Jaak. 1:22-27
  • Oikea jumalanpalvelus

    Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimesta luonnollisia kasvojaan. Hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen oli. Mutta se, joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, on oleva autuas tekemisessään. Jos joku luulee palvelevansa Jumalaa, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, hänen jumalanpalvelemisensa on turhaa. Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän edessä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä maailman saastutukselta. (Jaak. 1:22–27)

     

     Kristuksessa rakastettu seurakunta! Olemme tänään kokoontuneet yhteiseen jumalanpalvelukseemme. Se on oikein, sillä Jumala tahtoo, että uskovat kokoontuvat yhteen. Mutta yhteen kokoontuminen sinänsä ei tee kokoontumistamme autuaalliseksi ja siunatuksi, vaan se että Jumalan sana saa pyhittää kokoontumisemme. Siis Jumalan sanan kuuleminen Raamatusta ja sen mukainen opetus ja saarna. On syytä huomata, että niin ikävää kuin siitä on mainitakin, on totta, että juuri tuo Jumalan sana on monelle vielä harjaantumattomalle sielulle juuri se, mistä hän saattaa ajatella: Kuinka ikävää, että aina joutuu kuulemaan niitä samoja ja vanhoja sanoja ja asioita. Ei mitään mielenkiintoista, vaan aina tylsää. Jos nämä ovat ajatuksesi, tutki itseäsi. Johtuuko tuo asenne siitä, että et vielä tunne oman syntisi suuruutta, joka sinut väistämättä vetäisi helvetin ja kadotuksen loputtoman pimeään kuiluun, jos ei Jumalan Poika, Vapahtaja, tuo rakastava ja hellä Jeesus sinun puolestasi olisi kärsinyt ja kuollut ristillä. Jos ei hän armosanansa ja kasteen pesun voimalla sinua olisi uudestisynnyttänyt ja tälläkin hetkellä, joka hetki varjelisi armollaan. Herää silloin jo kuulemaan ja oppimaan, sillä koko elämän päivät eivät riitä siihen, että sinä kaiken oppisit Jumalan rajattomasta rakkaudesta sinua kohtaan, mutta jokaiselle noista päivistä Vapahtajalla kyllä on sinulle armoa ja totuutta lahjoitettavaksi. Vai johtuvatko ajatuksesi siitä, että olet jo päättänyt, että et halua ottaa kuulemaasi sanaa vastaan? Oletko jo päättänyt, että Jeesuksella ei ole mitään asiaa sinulle, koska sinä ajattelet tietäväsi paremmin mitä sinä tarvitset ja että se on niin paljon tärkeämpää, kuin Jumalan sana, joka sinua tahtoo herätellä katumukseen? Onko sinun ajallinen menosi ja mukavuutesi tärkeämpää, kuin se että Jumalan Poika on sen kaiken tähden huutanut ristillä: ”Isä anna hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä hän tekee!” Tutki itseäsi Raamatun valossa, ja jos löydät itsessäsi penseän tai jopa kylmän sydämen Jumalan sanalle, niin kauhistu sitä ja pakene Vapahtajan luokse. Aivan varmasti hänellä on sinua varten hänen haavoitettu sylinsä avoinna ja armosanansa hän jo sinulle julistaa: ”Katso nyt on otollinen hetki, nyt on pelastuksen päivä.” (2 Kor. 6:2)

     Tämän päivän tekstissä meille opetetaan jumalanpalveluksesta. Huomaamme että on olemassa kahdenlaista jumalanpalvelusta, väärää ja oikeaa jumalanpalvelusta. Tässä ei puhuta vanhan ja uuden testamentin ajan temppelijumalanpalveluksista. Sen sijaan puhutaan turhasta jumalanpalveluksesta ja tahrattomasta, puhtaasta jumalanpalveluksesta. Sillä sana osoittaa meille, että kaikki ihmiset – aivan jokainen – toimittaa jumalanpalvelusta. Siitäkin huolimatta, että ihminen ei lainkaan tunnustaisi edes Jumalan olemassaoloa, hän toimittaa jumalanpalvelusta, nimittäin väärää jumalanpalvelusta.

     Väärä jumalanpalvelus hylkää sanan

     Alussa Jumala loi ihmisen jumalanpalvelusta varten. Hän sääti, että ihmisen on täytettävä maa ja tehtävä se itselleen alamaiseksi ja hallittava se. (1 Moos. 1:28). Jumala lisäksi sääti, että miehen ja naisen välisen avioliiton. Jumala ei siis suinkaan luonut ihmistä olemaan jouten, kuten jotkut ajattelevat, kun kuulevat sanan paratiisi. Ei, vaan samalla kun ihminen luodaan, Jumala antoi hänelle heti tehtävän ja tarkoituksen. Joku saattaa ajatella, että mitä se tuollainen jumalanpalvelus on, että lisäännytään ja hallitaan luomakuntaa. Ajatellaan, että jumalanpalveluksen tulee olla hengellistä, eikä mitään puutarhanhoitoa. Mutta kuka sanoo, että tuo toimi, johon ensimmäiset ihmiset osoitettiin, ei ollut hengellistä? Niin ajatellen ei huomata, että Jumala on juuri niin sanonut. Kun ihminen toimii Jumalan tahdon mukaan, kyseessä on jumalanpalvelus ja hengellinen toimi. Näin alussa olikin.

    Mutta toisin on tilanne syntiinlankeemuksen jälkeen. Ihmisen työ ja toimi ei enää olekaan jumalanpalvelusta. Siitäkin huolimatta, että näemme ulkoisesti oikeaa toimintaa: opettaja opettaa, rakentaja rakentaa ja poliisi valvoo turvallisuutta, niin ilman yhteyttä Jumalaan tuo kaikki on epäjumalanpalvelusta. Mikä siis neuvoksi? Ainoa neuvo ja apu meille on se, että Jumala on ilmoittanut meille itsensä. Hän on tehnyt sen ilmoittamalla meille tahtonsa käskyjen laissa, mutta sen kautta emme ole saaneet voimaa palvella häntä oikein, sillä vasta Kristuksen Jeesuksen täytettyä tuon lain puolestamme ja hänen kärsittyä Jumalan rangaistuksen kuolemalla ristinpuulla, me oikein tunnemme Jumalan. Huomaa siis, että meidän täytyy tulla ensin Jumalan palvelemiksi. Jeesus sanoo:”[M]inä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.” (Luuk. 22:27) Tämän vuoksi jumalanpalvelus on ensisijaisesti sitä, että me kokoonnumme yhteen että Jumala palvelisi meitä sanallaan. Sen kautta tulemme osallisiksi hänestä ja palvelemme häntä – kuulemalla sanaa ja ottaen sen vastaan uskolla.

    Väärä jumalanpalvelus on puolestaan kaikkea sitä, mikä seuraa siitä, että ei oteta vastaan Jumalan sanaa. Monet pitävät kristinuskon aivan turhana. Heille ei sana merkitse mitään, tai korkeintaan joitain viisaita mietelauseita ja yritystä hyvään elämään. Tekstimme puhuu kuitenkin erityisesti seurakuntaa varoittaen.: [O]lkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne. (j. 22) On siis kuulijoita, jotka kuulevat Jumalan sanan, mutta eivät pidä sitä kuin puheena. Tuollainen toimi on sanan tyhjäksi tekemistä. Kuullaan sana, mutta ei oteta sitä vastaan. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimesta luonnollisia kasvojaan. Hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen oli.” Kuinka välinpitämätön tuo mies onkaan, kun ei edes omaa itseään kuvasta tunnistaisi. Häpeään hän joutuu. Mutta kuinka paljon suurempaan häpeään me joudumme, jos meille julistetaan Jumalan sanaa ja iankaikkisen pelastuksen armoevankeliumia, mutta pidämme sen ulkopuolella. Emme anna lain murskata ylpeyttämme, emmekä evankeliumia sydämellemme yhä uudelleen. Millainen on se sydän, joka jättää Jumalan sanan ulkopuolelleen? Ei se ole kuuleva sydän, vaan kova sydän. Faaraon sydän. Miten suuri häpeä silloin onkaan, kun häneltä kysytään toivon perustusta, mutta vastausta ei tule koska hän ei tunne sitä. On kyllä kuultu korvilla, mutta ei kuunneltu sydämellä! Mutta vielä surkeampaa on, että tuollaisen kuulija luulee palvelevansa Jumalaa. Hän sulkee korvansa, että uudistusta ei syntyisi, mutta tekemisellään kuvittelee saavuttavansa Jumalan suosion. Miten yleistä tämä onkaan! Näin on ihminen tullut itsensä pettämäksi, hän on hidas kuulemaan (Jaak. 1:19), mutta antaa oman kielensä tehdä tyhjäksi Jumalan sanan. Hän ei ymmärrä, että kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä (Room. 14:23) Mutta: ”Usko tulee siis saarnasta, mutta saarna Jumalan sanasta.”(Room. 10:17) Tai kuten Jaakob kirjoittaa: ”Tahtonsa mukaan hän synnytti meidättotuuden sanalla.” (Jaak. 1:18)

     Oikea jumalanpalvelus palvelee ja suojaa.

     Se, joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, on oleva autuas tekemisessään. Tästä samasta Paavali kirjoittaa: ”[E]lämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut minut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:2) Miten kalliit ovatkaan nämä sanat! Emmekö riennä ilolla kuulemaan, kun meitä itse Jumala palvelee saarnauttamalla sanaansa ja synnyttämällä meitä yhä uudelleen sanansa voimasta uskomaan ja siinä meitä vahvistaa? Evankeliumin sanassa Kristus antaa meille itsensä elämäksi. Hän palvelee meitä. Kuinka hän siis tahtoo, että me palvelemme häntä? – Että olemme sanan tekijöitä. Että annamme saarnan tehdä meissä työnsä, emmekä estä sitä. Tekstimme antaa hyvin käytännölliset kaksi asiaa: Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän edessä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä maailman saastutukselta.” (j. 27) Orvot ja lesket olivat tuohon aikaan riippuvaisia toisten armeliaisuudesta. Tällaisia ihmisiä oli toki muitakin, kuten on tänäkin päivänä. Tällaisten auttaminen ja palvelu oli ja on edelleen epämieluista, koska sen helposti nähdään syövän sitä leipää, jota ihminen haluaa käyttää itselleen ja oman perheensä hyväksi. Jumala kuitenkin näin kutsuu meitä katsomaan pois itsestämme ja palvelemaan siitä ilosta, jonka me olemme saaneet häneltä. Toinen asia, joka kuuluu puhtaaseen jumalanpalvelukseen, on että varjelemme itsemme maailman saastutukselta. Tällä ei tarkoiteta luonnon saastuttamista, eikä muutakaan ulkoista epäpuhtautta, vaan sitä että pidämme sydämemme ja omantuntomme Jumalan edessä puhtaana. Kun olet tullut tuntemaan Jumalan tahdon ja hänen armonsa, pysy siinä. Älä tee turhaksi totuutta yhtymällä maailman menoon, kun se sinua houkuttaa rikkomaan taivaallisen Isän tahdon. Jos ystäväsi nauravat uskoville, älä sinä yhdy siihen nauruun. Jos joku pyytää sinulta lupaa syntiinsä, älä anna siihen lupaa. Jos kuulet pahaa puhuttavan jostain ihmisestä, älä yhdy siihen, vaan käännä mieluummin huomio hyviin asioihin. Ja kun sinua tästä Jumalan lapsen toimesta pilkataan ja sinulle suututaan – sillä niin kyllä tapahtuu – niin katso silloin Vapahtajaan. Hän tietää, mitä on olla maailman häpäisemä, aivan mitätön. Sinulle hän tahtoo antaa voiman, joka on suurempi kuin maailma ja kaikki mitä siinä on. Se on hänen armonsa, joka ei sinusta väisty, se on rauhanliitto hänen sovintoveressään, joka ei horju. Amen.