3. pääsiäisenjälkeinen sunnuntai, I vsk

Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Vähän aikaa, niin ette enää näe minua, ja taas vähän aikaa, niin näette minut, sillä minä menen Isän luo." Silloin muutamat hänen opetuslapsistaan sanoivat toisilleen: "Mitä tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin näette minut', ja: 'Minä menen Isän luo'?" Niin he sanoivat: "Mitä tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme tiedä, mitä hän puhuu." Jeesus huomasi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: "Sitäkö kyselette keskenänne, että sanoin: 'Vähän aikaa, niin ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin näette minut'? Totisesti, totisesti sanon teille: te tulette itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva. Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun nainen synnyttää, hänellä on murhe, koska hänen hetkensä on tullut. Mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, hän ei enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin teilläkin on nyt murhe. Mutta olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.” (Joh. 16: 16–22)

 Kovin vähän ymmärsivät opetuslapset kiirastorstai-iltana siitä, mitä seuraavana päivänä – pitkäperjantaina – olisi tapahtuva. Jeesus sen tiesi ja sitä varten hän oli tullut maailmaan. Hän etukäteen valmistaa opetuslapsiaan tulevaa koitosta varten. Hän sanoo: ”Vähän aikaa, niin ette enää näe minua, ja taas vähän aikaa, niin näette minut, sillä minä menen Isän luo.” Näillä sanoilla Jeesus tahtoo valmistaa omiaan siihen, että

1. hän tulee kuolemaan ja otettaman pois elävien maasta.

2. hän tulee astumaan ylös taivaaseen

1.

Ajallinen kuolema saattaa tulla lähellemme hyvin äkkiä. Sekään ei aina saavu kello kaulassa, niin että ihminen voisi sitä ennalta tietää. Jumala ottaa ihmisen pois, kun aika on. Näin moni meistä, joka on menettänyt oman läheisensä on saattanut kokea miten vaikea on ymmärtää sitä, että tuo tuttu ihminen vielä hetki sitten oli tuossa kanssani, mutta yhtäkkiä häntä ei enää ole. Näin oli opetuslapsillekin Jeesuksen puhe aivan käsittämätöntä. ”Emme tiedä mitä hän puhuu”, he sanovat. Mutta Jeesus tiesi kyllä. Näitä Jeesuksen sanoja opetuslapset tulivat tarvitsemaan aivan pian. Pian nuo yksitoista juoksisivat kauhulla pakoon Jeesuksen vangitsijoita. He joutuisivat kokemaan, millaista on olla yksin ilman Jeesusta. Pietari erityisesti tuli kokemaan, miten voimaton omaan varmuuteen luottava usko on. Silloin he totisesti tulivat kokemaan, mitä Jeesus tarkoitti, että hän menee pois.

On siis erittäin tärkeää kuulla, tutkia ja lukea Jumalan sanaa. Se on kristityn uskonelämän elinehto. Ilman Jumalan sanaa ei ole sinulla uskoakaan, ilman Jumalan sanaa sinulla ei ole suojaa pahaa vastaan. Kaikki on sen varassa, että Jumala tuo itsensä tunnetuksi sanallaan. Varmasti on tilanteita, jolloin jokin Raamatunkohta, ei tunnu puhuttelevan. Varmasti on tilanteita, jolloin ihmettelet kuin opetuslapset pääsiäisaterialla: Mitä tämä tarkoittaa? En ymmärrä. Mutta Jeesus ymmärtää. Paina sinä sana sydämellesi, niin tulet huomaamaan, että Herra ei ole ainuttakaan sanaa sinulle turhaan julistanut. Hänellä nimittäin on aina sydämellään sinun iankaikkinen autuutesi.

Sielunvihollinen ei nimittäin väsy, eikä lakkaa etsimästä heikkoa kohtaa sinua vahingoittaakseen. Aina valmiina osoittamaan sinun kelvottomuuttasi, perkele pyrkii maalaamaan sinulle kuvan julmasta Jumalasta, ettet vain uskaltaisi panna uskoasi Vapahtajaan. Mikä silloin on sinun puolustuksesi? Eikö Jumalan sana, jossa Kristus vakuuttaa: ”Minä annan henkeni lampaiden edestä.” (Joh. 10:15) Jeesus tuli kuolemaan ja otettaman pois elävien maasta, että hän toisi valkeuden kuoleman varjon maahan. Ei Jeesus sanonut vain, että opetuslapset eivät häntä vähään aikaan näe, vaan että pian he hänet jälleen näkisivät.

 Voi miten paljolta murheelta opetuslapset olisivatkaan säästyneet, jos he olisivat tämän asian, tämän sanan, ymmärtäneet ja uskoneet silloin kun Jeesus vietiin ristiinnaulittavaksi ja laskettiin hautaan! Kuinka silloin olisivat nuo kolme päivää, jotka Kristus oli haudan levossa, voineet olla heille murheen ja pelon aikaa? Varmasti nuo sanat, teidän murheenne on muuttuva iloksi, olisivat antaneet heille toivon, että he ilomielin olisivat pääsiäisaamuna rientäneet Jeesuksen haudalle ja sitä ennenkin kiittäneet Jumalaa siitä armon runsaudesta, että hän oli Poikansa antanut kuolemaan ja ansainnut sillä heille taivaan.

 Mutta vasta ylösnousseen Kristuksen kohtaaminen sai heidän silmänsä avautumaan ja sydämensä riemuitsemaan. Näin heistä tuli ylösnousemuksen silminnäkijätodistajia. Heikkouskoisista Jeesus teki vahvoja ja heidän todistuksensa kautta mekin olemme saaneet kuulla evankeliumin sanan. Mutta millainen sana tuo onkaan! Ei se ole lainkaan vähempää, kuin itse hän jonka sen on antanut kuultavaksi. Raamatun sanassa on nimittäin Kristus, Jumala itse, läsnä todellisesti. Kysymys ei siis ole lainkaan siitä, etteikö Jumala halua puhua ja tehdä itsensä tunnetuksi, me olemme saaneet hänen sanansa. Hän on synnyttänyt meissä uskon ja hän on uskollinen!

2.

Mutta vielä Jeesus sanoo: ”sillä minä menen Isän luo.” Tällä hän tarkoittaa, että hänen vaivanalainen vaelluksensa oli tulossa päätökseen. Se tarkoitti väistämättä sitä, että hän esikoisena kuoloon nukkuneista nousisi ylös ja astuisi taivaaseen kirkkautensa valtaistuimelle. Mutta hänen opetuslapsensa, kuten myös me, jäivät aikaan odottamaan viimeistä päivää.

Mutta millaista tämä odotuksen aika on? Herramme sanoo totuuden: ”Totisesti, totisesti sanon teille: te tulette itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva.” Kun kuulemme sanat totisesti, totisesti meidän olisi aina oltava erityisen valppaina kuulemaan, sillä näin meidän unista sydäntämme Pyhä Henki tahtoo herättää kuulemaan sen, mikä on meille luonnostamme vaikea ymmärtää. On nimittäin Jumalan aamen, että uskovalla on maailmassa kärsimys. Tuo kärsimys johtuu siitä, että maailma vihaa Jumalaa, se vihaa Kristusta ja jokaista joka on Kristuksen oma. Tämä on tärkeä asia ymmärtää, sillä toisaalla Kristus sanoo: Jos te maailmasta olisitte, maailma omaansa rakastaisi. Mutta koska ette ole maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, sen tähden maailma teitä vihaa (Joh. 15:19). Tämä on nykypäivänä Suomessa ehkä selvempää kuin koskaan. Jos halveksit Raamattua ja elät julkijumalatonta ja irstasta, siveetöntä elämää, sinulla on lukemattomia ymmärtäjiä ja tykkääjiä, sekä seuraajia sosiaalisessa mediassa. Mutta jos pitäydyt Kristuksessa Jeesuksessa ja hänen sanassaan, jo häviää ymmärrys ja tykkäykset. Niin paljas on maailman viha Henkeä vastaan.

Tähän moni loukkaantuu. Ei haluta päästää irti maailmasta, vaan halutaan olla välimaastossa. Halutaan olla kristitty, joka sietää vähän jumalattomuutta. Ei haluta kuulla lakia, vaan silotellaan syntiä evankeliumilla ja ajatellaan että maailmakin siten alkaisi välittää ja ymmärtää. Mutta sellainen luulo on vain itsepetosta. Ei ole olemassa mitään ei-kenenkään-maata. On vain Jumalan totuus ja maailman valhe. Kristus Jeesus sanoo: ”Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä rikkovassa ja syntisessä sukukunnassa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa.” Kuinka kristitty varjeltuu tässä maailmassa? Kristus lausuu: Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani ja minun Isäni rakastaa häntä (Joh. 14:23) Sanansa hän on meille antanut, ja sen kautta hän itse on meidän kanssamme. Kunnes kerran saamme nähdä hänet kasvoista kasvoihin, kuten hän sanassaan lupaa. Silloin ”sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.” Siinä on uskovan sielun lohtu, kun hän kokee kärsimystä maailmassa Kristuksen tähden.

Amen.