Paljon tehtävää

Paljon työtä

Vuorin talon pihalla tehtiin töitä. Äiti lajitteli varastossa säilytettyjä tavaroita seinän viereen. Eevi oli apunaan avaten ja sulkien kasseja ja laatikoita. Stiinan tehtävä oli pitää seuraa Otsolle, joka muuten olisi levittänyt ympäriinsä kaikki tavarat. Nyt pikkuveli oli varsin tyytyväinen jakamattomasta huomiosta, jota hän Stiinalta sai.

Miro nosti isän kanssa peräkärryyn viimeisiä sinne mahtuvia paketteja. He olivat lähdössä viemään niitä keräykseen. Topi-pastori oli kertonut ulkomailla asuvista ihmisistä, joilla oli suuri tarve vaatteille ja työvälineille – ihan ruuallekin. Autossa Miro sai jo istua isän vieressä etupenkillä. Matkan aikana hän katseli kuvia ihmisistä, joille avustusta oltiin keräämässä. Heidän kotinsa ja pihapiirinsä näytti aika erilaiselta. Miro mietti, millainen koulu heillä mahtoi olla?

Kun he saapuivat perille ja alkoivat purkaa tavaroita peräkärrystä, Miro huomasi, että tavaroita vastaanottamassa oli joitain tutun näköisiä ihmisiä. Hän oli nähnyt heidätkin kuvissa, joita hän oli autossa tutkinut. Kun lasti oli saatu siirrettyä sisään, isä ja Miro juttelivat vielä hetken työntekijöiden kanssa. Miro sai kuulla, että myös Raamattuja ja Katekismuksia vietiin muiden tarpeiden mukana. Avustustyöntekijät kertoivat, että tämä työ oli heille annettu tehtävä ja että he halusivat, että vaatteiden ja ruoan lisäksi ihmiset saisivat myös mahdollisuuden kuulla ja oppia Jumalan sanaa.

Kotimatkalla Miro ja isä juttelivat avustustyöstä ja miten Raamatussa opetetaan pitämään toisten uskovien tarpeet omana ja iloiten harjoittamaan laupeutta (Room. 12:8, 13). Miron mielestä avustustyöntekijöiden työ oli ihailtavaa. Matkalla isä pysähtyi käymään kaupassa. Miro kävi samalla ostamassa postista äidin tarvitsemaa pakkausteippiä. Hän tapasi matkalla Topi-pastorin, joka tervehti häntä reippaasti samalla, kun kiiruhti polkupyörälleen. – Topikin tekee todella tärkeää työtä, jota Jeesus on käskenyt tehdä, hän pohti.

Illalla isä huomasi, että Miron huoneessa oli vielä valo päällä. – Hei kaveri. Eikö sinua vielä väsytä? Isä kysyi kurkistaessaan sisään. – No väsyttää, Miro vastasi, mutta mietin vain... – Mietit vain? Isä hämmästyi. – Voinko minä auttaa jotenkin? – No kun muut ihmiset tekevät niin hienoa työtä ja tärkeitä asioita, mutta tuntuu, että minä en tee mitään hyödyllistä. Haluaisin auttaa evankeliumin levittämisessä niin kuin Topi-pastori tai ne avustustyöntekijät. Jotain tärkeää.

– Ymmärrän, mitä tarkoitat, isä vastasi mietteliäänä. Sitten isä sanoi: – Kuule, on ilo kuulla, että evankeliumi on sinulle tärkeä asia. Sehän on sanoma syntien anteeksisaamisesta Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Mutta vaikka me kaikki emme ole pastoreita tai tee töitä ulkomailla, niin jokaiselle meistä on Jumalalla tehtävä. – Millainen tehtävä? Miro kysyi. – Oman kutsun mukainen, isä hymyili. – Onko minut muka kutsuttu johonkin tehtävään? poika ihmetteli. – Kuule, kyllä on, isä vakuutti. Hän otti Raamatun ja he lukivat yhdessä isän näyttämiä paikkoja. Hetken kuluttua Miro suorastaan säteili: – Jumala on siis kutsunut minut näin moneen tehtävään! – Eikö olekin hienoa? isä myötäili, – Jumalan sana osoittaa meille kaikille kutsunsa. Minä olen äidille aviomies, teille lapsille isä, työpaikallani olen työntekijä, ja... – Ja mummolle olet poika! Eevin ääni kuului ovelta. – Te juttelette liian kovalla äänellä. Sitä paitsi minulla on asiaa Mirolle. – No, mitä? Miro kysyi. – Kiitos, kun autoit mua englannin läksyjen kanssa. Olet paras, Eevi sanoi hiljaa ja halasi hellästi isoveljeään. – Ei vaikuta ihan hullummalta tuo veljenkään kutsumus, sanoi isä ja iski silmää Mirolle. – No ei, Miro ajatteli ja kiitti sinä iltana Jeesusta koko perheestään.

Tehtävä: Mitähän isä ja Miro Raamatusta lukivat? Etsi raamatunkohdat ja mieti, mitä kutsumuksia sinulla mahtaa olla?

Gal. 6:6

Ef. 6:1

Ef. 6:4

Kol. 3:20

1 Tim. 6:12

1 Piet. 2:9

1 Joh. 2:13-14

Teksti pastori Markus Mäkinen, kuva Kimmo Pälikkö. Julkaistu Luterilainen 5/2018