Uudestisyntyminen

Johdantoa

Kristillisessä kirkossa saa opettaa vain pyhän Raamatun ilmoittamaa oppia. ”Ei pidä järkeillä yli sen, mikä on kirjoitettu.” (1 Kor. 4:6) Jokaiselle opille tulee olla selvä raamattunäyttö. Pyhä Raamattu on ainoa opin lähde. Se on myös itsessään selvä: ”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo tielleni.” (Ps. 119:105) Se on Pyhän Hengen inspiroima, eli ”henkeyttämä” Jumalan ilmoitus meille iankaikkiseksi elämäksi. Jos jollekin opille ei ole raamattunäyttöä, sellainen oppi ei ole kristillinen, vaan se on harhaa, syntiin langenneen, perisynnin alaisen ihmisen järkeilyä ja haaveilua, eikä se sido omaatuntoa.

Jos siis esimerkiksi joku opettaa, että ainoastaan kaste on se väline, jolla Jumala uudestisynnyttää ihmisen, hänen tulee esittää sille selkeä raamattunäyttö. Hänen tulee joko esittää sellainen raamatunkohta, joka sanoo uudestisyntymisen tapahtuvan ainoastaan kasteen kautta, tai osoittaa, ettei Raamattu yhdistä uudestisyntymistä mihinkään muuhun välineeseen kuin kasteeseen. Sitä ennen hänen täytyy määritellä, mitä uudestisyntyminen on Raamatun mukaan. Kukaan ei ole kyennyt eikä kykene esittämään sellaista raamatunkohtaa.

Mikä sitten riittää raamattunäytöksi? Joskus ajateltiin, että raamattunäyttöön tarvitaan vähintään kaksi raamatunkohtaa. Sitä perusteltiin sillä, että Raamatun mukaan jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. Jeesus kuitenkin usein perusteli asian vain yhdellä kohdalla ja sitä hän edellyttää myös meiltä. ”Kuinka luet?”, hän kysyi lainoppineelta. (Luuk. 10:26) Kun lainoppinut vastasi Raamatun mukaan, Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit.” (Luuk. 10:28) Vaatimus vähintään kahdesta todistajasta koskee meitä ihmisiä ihmisten välisissä asioissa, ei Raamatun sanaa, joka on Jumalan sana. Jos nimittäin Jumala on sanonut jotakin yhdessäkin kohdassa, on meidän se uskottava. Siinä, että sekä evankeliumin sana että kaste uudestisynnyttävät, emme ole kuitenkaan vain yhden raamatunkohdan varassa, vaan molempiin on lukuisia kohtia.

Jeesus ja Nikodeemus

Sana ’uudestisyntyä’ esiintyy ensimmäisen kerran Joh. 3:3:ssa, kun Jeesus sanoo Nikodeemukselle: ”Totisesti, totisesti sanon sinulle: joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”  Jeesus halusi siis jostakin syystä käyttää aivan uutta käsitettä tehdäkseen Nikodeemukselle selväksi, miten Jumalan valtakuntaan tullaan sisälle. C.F.W. Walther lausuu: ”Uudestisyntyminen on peitesana, jolla Kristus haluaa herättää tarkkaavaisuutemme, eikä se käsitä mitään muuta kuin uuden, todellisen uskonelämän sydämissämme. Sen, minkä Kristus lausui peitetyllä tavalla puhuessaan uudesta syntymästä iankaikkiseen elämään, hän ilmaisi selvin, peittämättömin sanoin tekstissämme näin: ’Niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin täytyy Ihmisen Poika ylentää, jotta jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä.’” (Kolmiykseydenpäivän evankeliumisaarnassa.)  Nikodeemus oli fariseuksia. Heistä Raamattu sanoo: ”Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät Jumalan tarkoituksen itseään kohtaan eivätkä ottaneet häneltä (Johannekselta) kastetta.” (Luuk. 7:30) Nikodeemus oli kysynyt Jeesukselta: ”Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?” Tähän Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesi sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3:5)

Nikodeemuksen kysymys sisälsi hänen urautuneen järkensä päätelmän ihmisen omasta ratkaisusta ja tekemisestä pelastuksen asiassa. Tämän Vapahtaja halusi torjua puhuessaan syntymisestä ”vedestä ja Hengestä”, mikä ei tapahdu ihmisen omin ponnisteluin. Syntyminen jo sinänsä pelkkänä sananakin torjuu ihmisen oman ratkaisun. Mutta Jeesuksen tarkoitus meni vieläkin syvemmälle. Kun Nikodeemus oli asiasta ymmällä, Jeesus nuhteli häntä ja sanoi: ”Sinä olet Israelin opettajia etkä tätä tiedä!” (Joh. 3:10) Nikodeemuksen olisi pitänyt olla selvillä uudestisyntymisestä, koska hän oli Israelin opettajia. Hänen olisi pitänyt tuntea Vanhan testamentin kirjoitusten nojalla, kuinka Jumalan valtakuntaan tullaan sisälle ja mitä uudestisyntyminen on. Jeesus sanoi: ”Lihasta syntynyt on liha, ja Hengestä syntynyt on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Niin on jokaisen laita, joka on syntynyt Hengestä.”

Sanalla ”liha” Jeesus viittaa jokaisen ihmisen luonnolliseen syntymään. Ilman Hengen uudeksiluovaa toimintaa lihasta syntyy vain liha, ei siis yhteyttä Jumalaan ja hänen valtakuntaansa. Lihasta syntynyt ei ole Jumalan lapsi, vaan ihminen tarvitsee tullakseen Jumalan lapseksi uuden, erilaisen syntymisen. Näin Jeesus johdattaa Nikodeemuksen ajattelemaan sitä, mitä ihmiselle ja koko ihmiskunnalle on tapahtunut, kun kenelläkään ei ole luonnollisen syntymisen nojalla yhteyttä Jumalaan eikä hänen valtakuntaansa. Ihminen on kuoleman alainen eikä hänellä ole itsessään iankaikkista elämää. Apostoli Pietari perustelee uudestisyntymisen tarpeen samalla, kun hän puhuu uudestisyntymästä. Hän sanoo: ”Olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja iäti pysyvän sanan kautta. Sillä: ’kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki ihmiskunnia kuin ruohon kukka. Ruoho kuivuu ja sen kukka varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti.’ Tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” (1 Piet. 1:23–25) Profeetta Jesaja oli kirjoittanut: ”Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, muuta Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti. ” (Jes. 40:6,7)

Koska siis lihasta syntyy vain liha, ihmiseltä puuttuu kaikki hengellinen. Jumalan luomana hänellä on tosin vielä vähän aikaa tämä ajallinen elämä, mutta siihen ei sisälly mitään hengellistä. Hän on synteihinsä kuollut, täysin ilman kykyä kääntyä Jumalan puoleen ja synnyttää itseensä iankaikkista elämää.

Kun Jeesus puhuu Nikodeemukselle uudestisyntymisen tarpeesta ja nuhtelee häntä siitä, ettei hän tunne Raamattua, hän ei viittaa ainoastaan Hesekielin ennustuksiin Hengen saamisesta (Hes. 36:25ss.), vaan paljon laajemmin koko Vanhan testamentin sanomaan ja erityisesti syntiinlankeemuskertomukseen.

Luomisessa saatu elämä

Kun Jumala oli luonut ihmisen, Raamattu sanoo siitä: ”Herra Jumala oli tehnyt maan tomusta ihmisen ja puhaltanut hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä oli tullut elävä sielu.” (1 Moos. 2:7) Ihminen oli luotu eläimistä poikkeavalla tavalla Jumalan kuvaksi, hengelliseksi olennoksi, jolla oli eläimistä poikkeava erityinen suhde Jumalaan. Ihminen ei ollut ainoastaan maasta, vaan hän oli saanut myös ylhäältä, Jumalasta, hengellisen elämän. Alkutilassaan ihminen oli synnitön Jumalan kuva. ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet.” (1 Moos. 1:26.)

Ihmisen lankeemuksen aiheuttama kuolema oli kahtalainen. Ensiksikin se oli välitön yhteyden katkeaminen Jumalaan eli hengellinen kuolema. Tämä oli pääkuolema. Se näkyi mm. siinä, että ihminen pakeni Jumalaa, jonka kanssa hän oli sitä ennen seurustellut aivan turvallisesti. Toiseksi oli ajan kuluttua tapahtuva kuolema eli ruumiillinen kuolema. Tätä kuolemaa Jumala ei toteuttanut heti, vaan hän jätti ihmiselle armonajan ja halusi rakkaudessaan toteuttaa iankaikkisuudessa tekemänsä lunastuspäätöksen. Tätä syntiin langenneen ihmisen kuoleman tilaa Nikodeemus ei ollut lainkaan käsittänyt, vaikka hän oli Israelin opettajia. Siitä kuoleman tilasta Nikodeemuksen tuli herätä henkiin eli uudestisyntyä ylhäältä, Hengestä. Sillä Jumala ”ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien” (Matt. 22:32). Nikodeemuksen tuli päästäkseen Jumalan valtakuntaan saada hengellinen syntymä eli tulla hengellisesti eläväksi. Ihmiskunnan lankeemus Aadamissa hengelliseen kuoleman tilaan on uudestisyntymisen tarpeen lähtökohta.

Uudestisyntymisessä lahjoitetaan uusi, hengellinen elämä

Uudestisyntynyttä ihmistä sanotaankin Raamatussa uudeksi luomukseksi. ”Siis jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus.” (2 Kor. 5:17) ”Ympärileikkaus ei ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.” (Gal. 5:16) Kristus on ”Jumalan luomakunnan alku” (Ilm. 3:14). Hän on myös uuden luomakunnan alku, sen esikoinen (Kol. 1:18), ja hän asettuu jo täällä ajassa uskon kautta ihmisen sydämeen. Niin ihminen saa uuden hengellisen elämän ja hän tulee liitetyksi Jumalan valtakuntaan. Daavid rukoilee: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi, vahva henki.” (Ps. 51:12) ”Uusi luomus” palauttaa meille sen, mitä menetimme syntiinlankeemuksessa. Uudestisyntyminen palauttaa meille yhteyden Jumalaan, mutta se ei palauta meitä vielä täällä ajassa alkutilaan, sillä meihin jää vanha ihminen, ”synnin ruumis” (Room. 6:6). Mutta ”siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella (Matt. 19:28), meidät asetetaan luomisessa saatua alkutilaa korkeammalle, kirkkauden tilaan, niin ettemme enää voi langeta. ”Kristus… on muuttava alennustilamme ruumiin olemuksen kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi.” (Fil. 3:21) ”Kun Kristus, meidän elämämme ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa.” (Kol. 3:4)

Uudestisyntymistä merkitseviä käsitteitä

Raamatun käyttämä käsite- ja kuvamaailma uudestisyntymisen tapahtumasta on erittäin monipuolinen. Se ei siis rajoitu vain yhteen käsitteeseen. Niitä on monia. Mainitsen niistä seuraavat:

– Uusi luominen. ”Sillä olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten” (Ef. 2:10).

– Henkiin herättäminen ja eläväksi tekeminen uskon kautta. ”Ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa myös olette hänen kanssaan herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan antaen teille anteeksi kaikki rikokset.” (Kol. 2:12–13). ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.” (Ef. 2:1) ”Jos siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä ylhäällä on.” (Kol. 3:1)

– Unesta herääminen ja kuolleista nouseminen uuteen elämään. ”Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee” (Ef. 5:14) ”Olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, mekin samalla tavalla vaeltaisimme uudessa elämässä.” (Room. 6:4) ”… olet kuollut. Herää valvomaan.” (Ilm. 3:1-2)

– Siirtyminen kuolemasta elämään. ”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään” (1 Joh. 3:14)

– Sanan vastaanottaminen ja Jumalan lapseksi tuleminen. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänen sanansa vastaan, hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi" (Joh. 1:12)

– Synnistä vapauttaminen. "Olette synnistä vapautetut" (Room. 6:22).

– Paluu eksyksistä sielujen Paimenen luo. "Sillä [te] olitte eksyksissä kuin lampaat, mutta nyt olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo" (1 Piet. 2:25).

– Silmien avaaminen ja kääntymys pimeydestä valkeuteen. "Avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen" (Apt. 26:18)

– Usko. "Mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, ja että teillä uskoessanne olisi elämä hänen nimessään." (Joh. 20:31) "Sillä te olette kaikki Jumalan lapsia uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa" (Gal. 3:26) "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt." (1 Joh. 5:1) "Vanhurskas on elävä uskosta." (Hepr. 10:38, Hab. 2:4) "Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessään… jolla on Poika, sillä on elämä." (1 Joh. 5:10,11)

– Kristuksen eläminen uskovissa. "Olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, mutta elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa, ja minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, häneen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2:20)

– Hengen antaminen ja saaminen. ”Joka siis antaa teille Hengen, saako hän sen aikaan lailla vai uskon saarnalla?” ”Lain teoistako saitte Hengen vai uskon saarnasta?” (Gal. 3:2,5) ”… uskon kautta saisimme luvatun Hengen.” (Gal. 3:14) ”Hän on antanut meille Henkensä.” (1 Joh. 4:13)

– Vanhurskaaksi julistaminen. ”Selvää on, että ketään ei julisteta vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ’vanhurskas on elävä uskosta’.” (Gal. 3:11)

– Kristuksen päälle pukeminen. ”Sillä kaikki te, jotka olette kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal. 3:27)

– Jumalan tuntemus. "Olette tulleet tuntemaan Jumalan – paremminkin, kun Jumala tuntee teidät…" (Gal. 4:9)

– Uudestaan synnyttäminen. "Lapsukaiseni, jotka minun täytyy uudestaan synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä." (Gal. 4:19)

– Armoihin ottaminen ja elämä kuolleista. "Mitä heidän armoihin ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?" (Room. 11:15) "Olette kaikki kanssani armosta osallisia." (Fil. 1:7)

– Armosta pelastaminen uskon kautta. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se ei ole teistä. Se on Jumalan lahja." (Ef. 2:8.)

– Pääsy Isän luo. Meillä "on pääsy yhdessä Hengessä Isän luo." Ef. 2:18.

– Rakentuminen Jumalan asumukseksi Hengessä. "Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä." (Ef. 2:22.)

– Kristuksen asuminen uskon kautta sydämissä. "Että hän antaisi Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne." (Ef. 3:16,17)

– Uuden ihmisen päälleen pukeminen. "Teidän tulee… pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen." (Ef. 4:24)

– Osalliseksi tuleminen evankeliumista. "Kiitän siitä, että olette osallisia evankeliumiin sen ensi päivästä alkaen:" (Fil. 1:5)

– Elämän saaminen sanasta. "Tarjolla pitäessänne elämän sanaa." (Fil. 2:16)

– Vanhurskauden omistaminen. "Omistavan sen vanhurskauden, joka tulee… uskon kautta Kristukseen." (Fil. 3:9). "Vanhurskas on elävä uskosta." (Hepr. 10:38, Hab. 2:4)

– Evankeliumin hedelmä. "Josta jo ennen olette kuulleet sen evankeliumin totuuden sanassa, joka… kantaa hedelmää… josta kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa." (Kol. 1:5,6)

– Soveliaiksi tekeminen pyhien perintöosaan. "Kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi pyhien perintöosaan valkeudessa." (Kol. 1:12)

– Kristus uskovissa. "Kristus teissä, kirkkauden toivo." (Kol. 1:27)

– Kristuksen omaksi ottaminen. "Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran." (Kol. 2: 6)

– Pukeutuminen uuteen. "Olette pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan." (Kol. 3:10)

– Evankeliumin tuleminen. "Evankeliumimme tuli luoksenne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä." (1 Tess. 1:5)

– Sanan vastaanottaminen. "Otitte sanan vastaan Pyhän Hengen vaikuttamalla ilolla." (1 Tess. 1:6) "Saatuanne saarnaamamme Jumalan sanan otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana." (1 Tess. 2:13) "Ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi sielunne pelastaa." (Jaak. 1:21)

– Kääntymys. "Kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan luo palvelemaan elävää ja oikeaa Jumalaa." (1 Tess. 1:9)

– Puhuminen pelastumiseksi. "… estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumisekseen." (1 Tess. 2:16)

– Kutsu evankeliumilla. "Siihen hän on myös kutsunut teidät evankeliumillamme omistamaan Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden." ( 2 Tess. 2:14)

– Pesu. "Hän pelasti meidät. laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta." (Tiit. 3:5) "Hän on pessyt meidät synneistämme verellään." (Ilm. 1:5)

– Valaistuminen, osalliseksi tuleminen Pyhästä Hengestä ja Jumalan sanan ja taivaallisten voimien maistaminen. "… jotka kerran ovat valaistut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailman voimia." (Hepr. 6:4-5)

– Uusi liitto. "…solmin… uuden liiton… Panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä, ja olen heidän Jumalansa." (Hepr. 8:8,10. Ks. myös Hepr. 10:16)

– Puhtaaksi vihmominen pahasta omastatunnosta. ".. sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä." (Hepr. 10:22)

– Valaistuksi tuleminen. "Tultuanne valaistuksi…" (Hepr. 10:32)

– Uudestisyntyminen sanan kautta. ”Hän on… uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta… te olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta… Tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” (1 Piet. 1:3,23,25) ”Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luotujensa ensi hedelmä.” (Jaak. 1:18)

– Kutsuminen. ”… joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” (1 Piet. 2.9)

– Pelastuminen evankeliumin kautta kasteessa. "… Vesi pelastaa nyt meidätkin kasteena… Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta." (1 Piet. 3:21)

– "Sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi… että heillä olisi hengessä elämä, kuten Jumala elää." (1 Piet. 4:6)

– Osallisuus jumalallisesta luonnosta lupausten kautta. "Hän on lahjoittanut meille mitä suurimmat ja kalliit lupaukset, että niiden kautta olisitte jumalallisesta luonnosta osallisia…" (2 Piet. 1:4)

– Voitelu Pyhältä. "Teillä on voitelu Pyhältä" (1 Joh. 2:20).

Mitä uudestisyntyminen on

Näistä kohdista näemme, että uudestisyntyminen on hengellinen henkiin virkoaminen, hengellisen elämän saaminen. Se saadaan ja siinä pysytään uskon kautta. Raamattu kytkee hengellisen elämän uudestisyntymiseen. Juuri hengellinen elämä eli yhteys Jumalaan puuttui Nikodeemukselta. Ilman hengellistä elämää ei voi puhua uudestisyntymisestä. Uudestisyntyneen ihmisen vastakohta on ihminen, joka elää synnynnäisessä kuoleman tilassaan ja Jumalan vihan alla (Joh. 3:36). Raamattu ei puhu teoreettisesti uudestisyntymisestä, vaan yhdistää siihen aina Pyhän Hengen osallisuuden ja todellisen hengellisen elämän. Sille, joka on uudestisyntynyt, on palautunut yhteys Luojaansa ja hän elää todellista hengellistä elämää.

Nikodeemus ei tuntenut sitä, miten hengellinen elämä tulee hengellisesti kuolleeseen ihmiseen, eikä edes koko asian tarpeellisuutta. Hän oli Israelin opettajia, jonka olisi pitänyt tuntea asia Vanhan testamentin nojalla. Vanha testamentti ei käytä lainkaan uudestisyntymissanaa, mutta puhuu itse asiasta. Meidän ei tulekaan tutkia vain itse sanaa uudestisyntyminen, vaan sitä koskevaa asiaa. Kysymys siis kuuluu: Mikä antaa synteihinsä kuolleelle ihmiselle hengellisen elämän? Mikä palauttaa ihmiseen Jumalan kuvan, johon hänet luotiin, mutta jonka ihminen kadotti syntiinlankeemuksessa? Hengellisen elämän saaminen oli mahdollista Vanhan liitonkin aikana. Se voitiin siis saada ilman kastetta, sillä vasta Johannes Kastaja aloitti kastetoiminnan.

Jos uudestisyntyminen ja pelastus kytketään ainoastaan kasteeseen, unohdetaan Mooses ja Elia, jotka olivat kirkastusvuorella ja jotka siis kuuluivat pelastettuihin. Samalla unohdetaan suuri joukko muita pyhiä, jotka elivät ennen Kristuksen tuloa. Myöskään ristin ryöväri ei kuuluisi pelastuneisiin. Hänen aikanaan kaste oli jo käytössä, mutta kääntymisensä jälkeen häntä ei voitu kastaa.

Apostoli Pietari puhuu selvästi evankeliumin sanan uudestisynnyttävästä voimasta. Hän kirjoittaa Herran sanasta: ”Olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja iäti pysyvän sanan kautta. Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki ihmiskunnia kuin ruohon kukka. Ruoho kuivuu ja sen kukka varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti.´ Tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” (1 Piet. 1:23–25) Sanan uudestisynnyttävää voimaa ei saa siis kieltää!

Kaste taas on välttämätön pelastukseen niille, jotka elävät Uuden liiton aikana, jos heidän on mahdollista saada kaste (Matt. 28:19-20. Joh. 3:5). Vanha sanonta on pätevä: Ei kasteen puute, vaan sen halveksiminen, kadottaa.

Sanan eläväksitekevä voima

Kaiken eläväksitekemisen lähtökohta on Jumalan sana. Sanalla Jumala loi maailman ja antoi ihmiselle elämän, sekä ajallisen että hengellisen.

Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti sanon teille: sillä, joka uskoo minuun, on iankaikkinen elämä.” (Joh. 6:47) Tätä ennen Jeesus sanoi: ”Profeetoissa on kirjoitettuna: ’He tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’ Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee tyköni.” Uusi hengellinen elämä on siis niillä, jotka ovat Jumalan opettamia, niillä, joissa Jumalan sana on vaikuttanut uskon. Jeesus sanoi samassa yhteydessä: ”Henki on se, joka tekee eläväksi, liha ei mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä puhun teille, ovat henki ja ovat elämä.” (Joh. 6:63) Edellisessä luvussa Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän mene tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh. 5:24). Vielä Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun tyköni, ei tule koskaan nälkä, eikä sille, joka uskoo minuun, tule koskaan jano.” Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Poikani, kuuntele sanoja, kallista korvasi kuulemaan puhettani. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämeesi, sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää.” (Sananl. 4:20–22) Ei ole epäselvää, mikä on elämän lähde, eikä se, mikä sen meille välittää ja miten siitä tullaan osalliseksi. Kolmiyhteinen Jumala on elämän lähde, mutta meille, syntisille, Jeesus, elämänruhtinas, on se, joka on ansainnut meille sovitusteollaan elämän. Tämän elämän, iankaikkisen elämän, omistamme yksinomaan uskon kautta. Tämä oli totta jo Vanhankin liiton aikana.

Kaste ja uudestisyntyminen

Uskonpuhdistaja Martti Luther sanoo Vähässä katekismuksessa kasteesta, että se on ”Jumalan sanan yhteydessä … armorikas elämän vesi ja uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä” ja perustelee sen Raamatulla: ”Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.” (Tiit. 3:5) Kaste on asetettu Jumalan sanalla, ja sana on antanut sille elämää antavan uudestisynnyttävän voiman. Tämä oli ennustettu jo Vanhassa testamentissa. Hesekiel kirjoittaa: ”Vihmon päällenne puhdasta vettä, niin että puhdistutte. Kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista epäjumalistanne teidät puhdistan. Annan teille uuden sydämen, ja uuden Hengen annan teidän sisimpäänne. Poistan ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni annan sisimpäänne ja vaikutan sen, että vaellatte käskyjeni mukaan, noudatatte oikeuksiani ja pidätte ne.” (Hes. 36:25–27)

Ei ole siis mitään epäilystä siitä, etteikö kaste vaikuta uudestisyntymistä. Asia on yhtä kiistaton kuin se, että sana vaikuttaa uudestisyntymisen. Eräille on tuottanut vaikeutta, miten nämä kaksi asiaa sopivat yhteen. Raamattu ei näe asiassa mitään ongelmaa. Se puhuu molemmista aivan vapaasti.

Pietari kirjoittaa hajalla asuville valituille muukalaisille, että he olivat saaneet kasteessa pelastuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta (1 Piet. 3:21). Se taas on uudestisyntymisen tae iankaikkiseen elämään. Sama apostoli kirjoittaa sanasta: ”Te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja iäti pysyvän sanan kautta… Tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” (1 Piet. 1:23–25). Tässä kohdassa hän puhuu julistetusta sanasta.

On olemassa sääntö: Jos Raamattu puhuu yhdestä asiasta kahdella tavalla, on kumpikin jätettävä voimaan. Muussa tapauksessa Raamattu ei ole uskomme ohjeena, kuten sen pitäisi olla, vaan menemme järkeilyllämme yli sen, mikä on kirjoitettu vastoin apostolin sanaa: ”Ei pidä järkeillä yli sen, mikä on kirjoitettu.” (1 Kor. 4:6) Seurakunnat noilla alueilla eivät olleet kovin vanhoja, joten kirjeiden saajilla oli tuoreessa muistissa sekä heidän kuulemansa sananjulistus että heidän kasteensa. Seurakunnissa oli myös pieniä lapsia. On huomattava, että sekä sanan että kasteen vaikutus tähtää samaan eli uudestisyntymiseen ja lopulliseen pelastumiseen eli Jumalan valtakunnan näkemiseen. Toista ei pidä erottaa toisesta vaikutuksensa puolesta, vaikka niillä olisikin ajallista eroa. Ne vahvistavat toisiaan. Toista ei saa hylätä sen takia, että on jo toisesta osallinen.

Usko ja uudestisyntyminen

Ilman Kristusta ja ilman Kristuksen omistavaa uskoa ihminen ei ole otollinen Jumalalle, sillä ”ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen” (Hepr. 11:6). Jos ihmisellä ei ole uskoa, hänellä ei ole myöskään hengellistä elämää. Hän on synteihinsä kuollut, vaikka olisi kastettu. Uudestisyntyessään kasteessa ihminen ei saa sellaista uutta ihmistä, joka olisi olemassa silloinkin, kun kastettu lankeaa uskosta. Uudestisyntyminen on todellisuutta vain uskon yhteydessä. Hengellistä elämää ei ole irrallaan uskosta. Jos taas kastamaton ihminen sanoo uskovansa, mutta kieltäytyy ottamasta vastaan kastetta, hän siten osoittaa, ettei ole todellisessa uskossa eikä myöskään uudestisyntynyt.

Mikäli uudestisyntymisen katsotaan tapahtuvan ja olevan todellisuutta ilman uskoa, se johtaa kahteen kohtalokkaaseen harhaan, nimittäin lihanpyhyysoppiin ja Kristuksen sovitusteon syrjäyttämiseen ja sen riittävyyden väheksymiseen.

Tunnetusti uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa uudestisyntymisen tapahtuvan armonvälineiden vaikutuksesta. Hän ei sulje pois evankeliumin eikä kasteen vaikutusta. Hän jopa lausuu aikansa munkeista, että he eivät ole uudestisyntyneitä.

Markku Särelä