"Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti".

1. Tässä psalmissa Daavid ja jokainen kristitty kiittää ja ylistää sydämessään Jumalaa hänen suurimmasta hyvästä teostaan, nimittäin hänen rakkaan pyhän sanansa saarnasta, jolla meidät on kutsuttu, vastaanotettu ja luettu siihen joukkoon, joka on Jumalan seurakunta eli kirkko. Siitä yksin eikä mistään muualta voi löytää ja saada oikean opin, Jumalan tahdon oikean tuntemisen ja oikean jumalanpalveluksen. Pyhä Daavid ylistää ja kiittää tätä jaloa aarretta aivan ihanaksi kauniilla, suloisella, koristeellisella kukkaiskielellä, lisäksi Vanhasta testamentista otetuin vertauksin.

2. Ensiksi hän vertaa itseään lampaaseen, josta Jumala itse uskollisena, uutterana paimenena pitää oikein hyvän huolen, kaitsee sitä ihanalla viheriällä niityllä, joka on täynnään vahvaa maukasta ruohoa; jossa on yllin kyllin myös virvoittavaa vettä ja jossa ei ole mitään puutetta. Samoin hän myös johdattaa ja kuljettaa lammasta vitsallaan oikeaa tietä ja puolustaa sitä paimensauvallaan, etteivät sudet sitä raatele. Sitten hän tekee itsensä vieraaksi, jolle Jumala valmistaa pöydän, niin että hän löytää runsaasti kumpaakin, voimaa ja lohdutusta, virvoitusta ja iloa.

3. Profeetta antaa siis Jumalan sanalle monenlaisia nimiä: hän kutsuu sitä ihanaksi viheriäksi niityksi, virvoittavaksi vedeksi, oikeaksi tieksi, vitsaksi, sauvaksi, pöydäksi, balsamiksi eli iloöljyksi ja maljaksi, joka on aina täyteen kaadettu. Eikä hän tee niin turhan päiten, sillä Jumalan sanan voimakin on monenlainen. Sillä samoin kuin pikku lampaalta ei puutu mitään kauniilla, ihanalla niityllä, ruohon viheriöidessä ja veden virkistäessä sen oman paimenen ollessa sen vierellä johdattaen sitä vitsalla ja sauvalla, niin ettei se eksy, ja puolustaen sitä sauvalla niin, ettei mikään paha sitä kohtaa. Sen laidunmaa on kaikin puolin turvallinen ja ihana. Samoin kuin joltakulta, joka istuu pöydässä, jossa on ruokaa ja juomaa ja kaikenlaista lohdutusta ja iloa yllin kyllin, ei mitään puutu; niin paljon vähemmän niiltä, jotka ovat tämän Paimenen lampaita, josta tämä psalmi puhuu, ei puutu mitään, heistä pidetään kosolti huolta, ei vain sielun, vaan myös ruumiin puolesta., kuten Kristus sanoo Matt. 6:33: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa..."

4. Kun Jumalan sana oikein ja puhtaasti saarnataan, niin yhtä monta nimeä kuin profeetta sille tässä antaa, yhtä monta hyötyä ja hedelmää se saa aikaan. Se on niille, jotka sitä ahkerasti ja kaikella vakavuudella kuulevat, ihana viheriä ruoho ja raikas juoma, josta he tulevat kylläisiksi ja virvoittuvat. Vain sellaiset Herra meidän Jumalamme tunnustaa lampaikseen. Se pitää heidät oikealla tiellä ja varjelee heidät, niin ettei heitä kohtaa mikään onnettomuus eikä paha. Sen lisäksi se on heille jatkuva hyvä elämä, jossa on ruokaa, juomaa ja kaikkea iloa ja ihanuutta yllin kyllin, toisin sanoen, he eivät tule vain Jumalan sanan opettamiksi, johtamiksi, virvoittamiksi, vahvistamiksi ja lohduttamiksi, vaan se pitää heidät oikealla tiellä jatkuvasti. Se suojelee heitä kaikessa hädässä, sekä ruumista että sielua koskevassa, ja lopulta he selviytyvät voittajina vastoin kaikkea ahdistusta ja murheita, joita heidän täytyy paljon kestää, kuten neljäs jae ilmaisee. Sanalla sanoen, he elävät aivan turvassa. Mikään paha ei voi heitä kohdata, koska heidän Paimenensa kaitsee ja suojelee heitä.

5. Sen tähden meidän tulee oppia tästä psalmista, ettemme halveksi Jumalan sanaa, vaan mielellämme sitä kuulemme ja opimme, pidämme sen rakkaana ja kalliina ja liitymme siihen pikku joukkoon, mistä sen löydämme; ja toisinpäin, pakenemme ja kartamme niitä, jotka sitä pilkkaavat ja vainoavat. Missä näet tämä autuas valo ei loista, siellä ei ole onnea eikä pelastusta, ei voimaa eikä lohdutusta, ei ruumiille eikä sielulle, vaan pelkkää rauhattomuutta, kauhua ja valitusta, erityisesti silloin, kun tuska, ahdistukset ja katkera kuolema ovat käsillä.

6. Vastaavasti jumalattomilla, kuten profeetta sanoo, ei milloinkaan ole rauhaa, menee heillä hyvin tai huonosti. Jos näet heillä menee hyvin, he käyvät ylimielisiksi, kopeiksi ja ylpeiksi, unohtavat tykkänään meidän Herran Jumalamme, pöyhkeilevät ja kerskaavat yksinomaan omasta vallastaan, rikkaudestaan, viisaudestaan, pyhyydestään jne. ja murehtivat mitenkä sen säilyttäisivät ja sitä lisäisivät, ja toisia, jotka ovat heidän tiellään, he mielivät vainota ja sortaa. Mutta jos lehti kääntyy, niin kuin sen on pakko, sillä hento neitsyt Maria on hyvin varma laulaja, jonka laulussa (Luuk. 1:46ss.) yksikään nuotti ei ole milloinkaan erehtynyt, niin he ovat kurjimmat ja ahdistuneimmat ihmiset, jotka oitis joutuvat epätoivoon ja masentuvat. Missä vika? He eivät tiedä, mistä ja miten lohdutusta on etsittävä, koska heillä ei ole Jumalan sanaa, joka yksin oikein opettaa olemaan kärsivällinen ja lohdutettu, kun käy pahoin, Room. 15:4[: "Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo."]

7. Tämän tulee varoittaa meitä ja estää meitä, ettemme täällä maan päällä pidä mitään tätä [Jumalan] hyvää tekoa korkeampana ja kallisarvoisempana, nimittäin sitä hänen tekoaan, että saamme omistaa tämän kalliin autuaan sanan ja että voimme olla jollakin paikkakunnalla, missä sitä saa vapaasti ja julkisesti saarnata ja tunnustaa. Sen tähden kristityn, joka kuuluu johonkin seurakuntaan, jossa Jumalan sana [oikein] opetetaan, tulee joka kerta kirkkoon mennessään muistella tätä psalmia ja iloisin mielin kiittää profeetan kanssa Jumalaa hänen sanomattomasta armostaan, siitä, että hän asetti hänet, lampaansa, ihanalle, viheriälle niitylle, jossa on yltä kyllin maukasta ruohoa ja raikasta vettä; toisin sanoen, että hän voi olla paikkakunnalla, jolla voi kuulla ja oppia Jumalan sanaa ja siitä ammentaa runsaan lohdutuksen sekä ruumiille että sielulle. Pyhä Daavid oli hyvin käsittänyt, miten suuri aarre sen omistaminen on; siksi hän saattaa niin mestarillisesti kerskata ja laulaa siitä sekä kohottaa sellaisen hyvänteon korkealle, kaiken sellaisen yläpuolelle, mikä maailmassa on kallista ja ihanaa, kuten on havaittavissa tästä ja monista muista psalmeista. Häneltä meidän tulee oppia tätä taitoa ja hänen esikuvansa mukaisesti, ei vain olla kiitollisia Jumalalle, rakkaalle, kalliille Paimenellemme ja kiittää hänen sanoin kuvaamatonta lahjaansa, jonka hän on lahjoittanut meille puhtaasta hyvyydestään, kuten Daavid tekee [tämän psalmin] viidessä ensi jakeessa, vaan myös tosi teolla haluta ja pyytää sitä häneltä, kuten hän tekee viimeisessä jakeessa, että säilymme tämän hyvyyden omistamisessa emmekä milloinkaan lankeaisi pois hänen pyhästä kristillisestä Kirkostaan.

8. Tällainen rukous on mitä tarpeellisin. Mehän olemme hyvin heikkoja, ja meillä on tämä aarre saviastioissa, kuten apostoli pyhä Paavali sanoo 2 Kor. 4,7. Niinpä vastustajamme perkele on tämän aarteen tähden meidän murhanhimoinen vihollisemme. Siksi hän ei lepää, vaan käy ympäri kuin kiljuva leijona, etsien miten voisi meidät niellä [1 Piet. 5:8]. Niinpä hän vielä kiihottaa meitä meidän vanhan säkkimme tähden, jota vielä niskoillamme kannamme ja jossa piilee vielä paljon pahoja himoja ja syntejä. Sen takia rakas kristikunta on monien hirveiden pahennusten saastuttama ja likaama, niin että monet niiden tähden lankeavat siitä pois. Sen vuoksi on mielestäni hyvin tärkeätä, että lakkaamatta rukoilemme ja harjoitamme oikeata oppia ja sillä torjumme kaikkea pahennusta, niin että pysymme kestävinä loppuun asti ja tulemme autuaiksi.

9. Hullu ja sokea maailma ei tiedä tästä aarteesta ja kallisarvoisesta helmestä yhtikäs mitään. Se ajattelee vain kuten porsas tai järjetön eläin kuinka vatsansa täyttää tai enintään ottaa seuratakseen valhetta ja teeskentelyä ja antaa totuuden ja uskon mennä menojaan. Siksi se ei veisaa Jumalalle yhtään psalmia hänen pyhän sanansa johdosta, vaan ennemmin, kun hän sitä heille tarjoaa, pilkkaa ja tuomitsee sen harhaopiksi, vainoaa ja tappaa niitä, jotka sitä opettavat ja tunnustavat, eksyttäjinä ja pahimpina roistoina, mitä maa päällään kantaa. Sen tähden niiden joukko on pieni, jotka tunnustavat tämän hyväntyön ja profeetan kanssa veisaavat Jumalalle sen johdosta psalmin tai kiitosvirren.

10. Mutta mitä sanot niistä, joilla ei voi olla Jumalan sanan saarnaa? Onhan näet sellaisia, jotka asuvat hirmuvaltiaiden ja totuuden vihollisten keskuudessa, kuka missäkin. Totta on, että missä Jumalan sanaa saarnataan, se ei voi jäädä vaille hedelmää, kuten Jes. 55:11 sanoo[: "Sana, joka minun suustani lähtee, ei minun tyköni tyhjänä palaja."] Niin on myös saman paikkakunnan hurskailla kristityillä etu, joka on heille tosi rakas. Sillä kristityt pitävät sangen arvokkaana sitä, että he voivat olla jollakin paikkakunnalla, missä Jumalan sanaa vapaasti julkisesti opetetaan ja tunnustetaan ja sakramentit jaetaan Kristuksen käskyn mukaan. Mutta sellaisia on kylvetty kovin harvaan; vääriä kristityitä on kaiken aikaa paljon enemmän kuin hurskaita. Tuo suuri joukko ei kysy Jumalan sanaa eikä myöskään tunnusta hyväksi teoksi sitä, että voi kuulla sitä ilman vahinkoa ja vaaraa. Niin, se käy pian kylläiseksi, tympääntyy ja pitää rasituksena sen kuulemista ja sakramentin vastaanottamista.

11. Sen sijaan ne, joiden täytyy kärsiä hirmuvaltiaiden alla, anovat ja kaipaavat sitä suuresti yötä ja päivää ja heidän osalleen tulee vain pieni murunen meidän leivästämme, jota Kristus on meille runsaasti jakanut. Sen he ottavat vastaan suuresti iloiten ja kiittäen ja käyttävät sitä ahkerasti hyödykseen, kun taas meidän sikamme, kun heillä itsellään on tätä kallista leipää runsaasti ja murusia monia kokonaisia koreja eivätkä myöskään kyllääntymisen vuoksi halua edes nuuhkaista sitä, kumoavat sen kärsällään, tonkivat maahan, tallaavat jaloillaan ja juoksevat yli. Käy, kuten sananlasku sanoo: Jos jotakin on kaikilla riittämiin, sitä ei pidetä minään, vaan halveksitaan, vaikka se olisi miten kallisarvoista tahansa. Ja valitettavasti tämä sanantapa havaitaan todeksi ennen muuta rakkaaseen Sanaan nähden. Missä se on, siellä sitä ei haluta. Ja toisin päin: Jossa sitä ei ole, siellä haluttaisiin sitä mielihyvin. Siellä missä kirkko on oven edessä, jossa opetetaan Jumalan sanaa, siellä mennään saarnan aikana kävelemään torille ja tolvailemaan haudoille; jos kirkkoon on matkaa kymmenen tai kaksikymmentä penikulmaa jne., siellä haluaisi kuten psalmissa 42:5 lukee, kulkea väkijoukon mukana ja vaeltaa sen kanssa Jumalan huoneeseen iloiten ja kiittäen jne.

12. Tässä on nyt lyhyt vastaukseni kysymykseen niistä, jotka ovat hirmuvaltiaiden alla: Autuaita ovat ne, jotka ovat hajallaan Turkin ja paavin alla, joilta on ryöstetty sana, vaikka mielihyvin sen haluaisivat omistaa, ja ottavat vastaan kiitoksella niitä murusia, joita heidän kohdalleen osuu tulemaan, siihen asti, kunnes tilanne vihdoin paranee. Mutta jos heistä eivät ole etäällä ne paikkakunnat, joilla Jumalan sanaa saarnataan ja pyhä sakramentti Kristuksen käskyn mukaan jaetaan, he matkustakoot sinne ja käyttäkööt hyväkseen tätä aarretta. Niin monet tekevätkin, mistä heidän jumalaton esivaltansa heitä rankaisee sekä ruumiillisesti että aineellisesti. Mutta jos he asuvat kaukana sellaisilta paikkakunnilta, niin älkööt lakatko niihin huokailemasta; varmasti Herra Kristus lopettaa heidän huokaamisensa ja ajan myötä päästää heidät vankeudesta. Toisin päin: Onnettomia, niin aivan onnettomia ovat ne, joilla tämä aarre on runsaana oven edessä ja sitä kuitenkin halveksivat. Ensin mainituissa täyttyy Kristuksen sana: "Monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat yhdessä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa", mutta jälkimmäisissä: "Mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen" jne. [Matt. 8:11]. Olkoon tämä sanottu johdannoksi. Nyt haluamme käydä tämän psalmin lyhyesti läpi.

(St.L. V,254-260. Selitetty todennäköisesti vuonna 1535, julkaistu v. 1536.) Suom. MS.