Markus Mäkinen
  • Sanan murusien valtava voima

    2. paastonajan sunnuntai (Reminiscere), 1. vsk, Matt. 15:21-28.

     Sitten Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Katso, kanaanilainen nainen tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa peräämme." Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo." Mutta nainen tuli ja lankesi hänen eteensä ja sanoi: "Herra, auta minua." Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole oikein ottaa lasten leipä ja heittää se koiran penikoille." Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra, mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän isäntiensä pöydältä putoavat." Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Nainen, suuri on uskosi, tapahtukoon sinulle, kuten tahdot." Hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.

    Tämän päivän teksti on meille erinomainen kuvaus siitä, miten valtava voima Jumalan sanalla on. Me tarvitsemmekin yhä uudestaan muistutusta tästä asiasta – jokainen tarvitsee. On nimittäin niin luonnollista ajatella, että Jumala on jossain kaukana, ettei hänestä voi mitään varmaa tietää, tai että koska en voi nähdä Jumalaa, niin ei hän varmasti halua tulla jokaiselle tunnetuksi. Tai mikä vaarallisinta, joku saattaa ajatella, ettei Jumala niin paljon välitä siitä mitä hänestä ajattelen!

    Tällaisten ajatusten keskellä elävälle ihmiselle on hullutus, että Jumala tekisi itsensä tunnetuksi aivan tavallisella tavalla. Luetun ja kuullun sanan kautta! Joku pahentuu siihen, että kuka tahansa voi lukea Jumalan sanaa ymmärrettävästi, koska se ei olisi sopivaa kaikkivaltiaan kunnialle. Hän ei ylpeydessään ymmärrä, että Jumalan ylitsepursuava hyvyys ja rakkaus tulee ilmi juuri siinä, että hän itse alentuu palvelemaan syntistä ja kurjaa ihmislasta. Hän pitää suurimpana kunnianaan, että hänen sanansa otetaan uskolla vastaan ja siihen turvataan. Toinen saattaa pahentua siihen, että kun sanotaan Jumalan ilmoittavan itsensä vain sanan kautta, että siinä pannaan Jumala laatikkoon ja rajataan hänen toimintaansa. Mutta silloin emme ota huomioon sitä, että juuri tuosta laatikosta, Jumalan sanasta, hän itse haluaa tulla tunnetuksi. Muuten se on meille mahdotonta. Mutta sanan kautta se on armoa. Siten syntyy usko. Siitä haluamme tänään puhua.

    1. Usko tulee Jumalan sanasta

    Tekstissämme kanaanilainen nainen – evankelista Markus kertoo tarkemmin, että hän oli syyrialaisfoinikialainen – tuli Jeesuksen luokse. Hänellä oli kova hätä, sillä hänen tyttärensä oli riivaajahengen vaivaama. Valistuksen jälkeisen ajan ja rationalismin järkeisuskon ajan lapsina meille on usein vaikea ymmärtää, mitä tuo on, että ihminen on pahan hengen riivaama. Helposti erehdytään ajattelemaan, että kyseessä on jokin tuolloin tunnistamaton sairaus, kuten epilepsia. Mutta silloin aliarvioidaan menneiden aikojen ihmisten ymmärrys. Jo vanhastaan ennen kuin epäiltiin riivaustapauksia, papit ja lääkärit ottivat ensin selvää olisiko kyseessä kuitenkin luonnollinen sairauteen liittyvä oire. Usein näin olikin. Mutta nyt meille kerrotaan tämän naisen hädästä tyttärensä vuoksi, joka on kovin riivaajan runtelema.

    Nainen huutaa: ”Herra, Daavidin poika, armahda minua” Kuinka hän, kanaanilainen, osaa huutaa näin? Hän sanoo Jeesusta Daavidin pojaksi. Jeesuksen kasvatusisähän oli Joosef. Onko nainen erehtynyt henkilöstä? Juutalaiset kyllä tiesivät, että Kirjoitusten mukaan Kristus on Daavidin poika, mutta kuinka nyt tuo nainen sen tietäisi? Vastaus on ilmeinen: hän on kuullut sen joltain. Jeesuksen tunnusteot ja opetus saivat aikaan sen, että ihmiset puhuivat hänestä ja ihmeellisestä armosta, jota hän osoitti kaikkein kurjimmillekin. Kuumetauti joutui väistymään Jeesuksen kosketuksesta, verenvuototaudin täytyi pysähtyä, sokean silmien avautua ja kuurojen korvien täytyi avautua kuulemaan Herran sana. Tässä oli joku, jolla oli valta yli tuon kaiken. Mutta mikä mahtoi tuoda naisen Jeesuksen luo? Hän oli kuullut, että Jeesuksen käskystä saastaisen hengen tuli jättää mies synagogassa rauhaan, kuuron ja mykän hengen oli toteltava Korkeimman käskyä. Mutta mitä hyötyä tuosta olisi naisen tyttärelle? Hän ei ollut juutalainen. Mitä hyötyä hänelle Daavidin pojasta olisi? Mutta hänen huudostaan kuulemme sanat: ”Herra, armahda minua!”

    Tämä on uskon huuto. Hän on tullut kuulemaan, että Jeesus ottaa vastaan myös syntisiä. Publikaaneja, porttoja, sadanpäämiehen, gadaralaisia. Tämä Jeesus on jotain muuta kuin fariseukset, hän on jotain muuta kuin tuomari. Nainen on saanut kuulla, että Jeesus on armollinen ja antaa synnit anteeksi, että Jeesus ei ole vain Daavidin Poika, juutalainen, vaan että hän on Daavidin Poika maailman vapahtaja. Hän siis huutaa: ”armahda minua!”

    Kuuletko, miten voimallinen asia se on, että uskovat puhuvat Jeesuksesta? Sinä olet saanut kuulla armon sanan, olet kastettu ja tullut osalliseksi syntien anteeksisaamisesta. Kaikki suuret syntisi on Jumalan tuomioistuimen edessä julistettu anteeksiannetuiksi Kristuksen armoveressä – velkasi on poissa! Eikö tämä ole asia, jota on syytä lukea, jakaa ja siitä puhua? Ja katso! Tuo puhe ei ole hedelmätöntä, sillä sitäkin kautta Jeesus vetää ihmisiä puoleensa aivan kuten naisen, josta tänään olemme kuulleet. Mutta entä jos tuon armon valon laittaa vakan alle? Jos ajattelemme, että pastorin kuuluu saarnata sanaa ja saada ihmiset uskoon. Tulkoon ihmiset tänne sitä kuulemaan, se ei kuulu minulle. Miten silloin tuo nainen olisi koskaan ymmärtänyt tulla Jeesuksen luo? Miten koskaan usko hänen sydämessään syttyä? Ei jokaista ole pastoriksi lähetetty, mutta jokaisen kristityn on Kristus kasteen kautta puettanut omaan vanhurskauteensa ja antanut uskon lahjan. Ja mitä sana sanoo: ” Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla piilossa, eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja loistamaan kaikille huoneessa oleville.” (Matt. 5:14–15)

    2. Usko turvaa Jumalan sanaan

    Kanaanilaisnaiselle tuo valo oli loistanut ja sen mukaan hän toimii. Hän tulee Jeesuksen luo. Mutta onko Jeesus sellainen kuin hänelle on kerrottu? Aivan kuten synagogan esimies Jairos, hän tulee ja pyytää Jeesukselta apua ja silti Jeesus ei vastaa. Tämä on erikoinen asia! Varmasti kaikkialla maailmassa vaikeneminen puhuteltaessa on loukkaava ja luotaantyöntävä ele. Nyt kuitenkin Jeesus tekee näin. Raamattu sanoo, että hän ei vastaa sanallakaan. Uskon, että moni voisi tuossa tilanteessa jo loukkaantuneena todeta, että: – Olisi pitänyt arvata, aina vaaditaan luottamaan, mutta tosi paikan tullen ei Jumalasta ole mitään apua. Näin nainen ei kuitenkaan tee, vaan hän jatkaa anomistaan, vaikka Jeesus ei vastaa. Nainen on niin sinnikäs, että opetuslapsetkin vetoavat Jeesukseen, mutta he saavat osakseen vastauksen, joka jättää heidät sanattomaksi: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo.” Mutta mitä tekee nainen? Kaikesta huolimatta hän tulee Jeesuksen luo, ja sanoo: ”Herra, auta minua!” Anominen on lyhentynyt yksinkertaisiin sanoihin, jotka viestivät – Sinä olet Herra, minä tarvitsen apua. Auta sinä. Luulisi, että nyt Herra viimein antaa naiselle rauhan. Eikö tuo pyyntö ole juuri uskon pyyntö? Vetoomus Herran apuun? Jeesus vastaa: "Ei ole oikein ottaa lasten leipä ja heittää se koiran penikoille."Mikä loukkaus! Nainen ei ainoastaan kuule, että hän ei kuulu lapsiin, jotka aterioivat Herran pöydässä, vaan myös, että hän on koira. Tiedämme, että Jeesus käytti kovia sanoja noista, jotka hylkäsivät evankeliumin, mutta nämä sanat, jotka syyrialaisfoinikialainen vaimo kuulee ovat niin loukkaavat, että on vaikea järjellä ymmärtää, että Jeesus, joka sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja taakkojen kantajat, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28) nyt lausuu nämä sydämettömältä kuulostavat sanat. Mitä tuo nainen on tehnyt väärin? Eikö riitä, että hänen asiansa koskee lastaan, joka on suuressa ahdistuksessa? Eikö riitä, että hän vetoaa Vapahtajaan? Vielä hän saa kuulla, että hänen tulemisensa Jeesuksen luokse on kuin koiran kerjäämistä ruokaa, joka on valmistettu lapsille. Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra, mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän isäntiensä pöydältä putoavat."

    Nämä sanat ovat ne, jotka Herra meille on antanut elinikäiseksi opiksemme. Jeesus valmistaa näin tämän naisen esimerkiksi meille kaikille. Huomaamme hänessä aidon luterilaisen, kun hän kuullessaan lainjulistuksen myöntää Jumalan olevan totinen: – Niin, Herra, minä olen syntinen ja koira, enkä ansaitse mitään siitä, mikä sinun lapsillesi kuuluu, mutta niin kuin itse sanot, olet Sinun koiranpenikkasi! Ja juuri Sinun sananmurusistasi minä elän, ne sanaset Sinä olet minulle antanut kuulla. Valtava on tämä usko, jonka sana on tuossa naisessa saanut aikaan! Hän ottaa Herran kiinni omasta sanastaan ja asettaa sen Jeesuksen eteen. – Niin kuin sinä Herra sanot, niin se on.

    Jos nimittäin uskot, että Kristus on sinun Vapahtajasi, sinun Jeesuksesi, niin olet hyvässä turvassa. Silloinkin, kun koet että sinun vaivaasi ja hätääsi et saa Jumalalta apua. Kuitenkaan Jumalalla ei ole kuuro korva sinulle, vaan hän on aina se, joka hän on sinun ainoa ja tosi turvasi, sinun Jeesuksesi ja se hän haluaa sinulle olla. Hän saattaa ajaksi peittää kasvonsa, mutta sanaansa hän ei sinulta kiellä, eikä se muuksi muutu. Amen. Kiitos, Herra Jeesus, sinun sanastasi.

     Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa.

  • Sanassa pysyvä ilo (Joh. 16:16-20)

    3. pääsiäisenjälkeinen sunnuntai, I vsk

     

    Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Vähän aikaa, niin ette enää näe minua, ja taas vähän aikaa, niin näette minut, sillä minä menen Isän luo." Silloin muutamat hänen opetuslapsistaan sanoivat toisilleen: "Mitä tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin näette minut', ja: 'Minä menen Isän luo'?" Niin he sanoivat: "Mitä tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme tiedä, mitä hän puhuu." Jeesus huomasi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: "Sitäkö kyselette keskenänne, että sanoin: 'Vähän aikaa, niin ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin näette minut'? Totisesti, totisesti sanon teille: te tulette itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva. Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun nainen synnyttää, hänellä on murhe, koska hänen hetkensä on tullut. Mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, hän ei enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin teilläkin on nyt murhe. Mutta olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.” (Joh. 16: 16–22)

     Kovin vähän ymmärsivät opetuslapset kiirastorstai-iltana siitä, mitä seuraavana päivänä – pitkäperjantaina – olisi tapahtuva. Jeesus sen tiesi ja sitä varten hän oli tullut maailmaan. Hän etukäteen valmistaa opetuslapsiaan tulevaa koitosta varten. Hän sanoo: ”Vähän aikaa, niin ette enää näe minua, ja taas vähän aikaa, niin näette minut, sillä minä menen Isän luo.” Näillä sanoilla Jeesus tahtoo valmistaa omiaan siihen, että

     

    1. hän tulee kuolemaan ja otettaman pois elävien maasta.

     

    2. hän tulee astumaan ylös taivaaseen

    1.

    Ajallinen kuolema saattaa tulla lähellemme hyvin äkkiä. Sekään ei aina saavu kello kaulassa, niin että ihminen voisi sitä ennalta tietää. Jumala ottaa ihmisen pois, kun aika on. Näin moni meistä, joka on menettänyt oman läheisensä on saattanut kokea miten vaikea on ymmärtää sitä, että tuo tuttu ihminen vielä hetki sitten oli tuossa kanssani, mutta yhtäkkiä häntä ei enää ole. Näin oli opetuslapsillekin Jeesuksen puhe aivan käsittämätöntä. ”Emme tiedä mitä hän puhuu”, he sanovat. Mutta Jeesus tiesi kyllä. Näitä Jeesuksen sanoja opetuslapset tulivat tarvitsemaan aivan pian. Pian nuo yksitoista juoksisivat kauhulla pakoon Jeesuksen vangitsijoita. He joutuisivat kokemaan, millaista on olla yksin ilman Jeesusta. Pietari erityisesti tuli kokemaan, miten voimaton omaan varmuuteen luottava usko on.Silloin he totisesti tulivat kokemaan, mitä Jeesus tarkoitti, että hän menee pois.

    On siis erittäin tärkeää kuulla, tutkia ja lukea Jumalan sanaa. Se on kristityn uskonelämän elinehto. Ilman Jumalan sanaa ei ole sinulla uskoakaan, ilman Jumalan sanaa sinulla ei ole suojaa pahaa vastaan. Kaikki on sen varassa, että Jumala tuo itsensä tunnetuksi sanallaan. Varmasti on tilanteita, jolloin jokin Raamatunkohta, ei tunnu puhuttelevan. Varmasti on tilanteita, jolloin ihmettelet kuin opetuslapset pääsiäisaterialla: Mitä tämä tarkoittaa? En ymmärrä. Mutta Jeesus ymmärtää. Paina sinä sana sydämellesi, niin tulet huomaamaan, että Herra ei ole ainuttakaan sanaa sinulle turhaan julistanut. Hänellä nimittäin on aina sydämellään sinun iankaikkinen autuutesi.

    Sielunvihollinen ei nimittäin väsy, eikä lakkaa etsimästä heikkoa kohtaa sinua vahingoittaakseen. Aina valmiina osoittamaan sinun kelvottomuuttasi, perkele pyrkii maalaamaan sinulle kuvan julmasta Jumalasta, ettet vain uskaltaisi panna uskoasi Vapahtajaan. Mikä silloin on sinun puolustuksesi? Eikö Jumalan sana, jossa Kristus vakuuttaa: ”Minä annan henkeni lampaiden edestä.” (Joh. 10:15) Jeesus tuli kuolemaan ja otettaman pois elävien maasta, että hän toisi valkeuden kuoleman varjon maahan. Ei Jeesus sanonut vain, että opetuslapset eivät häntä vähään aikaan näe, vaan että pian he hänet jälleen näkisivät.

     Voi miten paljolta murheelta opetuslapset olisivatkaan säästyneet, jos he olisivat tämän asian, tämän sanan, ymmärtäneet ja uskoneet silloin kun Jeesus vietiin ristiinnaulittavaksi ja laskettiin hautaan! Kuinka silloin olisivat nuo kolme päivää, jotka Kristus oli haudan levossa, voineet olla heille murheen ja pelon aikaa? Varmasti nuo sanat, teidän murheenne on muuttuva iloksi, olisivat antaneet heille toivon, että he ilomielin olisivat pääsiäisaamuna rientäneet Jeesuksen haudalle ja sitä ennenkin kiittäneet Jumalaa siitä armon runsaudesta, että hän oli Poikansa antanut kuolemaan ja ansainnut sillä heille taivaan.

     Mutta vasta ylösnousseen Kristuksen kohtaaminen sai heidän silmänsä avautumaan ja sydämensä riemuitsemaan. Näin heistä tuli ylösnousemuksen silminnäkijätodistajia. Heikkouskoisista Jeesus teki vahvoja ja heidän todistuksensa kautta mekin olemme saaneet kuulla evankeliumin sanan. Mutta millainen sana tuo onkaan! Ei se ole lainkaan vähempää, kuin itse hän jonka sen on antanut kuultavaksi. Raamatun sanassa on nimittäin Kristus, Jumala itse, läsnä todellisesti. Kysymys ei siis ole lainkaan siitä, etteikö Jumala halua puhua ja tehdä itsensä tunnetuksi, me olemme saaneet hänen sanansa. Hän on synnyttänyt meissä uskon ja hän on uskollinen!

     

    2.

    Mutta vielä Jeesus sanoo: sillä minä menen Isän luo.” Tällä hän tarkoittaa, että hänen vaivanalainen vaelluksensa oli tulossa päätökseen. Se tarkoitti väistämättä sitä, että hän esikoisena kuoloon nukkuneista nousisi ylös ja astuisi taivaaseen kirkkautensa valtaistuimelle. Mutta hänen opetuslapsensa, kuten myös me, jäivät aikaan odottamaan viimeistä päivää.

    Mutta millaista tämä odotuksen aika on? Herramme sanoo totuuden: ”Totisesti, totisesti sanon teille: te tulette itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva.” Kun kuulemme sanat totisesti, totisesti meidän olisi aina oltava erityisen valppaina kuulemaan, sillä näin meidän unista sydäntämme Pyhä Henki tahtoo herättää kuulemaan sen, mikä on meille luonnostamme vaikea ymmärtää. On nimittäin Jumalan aamen, että uskovalla on maailmassa kärsimys. Tuo kärsimys johtuu siitä, että maailma vihaa Jumalaa, se vihaa Kristusta ja jokaista joka on Kristuksen oma. Tämä on tärkeä asia ymmärtää, sillä toisaalla Kristus sanoo: Jos te maailmasta olisitte, maailma omaansa rakastaisi. Mutta koska ette ole maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, sen tähden maailma teitä vihaa(Joh. 15:19). Tämä on nykypäivänä Suomessa ehkä selvempää kuin koskaan. Jos halveksit Raamattua ja elät julkijumalatonta ja irstasta, siveetöntä elämää, sinulla on lukemattomia ymmärtäjiä ja tykkääjiä, sekä seuraajia sosiaalisessa mediassa. Mutta jos pitäydyt Kristuksessa Jeesuksessa ja hänen sanassaan, jo häviää ymmärrys ja tykkäykset. Niin paljas on maailman viha Henkeä vastaan.

    Tähän moni loukkaantuu. Ei haluta päästää irti maailmasta, vaan halutaan olla välimaastossa. Halutaan olla kristitty, joka sietää vähän jumalattomuutta. Ei haluta kuulla lakia, vaan silotellaan syntiä evankeliumilla ja ajatellaan että maailmakin siten alkaisi välittää ja ymmärtää. Mutta sellainen luulo on vain itsepetosta. Ei ole olemassa mitään ei-kenenkään-maata. On vain Jumalan totuus ja maailman valhe. Kristus Jeesus sanoo: ”Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä rikkovassa ja syntisessä sukukunnassa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa.” Kuinka kristitty varjeltuu tässä maailmassa? Kristus lausuu: Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani ja minun Isäni rakastaa häntä(Joh. 14:23) Sanansa hän on meille antanut, ja sen kautta hän itse on meidän kanssamme. Kunnes kerran saamme nähdä hänet kasvoista kasvoihin, kuten hän sanassaan lupaa. Silloin ”sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.” Siinä on uskovan sielun lohtu, kun hän kokee kärsimystä maailmassa Kristuksen tähden.

    Amen.

  • Sanoma Kristuksesta on rauhan evankeliumi

    Vikaari Markus Mäkinen-Tainan saarna Tampereella 12.4.2015

  • Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille

    Vikaari Markus Mäkinen-Tainan iltahartaus 9.7.2014 Raamattuleirillä Siitamajalla

  • Tämä on

    Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä majesteettiselta kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." (2. Piet. 1:17)

    Kristus Jeesus sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden. Psalmissa 97 sanotaan: HERRA on kuningas! riemuitkoon maa. Iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on. Pilvi ja pimeys on hänen ympärillään, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus. Pyhä Jumala, joka luokse ei millään epäpyhällä ja saastaisella ole pääsyä on kirkastanut itsensä, oman nimensä, Pojassaan Kristuksessa. Jumalan Poika on yhtä iankaikkinen, kuin Isä ja hän iankaikkisuudesta jakaa saman kirkkauden kuin Isä. Mutta kun aika tuli kirkasti Jumala oman nimensä ja kunniansa Kristuksen inhimillisessä luonnossa.

    Israelin kansan erämaavaelluksen aikana Jumalan kunnia oli verhottuna hänen läsnäolonsa pilveen. Kristuksen alennustilassa Jumalan kunnia oli verhottuna hänen inhimilliseen luontoonsa, jossa hän ei ulkoisesti eronnut muista ihmisistä. Hänen sanansa ja tekonsa kuitenkin todistivat hänestä. Jumalan kunnia tuli kirkastetuksi Kristuksen pyhässä elämässä ja hänen julistamassaan armon evankeliumissa. Erityisen kirkkauden ilmestyksen kolme opetuslasta saivat kokea Jumalan vuorella, jossa he saivat kuulla taivaasta nuo sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”Noiden sanojen kuuleminen oli voimakas kokemus, johon Pietari viittaa kirjeessään. On kuitenkin huomattava, että apostoli ei ylpeile omalle kohdalleen suodulla ihmeellisellä kokemuksellaan Jumalan todistuksesta Pojastaan, eikä hän vaadi muilta ihmisiltä tällaista kokemusta, vaan hän käyttää tapahtunutta vahvistamaan Jumalan sanan varmuutta ja luotettavuutta: ”Meillä on [sitä] lujempi profeetallinen sana, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja aamutähti nousee.” (j. 19)

    Mitä siis voimme tästä oppia?

    Pilvi ja pimeys on Jumalan ympärillä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.Emme voi lähestyä Jumalaa omassa viisaudessamme, emmekä tuoda hänen eteensä itsekehittelemäämme hurskautta, emmekä omia tekojamme. Näiden eteen on vedetty pimeys, johon ei syntisellä ole astuminen.Mutta Pojassaan Kristuksessa Jeesuksessa Jumala on tullut meille Vapahtajaksi. Hänen pyhä elämänsä ja ristinkuolemansa on Jumalan teko, jotta me saamme uskossa lähestyä häntä, pyhää Jumalaa, joka on sovitettu koko maailman kanssa. Kuitenkin vain uskossa voimmehäntälähestyä, sillä vain usko omistaa syntien anteeksiantamuksen. Tätä uskoa Herramme tahtoo vahvistaa tänään hänen sanallaan, ja pyhän ehtoollisen sakramentilla.

    Opetuslapset kuulivat sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani” ja he saivat uskoa sen tuon sanan perusteella. Olisiko tuo sana ollut yhtään vähemmän totuus, jos he eivät olisi sitä uskoneet? Ei toki. Kaikki, mikä on Jumalasta, on totuus ja vanhurskaus. Tänään Jumala lähestyy sinua Herran pyhän ehtoollisen aineissa. Kuulet Vapahtajan sanat: Tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni. Nämä sanat ovat yhtä todet ja vaikuttavat, kuin opetuslasten kuulemat sanat Hoorebilla. Ne ovat yhtä todet ja voimalliset, kuin Jumalan luomissana, kun hän tyhjästä loi kaiken olemassaolevan. Huomaa siis, että aivan yhtä todet, vakaat ja voimalliset ovat nämä sanat: sinun edestäsi annettu, sinun edestäsi vuodatettu syntiesi anteeksiantamiseksi. Siinä kuulet, minkä tähden Jumalan Poika tuli ihmiseksi; minkä tähden Kristus kirkastettiin pyhällä vuorella ja minkä tähden hän kävi ristinkuolemaan: sinun syntiesi anteeksiantamisen tähden. Ole turvallisella mielellä, sillä Kristuksessa Jeesuksessa sinulla on syntiesi sovitus, armo ja anteeksiantamus. Amen.

  • Teot, jotka todistavat (Joh. 11:47-57)

    Vikaari Markus Mäkinen-Tainan saarna 18.5.2014 Siitamajalla

  • Töistään usko tunnetaan

    Vikaari Markus Mäkinen-Tainan saarna Siitamajalla 12.7.2015

  • Vain köyhät saavat kaiken

    Pastori Markus Mäkinen-Tainan saarna Uskonpuhdistusjuhlassa 5.11.2016 Lahdessa

  • Varmuus armosta (Joh. 17:6-10)

    Vikaari Markus Mäkinen-Tainan saarna 11.5.2014 Siitamajalla

  • Virvoita minua Sanasi jälkeen (Ps. 119:107)

    Vikaari Markus Mäkinen-Tainan oppitunti Talvileirillä 2015 Siitamajalla