairaan terveenä ja vapautettuna noiden tylyjen lainoppineiden käsistä, hän tänään tahtoo lähettää sinut vapautettuna pahasta omasta tunnostasi ja syntisi syytöksistä, sillä hän on ne sinulta ottanut pois ja kantanut ristinpuulle. Hän on sinun Vapahtajasi.Mene Jumalan rauhaan. Aamen.