Jeesuksen kärsimys

"[Jeesus] 'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissansa ristinpuuhun"

Ensimmäinen Pietarin kirje 2:24

Pääsiäistä edeltävällä viikolla kirkko muistelee Jeesuksen elämän viimeisiä tapahtumia. Kristuksen kärsimystie huipentuu pitkäperjantaihin, jolloin muistetaan hänen ristinkuolemaansa.

Jeesuksen ruumiillinen kärsimys johdattaa hänen tuskansa ja kuolemansa syvempään merkitykseen. "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut – – Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." (Jes. 53:5,6)

Ristillä näkyvät synnin seuraukset: kadotuksen tuska, joka kuuluu jokaiselle syntiselle. Jeesus kärsi synnin tähden, ettei kenenkään muun tarvitsisi. Ristiltä aukeaa anteeksiantamuksen rannaton ulappa, täysi sovinto Jumalan kanssa. Pääsiäisaamu julistaa tätä voitonsanomaa: synnin ja kuoleman valta on voitettu. Siihen jokainen syntinen saa panna turvansa, ja niin hän pelastuu.