Esivalta
  • Oikea valuutta oikealle omistajalle

    Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa kiedotuksi. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsensa herodeslaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, tiedämme, että olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa kenestäkään välittämättä, sillä et katso henkilöön. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?" Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te tekopyhät? Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denaarin. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat: "Keisarin." Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." Kun he sen kuulivat, he ihmettelivät ja jättivät hänet ja menivät pois. (Matt. 22:15–22)

     

    Armo lisääntyköön teille, ja rauha, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta!

    Tämän pyhän evankeliumitekstimme tilanne ei liene outo kenellekään, joka on lukenut Raamatusta Vapahtajamme elämästä ja toiminnasta. Jeesuksen aikana ulkonaisen elämänsä perusteella hurskaina pidetyt fariseukset ovat jälleen haastamassa Jeesusta hänen opetuksestaan. Aiheena on kysymys siitä, mikä on Vapahtajamme opetus siitä, kuinka uskovaisen olisi suhtauduttava toisaalta maalliseen.

    Raamatusta luemme, kuinka Jumala Mooseksen aikaan erotti Israelin kansan muista kansoista ja pyhitti sen palvelemaan häntä. Israelin jälkeläisistä tuli siten yhteiskunta, jonka hallitsija oli Jumala. Kyseessä oli siis teokratia – Jumalan hallitsema yhteiskunta. Sillä oli muiden Jumalan ilmoittamien lakien lisäksi erityiset yhteiskuntasäädökset. Tämän kansan oli tarkoitus toimia valtiona, mutta toisin kuin suuri osa israelilaisista ja myöhemmin juutalaisista päätteli, sen perimmäinen tarkoitus ei ollut Jumalan maanpäällinen hallinta, vaan ennalta kuvastaa Kristuksen tulevaa autuuden valtakuntaa. Jumalan sanan saarna ja profeettojen julistus myös valmistivat tuota kansaa odottamaan ja vastaanottamaan Messiasta, Kristusta, kun hän olisi tuleva. Kuten Raamattu meille ilmoittaa, Kristus Jeesus tuli ja täytti kaikki Vanhan liiton lupaukset, jotka hänestä oli profeettojen kautta lausuttu. Viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan hän myös sovitti iankaikkisesti koko maailman, siis sinunkin syntisi. Näin vanhan liiton uhrijumalanpalvelus tuli päätökseensä, mistä erityisesti Heprealaiskirjeessä Raamattu meitä opettaa. (Hepr. 8:13) Samalla koko maailman sovitus tuli julistettavaksi kaikille kansoille. Kristuksessa vanhan liiton teokraattisen yhteiskunnan aika tuli päätökseen ja uudessa liitossa Jumala on edelleen hallitsija, mutta nyt me tunnemme hallitsijanamme Kristuksen, seurakunta on siis kristokratia, koska kukaan ei tule Isän tykö muutoin kuin Jeesuksen kautta.

    Tekstimme fariseuksista huomaamme, että heilläkin oli oma farisealainen yhteisönsä. He tahtoivat erottautua muista ei-niin-pyhistä ihmisistä. He tahtoivat pyhityselämällään valmistaa itseään Messiasta varten. Tämä on sinänsä harras ajatus. Heidän ongelmansa oli kuitenkin, että he luulivat olevansa itsessään kelvolliset Jumalalle ja siten myös se että he kuvittelivat Kristuksen hyväksyvän heidän oppinsa. He ajattelivat että Kristus olisi myös farisealainen. Näin ei kuitenkaan ollut. Sen vuoksi sille, joka tahtoi heidän oppiinsa pitäytyä, oli mahdotonta samaan aikaan seurata Jeesusta. Ihmiset kuitenkin kuuntelivat Jeesusta ja he itsekin näkivät Jeesuksen tunnusteot. Niinpä fariseukset halusivat osoittaa, että Jeesus on väärä opettaja, eikä mikään Messias. He aivan kokoontuvat yhteen laatimaan suunnitelmaa kuinka Jeesus kampitettaisiin puheissaan. Huomaamme jo tästä tuon nurjan mielenlaadun: heille ei ollut lainkaan tärkeää ottaa selvää puhuuko Jeesus totta ja opettaako hän jotain, joka heiltä olisi jäänyt huomaamatta.He eivät edes halua esittää asiallisia ja vilpittömiä kysymyksiä, joiden kautta totuus tulisi esiin ja siten muillekin selviäisi. Jumalahan on totuuden Henki.

    Onkin tärkeä huomata, että vaikka kysymys keisarille maksettavasta verosta oli kiperä kysymys juutalaisille, ei fariseuksilla ollut aikomustakaan todella selvittää tuota asiaa, vaan saada Jeesus ansaan – kiedotuksi sanoissaan. Ehkä he ajattelivat, että koska hekään eivät tuota asiaa ole saaneet selvitettyä, niin ei varmasti Jeesuskaan.

    Tällaista epäuskoista henkeä meidän tulee aina varoa mitä tarkimmin. Me emme nimittäin ole millään tavalla immuuneja, vailla tarttumapintaa, fariseusten mielenlaadulle. Ei. Me olemme syntyjään farisealaisen hengen saastuttamia. Huomaamme tämän Jumalan sanasta Paavali kirjoittaa 1. Korinttolaiskirjeessä: ”[L]uonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Sillä se on hänelle hulluutta”(1 Kor. 2:14). Ja Efesolaiskirjeessä.”[M]ekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja järjen tahtoa, ja olimme luonnostamme vihan lapsia kuten muutkin.”(Ef. 2:3) On hirveä asia, että me olemme syntyneet syntisinä, Jumalaa ja hänen sanaansa vastustavina. Tämä kauhea sairaus on yhä meissä kristityissäkin läsnä lihassamme. Se asuu meissä ja jatkuvasti taistelee Jumalan sanaa vastaan. Se ei ole Kristuksen ystävä, vaan perkeleen ystävä – vanha Aadam. Et voi tehdä sen kanssa sopua, etkä kompromissia. Jumalan suuresta armosta sinä olet Kristuksen sovintoveren sovittama ja sanan kautta tullut uskovaiseksi ja kasteen armovedessä uudestisyntynyt. Sinussa on uusi elämä joka elää Jumalalle. Mutta sen tulee myös taistella vanhaa ihmistä vastaan, joka aina uudestaan hyökkää ja vastustaa ja tahtoo tehdä Jeesuksen vastenmieliseksi ja hylättäväksi.

     Näin nuo fariseuksetkin tuon vanhan aadamin täyttäminä jälleen käyvät Jeesusta haastamaan. Nyt kuitenkin esiintyen hänelle suosiollisina ja puhuen kauniisti, aivan kuin heillä olisi hyvät aikomukset. Mutta Vapahtajaa ei käy huijaaminen - hän näkee sydämeen. Hän näkee onko sinulla vilpitön ja etsivä ja nöyrä sydän, vai paatunut ja katkera sydän, joka ei todella välitä Jumalan sanan vastauksesta. Tällaisen kaikkitietävän ja -näkevän Jumalan edessä me olemme nyt tänään ja joka hetki elämämme aikana. Tutki siis sanaa rukoillen ja vailla vilppiä Jumala tahtoo sinua kyllä johdattaa ja suojella. Ei hänellä ole sinua vastaan turmion, vaan rauhan ajatukset. Hän tahtoo sanallaan parantaa sinun sydämesi ja sinun haavasi silloinkin, kun se sana kirvelee lakina ja aivan pistää omaatuntoa, niin evankeliumia varten Vapahtaja sen on antanut. Että hän saisi murskata vanhan aadamin ja tuomita sen teot, mutta sinut sovintoverensä lupauksilla uudistaa ja antaa sinulle voiman uskon kautta.

     ”Miksi te kiusaatte minua, te tekopyhät?” Jeesus vastaa vakavasti näille kysyjille. Hän puhuu totuudessa ja paljastaa näiden aikeet ja aikomusperät. Hän ei tee sitä vain toisten kuulijoiden tähden, vaan todistukseksi näille kysyjillekin. Muistamme Jeesuksen vastanneet vakavasti myös Nikodeemukselle, joka myös oli fariseus, mutta erilainen fariseus. Hän oli vilpitön. Hän kysyi Jeesukselta vailla vilppiä, ja kun Jeesus häntä nuhteli sanoen: ”Sinä olet Israelin opettaja, etkä tätä tiedä!” (Joh. 3:10) Nikodeemus otti nuhteen vastaan. Hän oli aivan Jeesuksen haudalla asti saattamassa Vapahtajaa.

     Veronkanto Roomalle oli jokaisen tuon valtakunnan provinssin velvollisuus. Näillä veroilla ylläpidettiin Rooman valtakuntaa ja siksi se oli vaikea pala juutalaisille, koska 1. käsky kielsi kaiken epäjumalanpalvonnan. Rooman keisari Augustus oli julistautunut jumalalliseksi valtiaaksi, minkä tähden veronalaisuus Roomalle nähtiin epäjumalanpalveluksena. Se oli kuitenkin pakko. Se kannettiin roomalaisena valuuttana, johon oli isketty keisarin leima. Jeesus käskee kiusaajiensa näyttää hänelle tällaisen verorahan, denaarin. Ja sellainen löytyy. Tässäkin huomaamme kaksinaisen mielen. He aikoivat syyttää Jeesusta keisarinpalvonnasta, mutta itse kuitenkin kantavat mukanaan roomalaista valuuttaa.

     "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"  Jeesus kysyy He vastaavat: "Keisarin." Kuva ja päällekirjoitus oli siis rahassa. Esine itsessään oli metallia, mutta siinä oli sen varsinaisen omistajan leima. Meidän rahayksikkömme on tätä nykyä euro. Ennen se oli markka ja sitä ennen on ollut muita yksikköjä kulloisenkin hallitusvallan hyväksymiä. Milloin rupla, milloin kruunu. Rahayksikön täytyy olla kelpaavaa valuuttaa. Rooman keisarille kelpasi vain hänen hyväksymänsä, jossa oli hänen leimansa. Sen perusteella Jeesus julistaa: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on”. Raha on pala metallia tai paperilappu, tai merkkirivi, jolle ihminen on antanut tietyn arvon. Sellaisella meillä on lupa toimia maailmassa toinen toisemme hyväksi ja Jumalan kunniaksi. Tämän Vapahtajan sana meille kirkkaasti lupaa. Saamme osoittaa kuuliaisuutta esivallalle, ja meidän tuleekin, sillä Raamattu sanoo ettei se turhaan miekkaa kanna.

     Mutta Jeesus lisää vielä tähän vastaukseensa toisen sanan, joka on vielä tärkeämpi ja painokkaampi sana: ja [antakaa] Jumalalle, mikä Jumalan on." Jumalan valtakunnassa, pelastuksen asiassa ei maallisella valuutalla ole mitään arvoa. Tuossa Jeesukselle näytetyssä denaarissa luki päällekirjoitus: ”Tiberius, jumalallinen keisari, Augustuksen poika.” Se siis menköön Roomalle ja kauppiaille maailmassa, Jumalan edessä ei kelpaa kuin yksi valuutta, ja sitä on isketty vain yksi ainoa kappale: hän on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Vain hän kelpaa ja hän yksin. Älä koskaan erehdy ajattelemaan että mikään raha, tai mammona, ihmiskunnia tai viisaus, menestys tai kärsimys voisi kelvata Jumalan edessä pelastukseen. Ei voi.

     Jeesus Kristus, Jumalan Poika on toimittanut täyden sovitusmaksun, iankaikkisen veromätkyn Jumalalle sinun syntiesti edestä. Ota tämä sana vastaan ja usko evankeliumi. Uskon kautta pyhässä kasteessa on sinuun isketty leima, jossa lukee: ”Jumalan oma”. Se on verraton lahja. Saat omistaa Jeesuksessa taivaanvaltakunnan ja mikä tärkeintä: Kristus omistaa sinut. Älä siis anna itseäsi maailmalle, joka ei sinun sielustasi mitään välitä. Älä tee niin kuin nuo fariseukset, jotka lähtivät pois Jeesuksen luota, vaan pysy aina Kristuksessa, sanan kuulossa ja sakramenttien hoidettavana ja uskossa. Pysy kalliina aarteena Herran kukkarossa. Hän on pyhällä ristiverellään sinut kalliisti omakseen ostanut.

    Aamen.