Reliqua (ylijääneet ehtoollisaineet)

Reliqua (ylijääneet ehtoollisaineet)

Raamatun opetus reliqua-kysymyksestä

Sinä yönä, jona hänet kavallettiin, Vapahtaja asetti pyhän ehtoollisen sakramentin. Raamattu kertoo meille, että asettaessaan ehtoollisen Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini” (Matt. 26:26). Sitten hän otti maljan, kiitti, antoi opetuslapsilleen ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:27–28). Asetussanojen voimasta leipä, jonka Kristus oli ottanut ja murtanut, oli Kristuksen ruumis ja maljassa ollut viini, josta hän oli kiittänyt, oli Kristuksen veri.

Kun vietämme ehtoollista, Kristuksen todellinen läsnäolo ehtoollisaineissa perustuu siihen, mitä Kristus teki asettaessaan ensimmäisen ehtoollisen: ”Ne todet, kaikkivaltiaat sanat, jotka Jeesus Kristus lausui ehtoollista asettaessaan, eivät koskeneet ainoastaan ensimmäistä ehtoollisen viettoa, vaan yhä edelleen ne kestävät, pätevät, vaikuttavat ja pysyvät voimassa.”[1] Ehtoollisaineet ovat Kristuksen tosi ruumis ja tosi veri asetussanojen vaikutuksesta. Herran ruumiin ja veren läsnäolo ehtoollistoimituksessa alkaa ehtoollisaineiden konsekroimisesta asetussanoja käyttäen. Kun Vapahtaja sanoo leipää ruumiikseen ja viiniä verekseen, silloin ne ovat sitä. Siksi on torjuttava reseptionismi, jonka mukaan läsnäolon saisi aikaan siunattujen aineiden nauttiminen tai että läsnäolo alkaisi vasta nauttimisen hetkellä eikä jo konsekraatiossa. Tunnustuskirjojen mukaan ”Kristuksen ruumis ja veri jaetaan ja vastaanotetaan todella läsnäolevina”.[2] Toisaalta on torjuttava myös ylläkuvattua tarkempi spekulointi siitä, milloin Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolo ehtoollisaineissa tarkalleen alkaa.

Vaikka konsekraatio saa aikaan Kristuksen tosi ruumiin ja tosi veren todellisen läsnäolon ehtoollisaineissa, samalla on pidettävä kiinni siitä, että oikeaan ehtoollisenviettoon kuuluu tarkoitus viettää koko Kristuksen asettama ehtoollinen. Ehtoollisaineita ei voi eikä saa konsekroida muuhun käyttöön kuin ehtoollisvieraille jaettavaksi ja nautittavaksi. Sanoohan Kristus ensin: ”Ottakaa ja syökää” ja: ”Ottakaa ja juokaa” ja vasta sitten leipää ruumiikseen ja viiniä verekseen. Vaikka asetussanat lausuttaisiin, Raamatussa ei ole lupausta Herran ruumiin ja veren läsnäolosta tarkoituksellisesti erillään ehtoollistoimituksesta. Näin ollen esimerkiksi pilkaten ja pilan päiten lausutut asetussanat eivät konsekroi leipää ja viiniä. Koska Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolon lupaus liittyy ehtoollisen viettämiseen asetuksen mukaisesti, meillä ei ole varmaa Jumalan sanan lupausta liittyen siihen, että ehtoollisen vietosta jäljelle jääneet ehtoollisaineet, joita ei ole tarkoituksena nauttia, olisivat Vapahtajan ruumis ja veri. Raamattu ei ota tähän kantaa millään tavalla. Meillä ei myöskään ole Jumalan selkeää käskyä, että kaikki ehtoollisaineet tulisi nauttia loppuun: Kristus käskee opetuslapsiaan ottamaan ja syömään ja kun olemme vastaanottaneet Herran ruumiin ja veren, olemme noudattaneet tätä käskyä. Emme ole noudattaneet sitä vasta silloin, kun viimeinenkin pisara on juotu ehtoolliskalkista. Alkukieli tekee selväksi, että kun Vapahtaja sanoo: ”Juokaa tästä kaikki”, hän ei viittaa viiniin, vaan niihin, jotka aikovat nauttia ehtoollisen.[3] Näin on torjuttava se, että omiatuntoja sidotaan kysymyksissä, joista ei ole selkeää Jumalan sanan käskyä. Opin tekeminen ehtoollisaineiden loppuun käyttämisestä on luterilaisen raamattuperiaatteen vastaista: kristillistä oppia on vain se, jolla on selvä Jumalan sanan tuki.

Yksimielisyyden ohjeen Nihil habet -sääntö

Reliqua-kysymykseen liittyen on Raamatun lisäksi hyvä sanoa muutama sana Yksimielisyyden ohjeen niin sanotusta Nihil habet -säännöstä. Yksimielisyyden ohje esittää kritiikkiä roomalaiskatolisia käytäntöjä vastaan, joissa ehtoollisaineet konsekroitiin ehtoollisen asetuksen vastaista käyttöä varten: ”Mitään sakramenttia ei ole siellä, missä siunattua leipää ei jaeta, oteta vastaan eikä nautita, vaan missä se suljetaan sakramenttilippaaseen tai uhrataan tai missä sitä kannetaan kulkueessa. Meidän on noudatettava Kristuksen käskyä: ’Tehkää tämä.’ Siihen kuuluu koko toimitus, koko sakramentin toimittaminen.”[4] Kun Yksimielisyyden ohje puhuu siitä yleisestä säännöstä, jonka mukaan ”Jumalan säätämän käytön ulkopuolella ei mitään sakramenttia ole olemassa”[5], kritiikki kohdistuu näitä väärinkäytöksiä kohtaan.

Kuitenkin Yksimielisyyden ohjeen opetuksella on sanottavansa myös siihen, miten tulisi suhtautua reliqua-kysymykseen. Puhuuhan se ”yleisestä säännöstä”[6], jota sovelletaan tässä yhteen erityiseen aihealueeseen, eli roomalaiskatolisiin ehtoollisen viettoon liittyviin väärin käytäntöihin. Yksimielisyyden ohje soveltaakin Nihil habet -sääntöä myös kasteveteen; kun sitä käytetään esimerkiksi kellojen vihkimiseen, ei ole kyse kasteen sakramentista.[7] On kuitenkin huomattava, että kyseessä on Yksimielisyyden ohjeen mukaan kastevesi eikä vesi, joka olisi pyhitetty vain kellojen vihkimistä varten. Vaikka vesi olisi ollut siis sakramentaalisessa käytössä, tämä ei tarkoita sitä, että Kristus olisi läsnä siinä sakramentin toimittamisen jälkeenkin. Todellisen läsnäolon lupausta ei ole siellä, missä sakramenttia ei ole tarkoituksena viettää – ei siis myöskään siellä, missä on jäljelle jääneitä ehtoollisaineita, mutta ei enää tarkoitustakaan viettää sakramenttia. Sama käy ilmi Martin Chemnitziltä, jonka kynänjälki näkyy Yksimielisyyden ohjeen taustalla. Hän kirjoittaa teoksessaan De Duabus Naturis in Christo, että Kristuksen läsnäolo sakramenteissa ei ole pysyvää, vaan sidottu niiden viettoon.[8]

Luther ja Wolferinuksen sekä Bessererin tapaukset

Reliqua-kysymystä käsitellessä nostetaan usein esille Lutherin kaksi kirjettä Wolferinukselle. Pastori Simon Wolferinus oli sillä kannalla, että sakramentti olisi sakramentti vain sitä nautittaessa. Hän samaisti sakramentin toimittamisen sen nauttimisen kanssa. Siksi hän ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että pyhitettyjä ja pyhittämättömiä ehtoollisaineita sekoitettiin toimituksen ulkopuolella. Wolferinuksen reseptionismi käy hyvin ilmi siitä, mitä Luther kirjoitti Wolferinuksen ajatuksiin liittyen toisessa kirjeessään: ”Jos nimittäin pysytte tuossa kiirehtivässä ja pikkutarkassa toimituksen (actionis) määritelmässä, siitä seuraa, että asetussanojen lausumisen jälkeen – joka on siis sakramentin voimakkain ja keskeisin osa – eivät Kristuksen ruumis ja veri olekaan läsnä, vaan niiden läsnäolo on siirtynyt nauttimisen (actio) varaan.”[9] Koska Wolferinuksen ajattelussa Kristuksen todellinen läsnäolo ehtoollisaineissa rajoittui vain nauttimiseen, hän ei myöskään nähnyt ehtoollisaineiden loppuun nauttimista tarpeellisena. Luther vuorostaan kehotti kummassakin kirjeessään Wolferinukselle siihen, että kaikki ehtoollisaineet käytettäisiin loppuun. Näin estettäisiin turhien kysymysten syntyminen. Tämä neuvo oli käytännöllinen ja pastoraalinen eikä dogmaattinen. Jos Luther olisi pitänyt ehtoollisaineiden jälkikäyttöä opillisena kysymyksenä, hän ei olisi voinut vain neuvoa, mikä olisi paras menettelytapa, vaan olisi esittänyt asian Jumalan selvänä käskynä. Lutherin neuvon mukaan toimittiin hänen aikansa Wittenbergissä.

Lutherin opillinen ajattelu käy selväksi toisesta kiistaa herättäneestä tapahtumasta. Adam Besserer oli herättänyt pahennusta sen vuoksi, että jumalanpalvelusta vietettäessä hän oli jakanut konsekroimattoman öylätin, koska konskeroitu ehtoollisleipä oli jumalanpalveluksen aikana kadonnut jonnekin. Jumalanpalveluksen jälkeen Besserer oli löytänyt kadoksissa olleen ehtoollisleivän ja laittanut sen pyhittämättömien leipien joukkoon. Kun seurakunnassa saatiin selko siitä, mitä oli tapahtunut, Besserer heitettiin vankilaan, pyhittämättömät ehtoollisleivät, joiden joukossa oli yksi konsekroitu, päätettiin kaikki polttaa ja Lutherilta pyydettiin apua siihen, miten Bessererin kanssa tulisi menetellä.

Luther tuomitsi Bessererin zwingliläiseksi ja sanoi, ettei hänellä olisi sijaa luterilaisessa kirkossa. Leipien polttamisesta hän sanoi aiheemme kannalta olennaisesti: ”Sekoittuneiden leipien suhteen toimittiin hyvin, kun ne poltettiin, vaikka itse asia ei olisi vaatinut niiden polttamista, koska käytön ulkopuolella ei ole sakramenttia, niin kuin ei kastevesikään ole kaste käytön ulkopuolella. Kristus toimii syömistä ja uskomista varten sakramentissa, mutta pahennuksen välttämiseksi pastori teki oikein, kun poltti leivät.”[10]

Lutherin vastauksesta käy ilmi, että hän ei pitänyt jäljellejäänyttä ehtoollisleipää Herran ruumina, koska se oli käytön ulkopuolella. Samalla hän kuitenkin sanoi, että tehtiin hyvin, koska polttamalla kaikki leivät, estettiin pahennuksen syntyminen. Tässä on yhtymäkohta Wolferinuksen tapaukseen siinä, että heikot sielut halutaan huomioida ja siksi toimia tavalla, joka ei jätä mitään kysymyksiä, mutta huomaamme, että Lutherin opillinen näkemys on se, että sakramenttia ei ole sakramentin vieton ulkopuolella. Bessererin tapaus sijoittuu ajallisesti vuoden 1545 loppuun, joten Lutherin kommentit tapaukseen liittyen ilmentävät tämän kypsää ajattelua.

Käytäntö: kaikki konsekroidut ehtoollisaineet nautitaan loppuun.

Raamatun ja luterilaisten isien perusteella on selvää, ettei ole dogmaattista syytä nauttia kaikkia ehtoollisen vietosta jääneitä ehtoollisaineita loppuun. Meillä kun ei ole asiasta selvää Raamatun sanaa. Lutherin neuvoa seuraten haluamme kuitenkin nauttia kaikki pyhitetyt ehtoollisaineet. Näin vältetään tarpeettomia ja vahingollisia kysymyksiä ja myös osoitetaan sakramentille kunnioitusta, jonka se ansaitsee.

[1] FC, SD, 7:75. TK 1990, s. 526.

[2] FC, SD, 7:75. TK 1990, s. 526.

[3] πάντες, mon. nom. mask., joten viittaa opetuslapsiin.

[4] FC, SD, 7:83-84. TK 1990, s. 527.

[5] FC, SD, 7:73-74. TK 1990, s. 527.

[6] FC, SD, 7:73. TK 1990, s. 526.

[7] Ks. FC, SD, 7:87. TK 1990, s. 528.

[8] Ks. DNC, VII, 37. “Et Deus illis [Sacramentis] non adest inseparabiliter, sed ex pacto, juxta Verbum: nam extra usum no sunt talia Sacramenta, & peracto usu vel transferunt, sicut Augustinus inquit, Vel à Sacramentali illa unione separantur. Alia verò est hypostatica duarum naturarum Christo unio, quae perpetua, inseparabilis, & arctissima est - -”

[9] WA Br 10, 348, 13-19. “Nam si stet illa et festinate praecisio actionis, sequetur, quod post prolationem verborum, quae est potissima et principalis actio in Sacramento, nullus percipiat corpus et sanguinem Christi, eo quod desierit actio.

[10] WA Br 11, 258, 14–20. ”De particulis mixtis bene factum est, quod combuste sunt, Quamvis re ipsa nihil fuisset opes excurere, cum extra usum nihil sit sacramentum, sicut Aqua Baptismi extra usum non est Baptisma. Edentibus operatur Christus in sacramento, sed propter scandalum recte fecit parochus excurendo.”


Tyhjä vasen

Lue artikkeleita

    • All
    • Mika Bergman
    • Avioliitto
    • Israel
    • Jumalan Sana
    • Kaste
    • Kirkollinen Yhteys
    • Kirkollisia Uutisia
    • Kristillinen Seurakunta
    • Luominen
    • Perhe–elämä
    • Pyhä Henki
    • Raamattu
    • Uskon Perusasiat Ja Raamatunselitys
    • Vanhurskauttaminen
    • Uudestisyntyminen
    • Jeesuksen Syntymä
    • Ehtoollinen
    • Kirkkohistoria
    • Kirkkokuri
    • Saarnavirka
    • Harha
  • Oletus
  • Päivämäärä
  • Satunnainen
  • Olen kiitollinen siitä, että minulla on tänä iltana mahdollisuus kommentoida Matti Väisäsen uutta kastekirjaa Pelastuksesta osalliseksi. Väisäsen kastekirjat ovat korostaneet hienolla tavalla kasteen luovuttamatonta arvoa ja niistä on ollut minulle henkilökohtaisesti suurta hyötyä elämäni aikana. Olen kuitenkin hyvin murheellinen Väisäsen uudesta kirjasta ja siitä, että sen ajatukset leviävät laajasti suomalaisen
    Read More
    • Harha
    • Jumalan Sana
    • Kaste
    • Mika Bergman
    • Uudestisyntyminen
  • Uuden avioliittolain myötä useampi kansankirkon pastori on ilmaissut aikeensa vihkiä homopareja avioliittoon. He mieltävät toimivansa Raamatun hengessä siunatessaan kahden samaa sukupuolta olevan liiton. Ehkä osa heistä tiedostaa sen, että Raamattu tuomitsee useassa kohdassa samaa sukupuolta olevien väliset sukupuolisuhteet, mutta he yleensä ajattelevat näiden kohtien olevan sidoksissa omaan aikaansa. Kun pohditaan
    Read More
    • Avioliitto
    • Jumalan Sana
    • Mika Bergman
  • Pyhäinpäivänä 5.11. Lahdessa vihittiin pastoriksi teologian maisteri Markus Mäkinen-Taina. Virkaanvihkimys toimitettiin uskonpuhdistusjuhlan avausjumalanpalveluksen yhteydessä Rajakadun kirkolla. Virkaanvihkimyksen toimitti kirkkokunnanjohtaja pastori Mika Bergman. Vihkimyksessä avustivat muut STLK:n pastorit ja Luterilaisen Ristin Seurakunnan pastori Risto Relander. Markus Mäkinen-Tainan oli kutsunut pastoriksi Helsingin Tunnustuksellinsen Luterilainen seurakunta. Helsingin seurakunnassa palvelevat tällä hetkellä lisäksi pastorit
    Read More
    • Kirkollisia Uutisia
  • Siitamajan leirikeskuksella pidettiin 23.–24.9. teologinen konferenssi, jonka aiheena oli saarnavirka. Konferenssin puhujina oli teologeja STLK:sta ja sisarseurakunnistamme Saksasta ja Suomesta. Osanottajia saapui näiden kirkkojen lisäksi myös muista suomalaisista kirkoista, sekä teologeja että maallikkoja. Konferenssi oli onnistunut. Se antoi eri maista oleville teologeille tilaisuuden tutustua uskonveljiinsä paremmin ja lujittaa sisarkirkkojen välisiä
    Read More
    • Kirkollisia Uutisia
  • Jeesus muslimi? Koraanissa puhutaan Jeesuksesta enemmän kuin kenestäkään toisesta henkilöstä. Koraani kertoo, että Jeesus paransi sairaita ja herätti kuolleita (3:49). Hän syntyi neitsyt Mariasta (3:45–47), julisti evankeliumia juutalaisille (3:49) ja oli Jumalan profeetta (6:85–90). Koraani liittää vain Jeesukseen sen, että Pyhä Henki tuki häntä hänen työssään (2:87, 253). Ainoastaan Jeesusta
    Read More
  • Raamatun opetus reliqua-kysymyksestä Sinä yönä, jona hänet kavallettiin, Vapahtaja asetti pyhän ehtoollisen sakramentin. Raamattu kertoo meille, että asettaessaan ehtoollisen Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini” (Matt. 26:26). Sitten hän otti maljan, kiitti, antoi opetuslapsilleen ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki;
    Read More
    • Ehtoollinen
  • Avioliitto ei-uskovan kanssa Raamattu ei sisällä ehdotonta kieltoa naimisiin menemisestä epäuskoisen kanssa. Se sisältää kuitenkin varoittavia esimerkkejä, mm. kuningas Salomon vaimot, jotka houkuttelivat hänet hyväksymään epäjumalanpalveluksen. (1 Kun. 11:4) Vanhassa testamentissa israelilaisilta, Jumalan kansalta, oli normaalisti kiellettyä mennä toiseen kansaan kuuluvan kanssa naimisiin. Uskovan ei pidä mennä naimisiin sellaisen kumppanin
    Read More
    • Avioliitto
  • STLK:n 45. varsinaisen kirkkokunnankokouksen julkilausuma. Niin kuin Pyhä Henki liikkui alussa vetten päällä (1 Moos. 1:2), niin hän toimii myös pyhässä kasteessa luoden uutta. Sen kautta hän synnyttää synteihinsä kuolleet (Ef. 2:1) uuteen hengelliseen elämään (Joh. 3:5, Tiit. 3:5). Kasteen myötä saadaan Pyhä Henki (Apt. 2:38) sydämeen asumaan (1 Kor.
    Read More
    • Pyhä Henki
  • Teologian maisterit Mika Bergman, Vesa Hautala ja Dani Puolimatka vihittiin ja asetettiin julkisesti saarnavirkaan 31.10.2015 Lahdessa, Rajakadun kirkossa. Vihkimisen ja virkaanasetuksen toimitti pastori Markku Särelä, joka oli myös ohjannut näiden teologien opiskelua Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen Kirkon teologisessa koulutusohjelmassa usean vuoden ajan. Mika Bergmanin oli kutsunut saarnavirkaan Helsingin Tunnustuksellinen Luterilainen Seurakunta.
    Read More
    • Kirkollisia Uutisia
  • Jumala asetti avioliiton miehen ja naisen välille jo Paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Se kuuluu siis yleiseen siveyslakiin, joka koskee kaikkia ihmisiä. Näin Jumalan sana, Pyhä Raamattu, ilmoittaa. Kun Jumala loi ihmisen, hän loi heidät mieheksi ja naiseksi. Hän myös siunasi heidät. Tähän siunaukseen perustuu miehen ja naisen keskinäinen avioelämä. Sen vakiintuneena
    Read More
    • Perhe–elämä
  • Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen kirkon seurakunnat ovat Jumalaa kiittäen yksimielisesti todenneet, että niillä on opillinen ja kirkollinen yhteys Ylösnousemuksen Luterilaisen Augsburgin Tunnustuksen Seurakunnan kanssa (Riika, Latvia) kanssa. Seurakunnan nimi latviaksi on Augsburgas ticibas apliecibas Augšamcelšanas luteranu draudze. Tämä seurakunta totesi omasta puolestaan opillisen ja kirkollisen yhteyden seurakuntiemme kanssa helmikuussa. Latvialainen sisarseurakuntamme
    Read More
    • Kirkollisia Uutisia
  • לָכֵן יִתֵּ֙ן אֲדֹנָ֥י ה֛וּא לָכֶ֖ם א֑וֹת הִנֵּ֣ה הָעַלְמָ֗ה הָרָה֙ וְיֹלֶ֣דֶת בֵּ֔ן וְקָרָ֥את שְׁמ֖וֹ עִמָּ֥נוּ אֵֽל׃ Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Jes. 7:14. Selitettävä kohta on Jesajan kirjan alkupuolelta, Jes. 7:14. Ymmärtääksemme tätä jaetta meidän on katsottava
    Read More
    • Jeesuksen Syntymä
  •   Rev. Edward Brockwell asetettiin saarnavirkaanTampereen Tunnustuksellisen Luterilaisen Seurakunnan apulaispastoriksi Siitamajalla  6.7.2010   Virkaanasetustilaisuuden ohjelma (PDF) Kuuntele pääkohdat virkaanasetustilaisuudesta (23 min,  MP3)  
    Read More
    • Kirkollisia Uutisia
  • Augsburgin tunnustuksen VII:n uskonkohdan mukaisesti tunnustamme: "Sillä kristillisen kirkon todelliseen yhteyteen riittää, että siinä evankeliumi saarnataan yksimielisesti puhtaan käsityksen mukaisesti ja sakramentit Jumalan sanan mukaisesti jaetaan." (Saksalaisen tekstin mukainen käännös). Latinalainen versio kuuluu käännettynä: "Ja kirkon oikeaan yhteyteen on tarpeen (satis est) yksimielisyys evankeliumin opissa ja sakramenttien jakamisessa." Ymmärrämme "evankeliumin
    Read More
    • Kirkollinen Yhteys
  • Monet kesät ja syksyt ovat muuttuneet talviksi ja taas kevään myötä kesiksi niistä ajoista, kun Jeesus Vapahtajani tarttui minua kädestä ja sanoi: "Minä näytän sinulle elämäsi tien, jota sinun tulee käydä." Sitä tietä olen kulkenut jo hyvin pitkälle, eikä sen määränpää ole vielä saavutettu, vaikka koti onkin jo lähellä. Usein
    Read More
    • Kristillinen Seurakunta
  • Te kansankirkon papit, jotka vastustatte niin sanottua naispappeutta, olette uskonne ja käytäntönne vuoksi tulilinjalla. Teitä vastustavat kansan enemmistö, tiedotusvälineet, epäuskoinen maailma sekä kaikki kansankirkon piispat, pappien valtaenemmistö ja suuri joukko kirkkokansaa. Vaikka haluatte edelleen pysyä kansankirkossa, minun sallittaneen kuitenkin kirjoittaa teille virkakysymyksessä puolustuspuhe, Plädoyer. Olen tottunut siihen, että usein kansankirkkoon
    Read More
    • Jumalan Sana
    • Kirkollinen Yhteys
  • Kansankirkko muutti joitakin vuosia sitten käytäntöään ja jakaa myös lapsille ehtoollisen. Tätä uutta käytäntöä pyritään perustelemaan ja selittämään se luterilaiseksi. Oltiinko siis sitä ennen epäluterilaisia? Tunnustuksellinen luterilainen kirkko ei jaa ehtoollista pienille lapsille, vaan vasta niille, jotka ovat käyneet rippikoulun ja ovat konfirmoidut. Olemmeko siis epäluterilaisia?Käytäntömme perustuu seuraaviin asioihin. Kastamme
    Read More
    • Ehtoollinen
  • Yhteiskunnassa on keskusteltu jo pitkään siitä, kuinka homoseksuaaliseen suhteeseen on suhtauduttava. Nykyaikana keskustelu on entistäkin vilkkaampaa sen johdosta, että eduskunnassa on esitetty sellaisen lain säätämistä, joka johtaisi homoseksuaalisen suhteen rekisteröimiseen ja monessa suhteessa sen rinnastamiseen avioliiton kanssa. Tämän johdosta on syytä tarkastella sitä, mitä Raamattu ja sen ilmoittama luomisjärjestys asiasta
    Read More
    • Avioliitto
    • Luominen
  • Muutamia kymmeniä vuosia sitten ilmestyi englanninkielinen Raamatun käännös, jossa hebreankielinen sana, jonka oikea käännös on "neitsyt", käännettiin sanoilla "nuori nainen" (Young woman). On todennäköistä, että tämä väärä käännös johtui kääntäjien halusta kumota oppi siitä, että Jeesus syntyi neitseestä. Sillä se yhteys, jossa sana ilmenee, osoittaa selvästi, että kysymyksessä on neitsyt.
    Read More
    • Jeesuksen Syntymä
  • Olemme kiinnittäneet lehdessämme huomiota moniin vakaviin asioihin, joilla kansankirkko on luopunut pyhästä Raamatun sanasta ja luterilaisesta opista. Näihin asioihin kuuluvat mm. opit vanhurskauttamisesta, Raamatun erehtymättömyydestä ja sen arvovallasta, kirkosta, julkisesta saarnavirasta sekä opin yksimielisyyteen perustuvasta kirkollisesta yhteydestä. Kansankirkko hyväksyi ns. yhteisen julistuksen paavikirkon kanssa, mikä seikka osoitti suurta piittaamattomuutta luterilaisen
    Read More
Lataa lisää pidä SHIFT pohjassa ladataksesi kaikki Lataa kaikki