Jumalan armo Kristuksessa on kuolemaa voimakkaampi

Jumalan armo Kristuksessa on kuolemaa voimakkaampi

Sen jälkeen tapahtui, että hän vaelsi Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsi monia hänen opetuslapsistaan sekä suuri kansanjoukko. Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja hänen kanssaan oli paljon ihmisiä kaupungista. Hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke." Sitten hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat pysähtyivät. Ja hän sanoi: "Nuorukainen, sanon sinulle: nouse." Kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua. Ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen. Heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri Profeetta on noussut keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen." Tämä puhe levisi hänestä koko Juudeaan ja koko ympäristöön. (Luuk. 7:11–17)

Kun eräältä tunnetulta raamatuntutkijalta kysyttiin haastattelussa, mitä hän ajattelee kuolemasta, hän vastasi: ”Hengitys lakkaa, elämä päättyy.” Sama kysymys esitettiin toisessa yhteydessä pienelle, alle kouluikäiselle lapselle, joka vastasi empimättä: ”Silloin minä pääsen Jeesuksen luo.”

Miten suuri ero voikaan olla kahden vastauksen välillä samaan kysymykseen! Joku saattaa ajatella että noinhan se kuuluukin mennä: lapsella on lapsen mieli ja ajatellaan sen mukaisesti, mutta aikuinen ymmärtää elämän tosiasiat ja elämisen rajat. Mutta onko asia todella näin? Paavali kyllä kirjoittaa: ”Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja ajattelin kuin lapsi. Kun tulin mieheksi, hylkäsin sen, mikä lapsen on.” (1 Kor 13:11) Mutta hän puhuu hengellisestä asiantilasta. Täällä ajassa emme voi käsittää Jumalan suuria asioita, koska ymmärryksemme on synnin tahraaman järjen sumentama. Mutta kerran, kun tuo synnin ruumis meistä riisutaan, niin saamme täysin ymmärtää sen kaiken, minkä me jo nyt omistamme uskon kautta. Sen minkä Jumala sanassaan on meille ilmoittanut. Miten paljon tuo raamatuntutkija olikaan menettänyt. Hänen edessään oli sana, joka tarjosi iankaikkista elämää, mutta hän pitäytyi mieluummin kuolemassa. Ei turhaan Vapahtajamme lausu: ”Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!” (Matt. 6:23) Rukoilkaamme, että aina kuuliaisen lapsen tavoin kuulemme, mitä taivaalinen Isämme meille sanassaan tarjoaa.

Jeesus näkee kaukaa

Tämän päivän evankeliumitekstissä Jeesus saapuu Nain-nimiseen kaupunkiin. Häntä opetuslasten lisäksi paljon väkeä. Kun he tulevat lähelle sisäänkäyntiä kaupunkiin, heitä vastaan tulee toinen kulkue, hautajaissaatto. On merkittävä asia, että Raamattu kertoo meille tämän tapahtuman, jossa nämä kaksi kulkuetta kohtaavat. Tuohon aikaan ja vielä nykyäänkin Lähi-Idän maissa on tapana että kun ihminen kuolee niin hänet haudataan samana päivänä. Siitä alkaa sitten suruaika, joka kestää pitkään. Tuona päivänä oli siis Nainin kaupungissa kuollut poika. Raamattu sanoo että hän oli nuorukainen, eli ei enää mikään lapsi. Mistä kuolema johtui, siitä meille ei kerrota, mutta sen saamme kuulla, että hän oli äitinsä ainoa poika ja että hänen äitinsä on leski. Kysymyksessä oli siis suuri suru. Kuolema sinänsä oli suuri murhe, mutta vielä suurempi sen on kun tuolta äidiltä oli ensin kuollut miehensä mukana elatus ja nyt myös vanhuuden turva, joka äidillä oli ollut puolisonsa jälkeen. Emme tiedä montako tytärtä äidillä oli, mutta vanhimman pojan tehtävä oli huolehtia vanhemmistaan näiden korkealla iällään. Tältä äidiltä oli siis mennyt sekä elatus, että eläke.

Me kuulemme, että kun Jeesus näki tuon äidin, hän armahti häntä. Teksti vielä painokkaasti sanoo että Herra armahti tuota äitiä. Jeesushan on Kristus, tosi ihminen ja tosi Jumala, siis Herra. Kuinka Herra Jeesus siis armahti tätä äitiä? Sana sanoo, että ”nähdessään hänet”. Sana jota alkuteksti tässä käyttää näkemisestä ei tarkoita vain yleistä katselemista ja tapahtumien seuraamista, vaan erityistä huomion osoittamista. Sana tahtoo siis meitä johdatella siihen, miten Jumala tarkastelee maailmaa. Hänen katseensa ei ole kenestäkään kaukana, vaan hän on läsnä elämämme joka hetkessä. Hän ei ole poissaoleva Jumala, vaan läsnä oleva ja vaikuttava.

Kun ihminen syntiinlakeemuksessa kuoli, siis tuli kuoleman omaksi ja alaiseksi, niin alkoi tuo koko maailman ja maailmanhistorian hautajaissaatto. Se minkä Jumala oli luonut omaksi kuvakseen ja elämään hänen yhteyteensä, todellisen elämän yhteyteen, makasi kuolleena ja elämän menettäneenä. Tämä on meidän kaikkien yhteinen osa syntymästämme. Mutta Jumala suuresta armostaan antoi ainosyntyisen Poikansa kuolemaan meidän lukemattomien syntisten edestä. Ei Jeesus tuona päivänäkään sattumalta saapunut Nainiin, niin kuin hän ei sattumalta tullut maailmaan Vapahtajaksi, vaan juuri siksi että hän näki. Hän oli jo armahtanut häntä, niin kuin koko maailmaa ja täynnä myötätuntoa hän katselee tuota naista ja lausuu hänelle: ”Älä itke.” Samalla voimakkaalla ja armahtavalla käskyllä hän tahtoo myös meitä herättää kaikesta murheestamme, jota joudumme synnin tähden kohtaamaan. Mutta vielä enemmän hän sanoo syntejään surevalle: älä itke, minä olen hoitanut nämä asiat sinun puolestasi. Nosta katseesi ja omista se armo, joka minulla sinua varten on. Kaikki on hyvin.

Jeesus tulee luokse

Kun sitten Jeesus on näin sanonut sanansa kuolleen nuorukaisen äidille, hän siirtyy paarien kantajien puoleen. Tavan mukaan kuollutta kannettiin kulkueen edellä ja saattoväki seurasi kantajia. Tähän liittyi tiettyjä puhtaussäädöksiä, jotka Mooseksen laissa oli Israelille säädetty. Siihen liittyi se asia, että kuolema toi mukanaan epäpuhtauden. (4 Moos. 19) Ei ainoastaan kuolleeseen koskenut ollut saastainen, vaan koko asunto ja kaikki siinä olleet ja käyneet, seitsemän päivän ajan. Ei siis ainoastaan kuolleen pojan ruumis ollut saastainen, vaan myös nuo paarit, jolla hän makasi ja siten myös kantajat. Tämä oli vakavaa julistusta Israelin kansan keskuudessa. Meidän kulttuurissamme ei enää ole sellaista käsitystä kuolemasta kuin tuohon aikaan, että kuolema on todella synnin aiheuttama ja sen seuraus. Ja kun tuo kuolema tuli lähelle ja kohdalle, niin se vaikutti siten että sellainen saastaisuus ei voinut tulla elävän Jumalan läsnäoloon. Tämän Jumalan pyhyyden synnin tuhoavan voiman muistamme siitä raamatunkertomuksesta, kun pyhää Liiton Arkkia tuotiin kuningas Daavidin aikana Jerusalemiin. Härkien kompastuttua pappi Ussa otti kiinni Arkista ja heti Jumala löi hänet kuoliaaksi. (2 Sam. 6:6; 1 Aik. 13:11) Ussalla oli hyvä aikomus. Hän tahtoi suojata ja estää ettei liiton Arkille kävisi kuinkaan. Mutta Jumalan Pyhyys ei ole riippuvainen meidän aikomuksistamme. Synti ei ole asennevamma, vaan todellinen paha ja kauhea jumalanvastainen tila. Kuningas ja profeetta Daavid kauhistui tuota Ussan kuolemaa eikä uskaltanut tuoda Arkkia Jerusalemiin vaan asetti sen erään Oobed-Edomin taloon, jossa kuitenkin tuo perhe sai siunauksen, koska he säilyttivät Arkin.

Miten tämä on mahdollista, että toinen saa rangaistuksen, mutta toinen siunauksen? Tämän ymmärrämme, kun muistamme millä tavoin ylimmäisen papin oli säädetty lähestyä Liiton arkkia ilmestysmajassa. Uhrikaritsan veren kanssa. Tämä Ussalta puuttui. Hän lähestyi Jumalaa ilman välimiestä, sovittajaa. Rakas ystävä, totuus on että ilman sovitusta ei kukaan voi lähestyä pyhää Jumalaa. Meidän Jumalamme on kuluttava tuli. Ja tuo tuli kuluttaa kaiken syntisen ja saastaisen. Ne eivät kestä Jumalan edessä. Pappienkin oli kannettava arkkia kantokorentojen varassa, etteivät he koskisi kaikkein pyhimpään, Liiton Arkkiin.

Mutta Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan Poika tuli meidän luoksemme niin, että me voimme hänen kauttaan kestää ja pysyä Jumalan edessä. Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme, ja katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta, kuin Ainosyntyisellä on Isältä (Joh 1:14) ja vielä painokkaammin: ”Mikä on ollut alusta, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä puhumme: elämän Sanasta.” (1 Joh. 1:1) Nyt Jeesus, Jumalan sana, tulee kuolleen paarien luo ja koskettaa niitä. Kantajat pysähtyvät ja varmasti ihmettelevät, kuinka tuo mies vapaaehtoisesti koskettaa kuolleen ihmisen paareja. Mutta tämä onkin aivan ihmeellinen asia. Nimittäin että me näemme tässä kahden arkin kohtaamisen. Siinä kulkee kuoleman arkki, kuollut ihminen, jota kannetaan korennoilla kohti hautaa. Se julistaa: ”Synnin palkka on kuolema.” (Room. 6:23) Mutta sitä vastaan tulee Uuden Liiton Arkki: Jeesus Kristus, joka julistaa: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: Nouse.” Se tarkoittaa: Synti, päästä irti! Kuolema väisty hänestä! – Minä olen tullut, että tällä pojalla olisi elämä ja olisi yltäkyllin. (vrt. Joh. 10:10) Ja mitä tapahtuu: kuoleman täytyy väistää voimakkaampaa, synnin täytyy päästää irti. Mutta miten? Eikö tämä tarkoita sitä, että Jumala voisi vain antaa anteeksi? Miksi siis täytyy syntejään katua, kun Jeesus voisi ne vain käskeä pois? – Ei rakas uskova. Ei niin. On totta, että Jeesuksen sanan mukaan kuoleman ja synnin vaikutusten tuli tuosta pojasta hellittää, mutta ei vastoin Jumalan vanhurskautta. Sillä tuo Nainin lesken poika kyllä vapautui, mutta vain siksi, että Jeesus otti hänen taakkansa itselleen. Synti ja kuolema tuli Jumalan Karitsan kannettavaksi ja kuinka mielellään Jeesus sen ottikaan! Ilman vastustelua, vapaaehtoisesti ja ihan päättäväisesti. Hetkeäkään ei Jumalan Poika epäröinyt kun hän armahti tuota leskivaimoa ja hänen poikaansa. Se on Jumalan sydämen asenne syntistä kohtaan, nimittäin mitä palavin armo ja rakkaus!

Huomaa, että tuo sama armon ja rakkauden palo on tänäkin päivänä Herramme sydämessä sinua, syntistä, kohtaan. Mutta se palo ei olekaan kuluttava tuli, vaan armon ihana puhdistava ja eläväksi tekevä Pyhän Hengen liekki. Kun me ymmärrämme tämän armon taivaallisen Isämme mielentilaksi meitä kohtaan, niin saamme yhtyä apostolin sanoihin: Tulkaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” (Hepr. 4:16)

Vielä katsokaamme, mitä tapahtuu tuolla Nainin portin luona: Jumalan Poika on koskettanut ja sanallaan pyhittänyt nuo paarit! Ei siellä enää makaa kuollut poika, vaan istuva, elävä ja puhuva poika! Se minkä oli kuoleman kautta saastuttanut paarit ja kantajat on Jumalan elävän ja voimallisen sanan kautta tullut eläväksi, ja missä on silloin epäpuhtaus? Missä saastaisuus? Kantajatkin saavat huomata, että tuo sanan puhdistava voima on ihan heidätkin puhdistanut. Näin suuri on Jumalan rakkaus Kristuksessa Jumala antoi ainosyntyisen poikansa, että hän tulisi synniksi meidän edestämme. Jumala tahtoi ottaa tuon lesken paikan ja antaa oman Poikansa alttiiksi kuolemaan kaikkien edestä, jotta tuo leski saisi ainoan poikansa takaisin, ei vain tässä ajassa, vaan uskon kautta Kristukseen Jeesukseen myös iankaikkisesti. Kiittäkäämme siis Jumalaa, taivaallista Isäämme, että meidän ei tarvitse tyytyä epäuskoisina kuolemaan, kun saamme sen pienen tytön ja tämän Nainin nuorukaisen todistuksee liittyä ja lausua: Kun minä kerran kuolen, niin minä pääsen Jeesuksen luokse! Aamen.


Tyhjä vasen

Lue saarnoja

    • All
    • Mika Bergman
    • Edward Brockwell
    • Vesa Hautala
    • Markus Mäkinen
    • Kimmo Närhi
    • Dani Puolimatka
    • Markku Särelä
    • Risto Relander
    • Saarna
    • Rippisaarna
    • Hartaus
    • Matt. 7:13 14
    • Matt. 7:15 21
    • Matt. 21:1 9
    • Luuk. 16:1 9
    • Luuk. 17:11 19
    • Luuk. 19:41 47
    • Anteeksiantamus
    • Armonvälineet
    • Evankeliumi
    • Ilo
    • Ikuinen Elämä
    • Israel
    • Jaakob
    • Jeesuksen Kärsimys
    • Jeesuksen Ylösnousemus
    • Job
    • Jumala
    • Jumalan Poika
    • Jumalan Rakkaus
    • Jumalan Sana
    • Kadotus
    • Kaksiluonto–oppi
    • Kaste
    • Katumus
    • Kiitos
    • Kiusaukset
    • Kristillinen Elämä
    • Kristillinen Seurakunta
    • Kristityn Risti
    • Kärsimys
    • Lohdutus
    • Lopunajat
    • Lähimmäisenrakkaus
    • Oikea Oppi
    • Omaisuus
    • Pyhä Henki
    • Raamattu
    • Rauha
    • Sovitus
    • Suru
    • Synti
    • Usko
    • Vanhurskauttaminen
    • Koettelemukset
    • Synninpäästö
    • Kristuksen Taivaaseen Astuminen
    • Johannes Kastaja
    • Paastonaika Ja Pääsiäinen
    • Rukous
    • Esirukous
    • Pääsiäissunnuntai
    • Toinen Pääsiäispäivä
    • 1. Sunnuntai Pääsiäisestä (Quasi Modo Geniti)
    • 2. Sunnuntai Pääsiäisestä (Misericordias Domini)
    • 3. Sunnuntai Pääsiäisestä (Jubilate)
    • 4. Sunnuntai Pääsiäisestä (Cantate)
    • Marianpäivä
    • Laskiaissunnuntai (Esto Mihi)
    • 1. Paastonajan Sunnuntai (Invocavit)
    • 2. Paastonajan Sunnuntai (Reminiscere)
    • 3. Paastonajan Sunnuntai (Oculi)
    • 4. Paastonajan Sunnuntai (Laetare)
    • 5. Paastonajan Sunnuntai (Judica)
    • Palmusunnuntai
    • Kiirastorstai
    • 1. Adventtisunnuntai
    • 2. Adventtisunnuntai
    • 3. Adventtisunnuntai
    • 4. Adventtisunnuntai
    • Jouluaatto
    • Ensimmäinen Joulupäivä
    • Joulun Jälkeinen Sunnuntai
    • Uudenvuodenaatto
    • Uudenvuoden Päivän Jälkeinen Sunnuntai
    • Septuagesimasunnuntai
    • Seksagesimasunnuntai
    • Loppiainen
    • 1. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 2. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 3. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 4. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 5. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 6. Sunnuntai Loppiaisesta
    • Kynttilänpäivä
    • Helluntai
    • Pyhän Kolmiykseyden Päivä
    • 2. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 3. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 4. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 5. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 6. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 8. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 9. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 10. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Helatorstai
    • 13. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 14. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 16. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 17. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 18. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 19. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Mikkelinpäivä
    • 20. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 21. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 22. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 23. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 26. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Pyhäinpäivä
    • Kirkkovuoden Lähinnä Viimeinen Sunnuntai
    • Tuomiosunnuntai
    • Pyhä Ehtoollinen
    • Maallinen Ja Hengellinen Uskovan Elämässä
    • Pyhä Raamattu
    • Pyhä Saarnavirka
    • Harha
    • Antaminen
    • Etsikkoaika
    • Lähimmäinen
    • Kiitollisuus
    • 22.Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 4. Paastonajan Sunnuntai
    • 1. Vuosikerta
    • Kristuksen Ylimmäispapillinen Virka
    • Luuk. 5:1 11
    • Jaak. 1:22 27
    • 2. Piet. 1:17
    • Matt. 11:25 27
    • Luuk.10:23 37
    • Laupias Samarialainen
    • Lapsenusko
    • Viettelykset
    • Jumalan Valtakunta
    • Matt.18:1 11
    • Jumalan Armo
    • Liiton Arkki
    • 17. Pyhän Kolmiykseyden Päivän Jälkeinen Sunnuntai
    • Luuk.14:1 6
    • Lakihenkisyys
  • Oletus
  • Päivämäärä
  • Satunnainen
  • Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli vaientanut saddukeukset, he kokoontuivat yhteen, ja eräs heistä, lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on:
    Read More
    • 18. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Jumalan Rakkaus
    • Lähimmäisenrakkaus
    • Saarna
    • Vesa Hautala
  • Sitten [Jeesus] astui veneeseen, meni jälleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa. Katso, hänen luokseen tuotiin halvaantunut mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut." Katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa." Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa
    Read More
    • 19. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Esirukous
    • Kärsimys
    • Markus Mäkinen
    • Rukous
  • Tapahtui, että kun [Jeesus] tuli sapattina erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, he pitivät häntä silmällä. Katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään. Jeesus alkoi puhua lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina?" Mutta he olivat vaiti. Hän tarttui häneen, paransi hänet ja laski menemään. Hän sanoi heille: "Jos
    Read More
    • 17. Pyhän Kolmiykseyden Päivän Jälkeinen Sunnuntai
    • Jumalan Armo
    • Jumalan Rakkaus
    • Lakihenkisyys
    • Luuk.14:1 6
    • Markus Mäkinen
  • Sen jälkeen tapahtui, että hän vaelsi Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsi monia hänen opetuslapsistaan sekä suuri kansanjoukko. Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja hänen kanssaan oli paljon ihmisiä kaupungista. Hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä
    Read More
    • 16. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Jumalan Armo
    • Liiton Arkki
    • Markus Mäkinen
    • Sovitus
  • Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Kuka sitten on suurin taivasten valtakunnassa?" Hän kutsui luokseen lapsen, asetti sen heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette tule taivasten valtakuntaan. Sen tähden, se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Se,
    Read More
    • Jumalan Valtakunta
    • Lapsenusko
    • Markus Mäkinen
    • Matt.18:1 11
    • Mikkelinpäivä
    • Usko
    • Viettelykset
  • Jumala voi tehdä pahastakin hyvää Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä. Mutta Joosefin veljet pelkäsivät, kun heidän isänsä oli kuollut, ja ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken
    Read More
    • 13. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Koettelemukset
    • Saarna
    • Vesa Hautala
  • Katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi koetellen [Jeesusta]: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Miten luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Hän sanoi
    Read More
    • 13. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Laupias Samarialainen
    • Luuk.10:23 37
    • Markus Mäkinen
  • Siihen aikaan Jeesus vielä puhui ja sanoi: ”Ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on ollut otollista sinun edessäsi. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne
    Read More
    • 14. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Markus Mäkinen
    • Matt. 11:25 27
    • Usko
  • Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä majesteettiselta kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." (2. Piet. 1:17) Kristus Jeesus sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden. Psalmissa 97 sanotaan: HERRA on kuningas! riemuitkoon maa. Iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä
    Read More
    • 2. Piet. 1:17
    • Markus Mäkinen
    • Rippisaarna
  • Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimesta luonnollisia kasvojaan. Hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen oli. Mutta se, joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä
    Read More
    • 8. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Jaak. 1:22 27
    • Markus Mäkinen
  • ”Tapahtui, että kun kansa tunkeutui Jeesuksen ympärille kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Genetsaretin järven rannalla, hän näki järven rannassa kaksi venettä; mutta kalastajat olivat lähteneet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Hän astui niistä toiseen, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkan päähän maasta; ja hän istui ja
    Read More
    • 5. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Kimmo Närhi
    • Luuk. 5:1 11
  • 3. pääsiäisenjälkeinen sunnuntai, I vsk Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Vähän aikaa, niin ette enää näe minua, ja taas vähän aikaa, niin näette minut, sillä minä menen Isän luo." Silloin muutamat hänen opetuslapsistaan sanoivat toisilleen: "Mitä tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin
    Read More
    • Jumalan Sana
    • Markus Mäkinen
  • Pääsiäispäivä. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä he ja eräitä muita naisia tuli hyvin varhain haudalle tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. He huomasivat kiven vieritetyksi pois haudalta. He menivät sisälle, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Tapahtui, että kun he olivat tästä ymmällä, katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. He
    Read More
    • Evankeliumi
    • Jeesuksen Ylösnousemus
    • Markus Mäkinen
    • Pääsiäissunnuntai
    • Sovitus
  • 5. paastonajan sunnuntai (judica) I vsk Mutta kun Kristus tuli esiin tulevaisen hyvän ylipappina, hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, jota ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan pyhään ja sai aikaan iankaikkisen
    Read More
    • 1. Vuosikerta
    • 5. Paastonajan Sunnuntai (Judica)
    • Kimmo Närhi
    • Kristuksen Ylimmäispapillinen Virka
  • 4. paastonajan sunnuntai I vsk. Joh. 6:1-15 Sen jälkeen Jeesus meni Galilean, se on Tiberiaan, meren tuolle puolelle. Häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille. Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsineen. Pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä. Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon
    Read More
    • 4. Paastonajan Sunnuntai
    • Paastonaika Ja Pääsiäinen
    • Risto Relander
    • Saarna
  • 4. paastonajan sunnuntai (puolipaasto), I vuosikerta. Kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla hienoa mannaa, hienoa kuin härmä. Kun israelilaiset näkivät sen, he sanoivat toisilleen: "Se on mannaa." Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Tämä on se leipä, jonka HERRA on antanut teille syötäväksi.”
    Read More
    • 4. Paastonajan Sunnuntai (Laetare)
    • Evankeliumi
    • Markus Mäkinen
    • Pyhä Ehtoollinen
    • Rippisaarna
  • Psalmissa 19 Pyhä Henki nostaa silmämme taivaiden ääriin, ja näin hän näyttää meille Jumalan Sanan valtavan ja suuren aarteen. Sellainen voima Sanalla on, että se tunkeutuu sielujemme syvyyksiin. Olemme täynnä hämmästystä Jumalan ihmeistä sekä hänen maailmassaan että hänen Sanassaan. Psalmista aloittaa ylistämällä Jumalaa hänen kunniastaan, jota julistetaan luomakunnassa. Hän ylistää
    Read More
    • Edward Brockwell
    • Hartaus
    • Jumalan Sana
    • Pyhä Raamattu
    • Usko
  • 1. paastonajan sunnuntai (Invocavit), 1. vsk. 1 Moos. 3:1–15 Mutta käärme oli älykkäin kaikista kedon eläimistä, jotka HERRA Jumala oli tehnyt. Se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä
    Read More
    • 1. Paastonajan Sunnuntai (Invocavit)
    • Markus Mäkinen
    • Saarna
  • 2. paastonajan sunnuntai (Reminiscere), 1. vsk, Matt. 15:21-28. Sitten Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Katso, kanaanilainen nainen tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä
    Read More
    • 2. Paastonajan Sunnuntai (Reminiscere)
    • Markus Mäkinen
    • Saarna
  • 3. loppiaisen jälkeinen sunnuntai 3vsk. 2. Kor. 1:3–11 Kiitetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset tulevat osaksemme runsaina,
    Read More
    • 3. Sunnuntai Loppiaisesta
    • Dani Puolimatka
    • Lohdutus
    • Saarna
Lataa lisää pidä SHIFT pohjassa ladataksesi kaikki Lataa kaikki

Muista myös saarnakirjat

    • All
    • G. A. Aho
    • Rupert Efraimson
    • Markku Särelä
    • C. F. W. Walther
    • Saarnakirjat
    • Hartauskirjat
  • Oletus
  • Otsikko
  • Päivämäärä
  • Satunnainen