Jumalan valtakunta
  • Lapsenuskosta ja viettelyksistä

    Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Kuka sitten on suurin taivasten valtakunnassa?" Hän kutsui luokseen lapsen, asetti sen heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette tule taivasten valtakuntaan. Sen tähden, se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Se, joka ottaa luokseen yhden tällaisen lapsen minun nimeeni, ottaa luokseen minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi. Parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena tulet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Jos silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksi yhtään näistä pienistä; sillä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut. (Matt. 18:1-11)

     

    Kun Vapahtajamme Kristus julisti sanaa maanpäällisen elämänsä aikana, niin Raamattu tästä julistuksesta sanoo monin paikoin, että se oli Jumalan valtakunnan julistamista. (Matt. 6:33, 12:28; Mark. 1:14, 4:26; Luuk. 4:43, 8:1; Joh. 3:3, 5) Tuo valtakunta on siis Jumalan valtakunta. Siitä Jeesus opetti mutta minkä tähden? Jumalahan on luonut kaiken, mitä näemme ja mikä silmiltämme on salassa. Eikö tämä kaikki ole Jumalan valtakuntaa? Miksi siitä pitää saarnata, vai tarkoittaako tämä että Jeesus opetti ihmisiä ymmärtämään näkemäänsä paremmin? On totta, että Jumala on kaiken Luoja ja luomistöittensä alkuperä, sekä hallitsee tämän kaiken suuressa viisaudessaan. Mutta Jumala hallitsee lain ja evankeliumin kautta. Mitä tämä tarkoittaa? Jumala hallitsee kaikkea, mutta hän käyttää hallintaansa eri hallinnantapoja. Maallinen hallitsija käytti valtaansa eri tavoin kuuliaisiin kansalaisiin kuin rikollisiin, eri tavoin palvelijoihin, kuin perheväkeen. Syntiinlankeemuksen tähden ihmisen suhde Jumalaan muuttui. Hän edelleen elää Jumalan maailmassa, mutta luonnostaan hengellisenä heittiönä ja pahantekijänä. Hän pelkää kaikkivaltiasta Jumalaa ja Kuningasta. Elää hengellisenä lainsuojattomana.

     Mutta se Jumalan valtakunta, josta Kristus julistaa, on Jumalan vanhurskauden valtakunta. Valtakunta jossa hän hallitsee armonsa perusteella. Se valtakunta ei ole luomistyön perusteella läsnä tässä ajassa, vaan se luodaan uudesti Jumalan sanalla. Se on hengellinen valtakunta ja Jumalan sana, joka on Henki ja on Elämä, saa sen aikaan. Sen vuoksi Kristus sitä saarnasi, hänessä tuo valtakunta jo oli läsnä maailmassa, nyt hänen tehtävänsä oli täyttää se niin, että hänen julistuksensa kautta ihmisissä viriäisi usko, joka ottaa vastaan ja omistaa tuon valtakunnan Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä. Nimittäin usko ei ole avain tuohon valtakuntaan, vaan se on Jumalan Pojan veri. Sovituskuolema ristinpuulla. Usko omistaa tuon avaimen, jonka kautta hänellä on pääsy Jumalan, tuon valtakunnan kuninkaan ja hallitsijan luokse.

     

    Kuka on suurin?

    Kun puhutaan valtakunnasta niin siellä kuten sanottu on kuningas, joka hallitsee. Mutta sitten nousee helposti kysymys mieleen, että keitä muita siellä on? Onhan kuninkaalla ystävät, neuvonantajat, lähimmät palvelijat ja ruhtinaat ja päälliköt jne. Opetuslapset halusivat tietää, miten nämä paikat jaetaan. Siihen varmasti liittyi myös se, että jeesus oli valinnut kaksitoista opetuslastaan apostoleiksi. (Luuk. 6:13) Muitakin opetuslapsia oli. Näiden kahdentoista keskuudessakin oli arvojärjestystä. Pietari, Jaakob ja Johannes olivat Jeesuksen valitsemina pyhällä vuorella ja lähinnä häntä Getsemanen puutarhassa. Tähän valintaan Kristuksella oli syynsä. Vielä oli tiettyä inhimillistä arvojärjestystä opetuslasten keskuudessa. He siis halusivat tietää mihin he sijoittuvat siinä valtakunnassa, jossa ovat mukana kaikki pyhät uskovat: profeetat ja kuninkaat. Vai millä tavoin tämä järjestys toteutetaan.

    Jeesuksen vastaus on hyvin painokas. Hän ei anna vain vastaustaan vaan asettaa aivan näkyville pienokaisen, lapsen. Ei mitään varttunutta koululaista, vaan tuollaisen hentoisen ja autettavan lapsukaisen. Tästä aiheesta moni on varmasti nähnyt monta kaunista taideteosta. Jeesuksen viesti opetuslapsilleen on kuitenkin hyvin vakava. Kysymys on nimittäin ei ole siitä, että ihminen lapsena olisi kallisarvoisempi ja sitten iän myötä menettäisi arvoaan Jumalan silmissä. Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän kallisarvoinen aina ja Jumala haluaa jokaisen pelastaa.

    Mutta Jeesuksen sanat olivat ensinnäkin lain saarnaa näille kysyjille sen tähden, että he tavoittelivat suuria arvopaikkoja ja muistamme opetuslasten aivan estäneet lasten pääsemistä Jeesuksen luokse. (Luuk. 18:15) Jumala ei nimittäin pidä hänen edessään ikää ja ihmisviisautta minkään arvoisena, jos se ei ole lapsenomaisen uskon pyhittämä. Järki ei saata ymmärtää Jumalan asioita, ne aukenevat vain uskolle. Pieni lapsi ei ymmärrä luomakunnan lainalaisuuksia ja järjestyksiä, mutta minkä pieni lapsi parhaiten taitaa, on Jumalan sanan vastaanottaminen. Hänkin on luonnostaan epäuskoinen ja synnin saastuttama, mutta miten ihanasti aivan pieni vauva uskon kautta tulee Jumalan lapseksi. – Miten se on mahdollista, kun kristinoppiin kuuluu niin paljon, ja meillä on tunnustukset ja sakramentit ja hengelliset vaarat ja kiusaukset? – Vastaus on, että niin se onkin mahdotonta ihmiselle ja tässä juuri tulee esille se varttuneen ihmisen ja aikuisen mieli sekä järki, johon aikuinen kompastuu. Se on aikuinen joka vastustelee, mutta lapsi ottaa vastaan Jumalan sanan!

    Sana tekee ja on vaikuttava. Se on niin vaikuttava, että se tyhjästä aivan ei-yhtään-mistään ja sinne tyhjyyteen l u o maailmankaikkeuden ja sen kaikkine voimineen ja yksityiskohtineen. Ja tämä sama tapahtuu ihmissydämessä, kun sinne Jumala sanansa kautta l u o hengellisen elämän. Uskon maailman, jossa asuu ja hallitsee itse Vapahtaja, Kristus Jeesus. Ja meidän aikuisten, rakkaat ystävät, on ymmärrettävä se että tuo usko on sama jolla me omistamme taivaanvaltakunnan. Ei meidän uskossamme ole järjen ja kokemuksen kautta sisällöllisesti ja olemuksellisesti mitään enempää, kuin lapsenuskossa. Päinvastoin lapsi on meille uskon esikuva, koska Kristus itse on sen niin sanonut ja asettanut aivan nähtäväksi.

     

    Kuka on pienin?

    Nöyrtyä siis opetuslastenkin piti, sillä Jeesus sanoo että: se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” Pitää unohtaa omat järjen päätelmät ja uskoa se, mitä sana sanoo.

    Mutta sitten on se asian toinen laita, että kuka sitten on pienin taivastenvaltakunnassa? Vastaus on, että ei kukaanja että jokainen on. Nimittäin uskon kautta me kaikki olemme Jumalan lapsia ja omistamme saman pelastuksen. Tämä on tosiasia. Synnin tähden me kaikki olemme luonnostamme kuolleet – Jumalan vihan alaisia ja kadotuksen lapsia. Mutta uskon kautta me kaikki olemme hänen perheväkeään ja samasta pelastuksesta osallisia. Ehtoollispöytä julistaa tätä autuasta sanomaa: kaikki samalla viivalla, kaikki ovat osallisia samasta leivästä ja kaikkia palvelee sama Herra, rakas Vapahtaja, Jeesus Kristus. Kukaan ei siis ole toista pienempi Jumalan valtakunnassa, mutta jokainen – aivan kaikki – ovat pienempiä kuin Kristus Jeesus. Hän on Jumalan valtakunnan Kuningas ja Pää.

    Mutta sitten: On olemassa vähäpätöinen, joka ei ole autuas pienuudessaan. Siitä pienuudesta Jeesus lausuu mitä ankaramman varoituksen niin, että hän jo valmiiksi tuomitsee sellaisen sanoen, että myllynkivi kaulassa ja meressä on parempi. Se on siinä, että joku viettelee uskosta pois tuollaisen uskovan Jumalan lapsen. Ja vielä erityisen Jumalan vihan alla on sellainen ihminen, joka puheillaan ja toimillaan tahallaan sammuttaa pienen lapsen uskon. Ja tätä rakkaat ystävät on tapahtunut ja meidän aikanamme tapahtuu p a l j o n.

    Lapsenusko nimittäin aito, oikea ja voimallinen usko. Mutta se on heikko ja hentoinen usko. Niin kuin perhosen siivet ovat kauniit ja voimalliset nostamaan sen lentoon ja kukkiin ja korkeisiin puihinkin, mutta jos sinä menet niihin siipiin koskemaan, niin ne menevät rikki ennen kuin huomaatkaan. Sellaiset siivet eivät enää nosta perhosta kukkiin, vaan se nääntyy maassa ja murskaantuu ihmisten jaloissa ja tulee petojen ruuaksi. Samoin lapsenusko, joka omistaa taivaanvaltakunnan, helposti turmeltuu jos sitä vastaan hyökätään. Tosin suoran hyökkäyksen lapsenuskokin voi voittaa. Moni lapsi on puolustanut uskossa evankeliumia röyhkeää Vapahtajan vähättelyä vastaan. Mutta pahinta on se jos lasta ohjaillaan väärään suuntaan. Laitetaan epäilyksen siemen sydämeen sellaisella puheella, ettei Raamatussa kaikki olisikaan Jumalan sinne kirjoittamaa ja Pyhän Hengen siinä vaikuttamaa. Kun sellainen tahra kerran saadaan mieleen tarttumaan, niin se ei helpolla lähde pois ja sitä ennen se voi ja aiheuttaakin paljon surua ja murhetta ja monelle se on aiheuttanut sen että usko on lopulta hiipunut ja kylmentynyt.

    Mutta vielä on petollisempi ja yleisempi ja siksi vaarallinen tie, jonka kautta tuhansia ja tuhansia kertoja on lapsenuskosta pienokaiset vietelty ja usko sammutettu. Se on siinä, kun vanhemmat eivät tuo lasta Jeesuksen luokse. Siis ei kasvateta lasta Jumalan sanan kuuloon. Ei lueta Raamattua lapselle, ei rukoilla yhdessä, ei puhuta Jeesuksesta, ei käydä jumalanpalveluksessa. Tai sitten on niitä, jotka eivät edes tuo kasteelle lastaan. Näin ehkäistään jo alusta se että lapsi saisi uskon lahjan – ja minkä tähden? Sen tähden, että itse ei uskota, tai itse ollaan niin kylmiä ja kaunaisia. Mutta kun ihmisen oma epäusko tulee toisen uskon kuolemaksi, kun se sammuttaa lapsenuskon, niin Jumala itse vetää vastuuseen sellaisen aikuisen ja vanhemman.

    Kyseessä on siis ä ä r i m m ä i s e n  vakava asia. Tässä tulee esiin myös, miten vakava ja pyhä asia isän ja äidin kutsumus on. Lapset nimittäin eivät suinkaan ole ensisijaisesti heidän omia lapsiaan. Huomaa: ensisijaisesti. Lapset jotka ovat vanhemmille syntyneet tai heille kasvatettavaksi uskottu ovat kyllä tämän kutsumuksen kautta heidän ja heille varmasti rakkaat ja kallisarvoiset, mutta ensisijaisesti ja  p e r i m m i l t ä ä n  lapset ovat Jumalan ja hänen omaisuuttaan.

    Huomatkaa siis, lapset, miten suuri ja pyhä on se tehtävä, jota teidän vanhempanne toimittavat isänä ja äitinä. Jumalan silmissä se on arvokas. Isän ja äidin kautta Jumala on luonut teidät, pitää teistä huolta ja kasvattaa teitä ja suojelee ja rakastaa. Pitäkää lapset tekin äiti ja isä kalleimpana ja rakkaimpana aarteenanne, joka teille on tässä ajassa annettu – se on Jumalan tahto. Sillä tavoin te osoitatte myös rakkautta ja kuuliaisuutta taivaallista Isää kohtaan, joka teitä odottaa perillä taivaan kodissa.

    Kun te sitten kasvatte Jumalan lapsina aikuisuuteen ja vahvistutte Jeesuksen, hänen armonsa ja totuutensa tuntemisessa, te saatte myös kohdata viettelyksiä maailman taholta. Moni asia pyrkii ottamaan elämässänne tärkeimmän paikan. Siis sen paikan, mikä kuuluu Jeesukselle ja Raamatun sanalle – sanahan meille juuri tuo Jeesuksen. Niin silloin ottakaa todesta ja vakavasti Jeesuksen sanat: jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi. Parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena tulet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Jos silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen.

    Kädellä tarkoitetaan mahdollisuutta toimia. Mehän teemme suurimman osan kaikista toimistamme, varsinkin kaikki tarkkuutta vaativat asiat, koulutehtävät ja piirroksetkin yleensä käsillä ja sormilla. Sen vuoksi Jeesus kehottaa meitä, että jos jokin asia käy meitä viettelemään niin että haluamme tehdä jotain mikä on Jumalan tahdon vastaista, niin aivan riuhtaisemme itsemme irti siitä. Viettelys voi olla niin voimakas, että sellaisesta täyttyy aivan Jeesusta avuksi huutaen repäistä itsensä irti. Tätä kättä ei siis ruumista leikata, mutta sellainen synnistä erottautuminen kyllä voi sattua. Ystävät voivat suuttua ja sellaiset monet kivoilta tuntuvat asiat jäädä saamatta. Mutta onhan paljon parempi, että jäät ilman sellaista ajallista ja katoavaa mukavuutta, kuin että jäät ilman taivaan autuutta, jonka Jeesus sinulle on valmistanut ja ihan lahjaksi antaa.

    Nyt sinun mieleesi voi tulla moniakin kertoja, kun olet tehnyt juuri niin, että olet lähtenyt kiusausten viettelemänä, ehkä kaverin pyynnöstä tai ihan itse synnin tielle ja langennut. Kun sinä tätä pelästyt ja ajattelet, että oletko menettänyt taivaan autuuden ja Jeesuksen, niin muista, että Jeesus on sinun kaikki syntisi sovittanut ristinpuulla. Hän on maksanut täyden hinnan, että saat tunnustaa syntisi ja uskoa että sinun syntisi annetaan anteeksi. Jeesus tahtoo armahtaa sinua ja sulkea sinut syliisi. Käy siis tänään turvallisin mielin omistamaan rakastavan Vapahtajasi hellä isänsyli. Uskon kautta Jeesukseen sinä pääset varmasti taivaaseen.

    Aamen.