8. sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden päivästä
  • Ahdas portti ja kapea tie

    Pastori Dani Puolimatkan saarna konfirmaatiojumalanpalveluksessa Orivedellä 6.8.2017

  • Kaksi tietä

    Kahdeksantena sunnuntaina Pyhän Kolmiykseyden päivästä, II vuosikerran evankeliumiteksti

    "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.Matt. 7:13-14

     Jeesus opettaa päivän evankeliumitekstissä kahdesta tiestä. Toinen vie elämään, toinen kadotukseen. Toinen on kaita ja toinen on leveä. Toisella kulkee monia ihmisiä, toisella harvoja. Tarkastelemme tänään sitä, mitä nämä kaksi tietä ovat ja ketkä niillä kulkevat.

    Lavea tie kuolemaan

    Lavea tie on synnin tie. Se on elämistä erossa Jumalasta, jonka lahjaa kaikki on. Sillä kulkevat ihmiset eivät elä Luojansa yhteydessä eivätkä voi löytää tietä hänen luokseen. Sillä tiellä kulkevat luonnostaan kaikki ihmiset, koska koko ihmiskunta on perisynnin alainen. Jokaisen ihmisen oma pahuus erottaa hänet Jumalasta. Syntinen ihminen on suuntautunut kohti itseään ja omia halujaan, ei Jumalaa. Siksi kaikki, mitä ihminen tekee ilman Jumalaa, on syntiä ja suuntautuu pohjimmiltaan Jumalasta ja hänen hyvyydestään poispäin.

    Tie on lavea siksi, että sitä kulkevat kaikenlaiset ihmiset. Kaikki Jumalasta erossa olevan ihmisen ajatukset, sanat ja teot mahtuvat sille tielle. Kaikki käy. Mitä tahansa filosofiaa, aatetta tai uskontoa kannattava voi kulkea sitä tietä. Jopa nimellisesti kristityt ja kristillisten seurakuntien jäsenet kulkevat sillä tiellä, jos he eivät usko Vapahtajaan – myös tunnustuksellisten luterilaisten seurakuntien epäuskoiset jäsenet . Avarasta portista mahtuvat kaikki syntiset ja heidän kaikenlaiset syntinsä. Jokainen, joka ei kadu syntejään, on lavealla tiellä. Siitä mahtuvat myös kaikki ihmisen omat yritykset etsiä ja miellyttää Jumalaa. Jokainen, joka yrittää omalla hyvyydellään ansaita pelastuksen Jumalalta, on lavealla tiellä. Räikein synti ja kaunein teeskennelty pyhyys kulkevat sitä tietä rinta rinnan.

    Lavea tie vie kuolemaan. Sillä kulkevat ovat hengellisen kuoleman vallassa matkalla iankaikkiseen kuolemaan, kadotukseen. Kuoleman merkit ovat nähtävissä jo nyt. Ihmisten elämää sävyttää monenlainen ahdistus, joka on seurausta siitä, etteivät he etsi Jumalaa elämässään. Himo, mustasukkaisuus, valtapelit ja perheiden särkyminen ovat ongelmia, kun parisuhteissa ei yhdessä etsitä Jumalan tahtoa. Kateus, kilpailuhenkisyys ja turha stressi kalvavat niitä, joita riivaa ylpeä kunnianhimo tai ahneus. Taloudelliset ja muut huolet rasittavat kohtuuttomasti monia, jotka eivät luota Jumalan huolenpitoon. Elämä tuntuu pohjimmiltaan tyhjältä ja merkityksettömältä niille, joille kaikelta puuttuu perimmäinen tarkoitus.

    Nämä ovat ennakoivia oireita lopullisesta kuolemasta, iankaikkisesta kadotuksesta. Silloin kaikki valhe, jolla ihmiset ovat yrittäneet paeta Jumalaa, hajoaa. Ihmisen yritykset paeta jumalattoman olemassaolonsa tyhjyyttä kaatuvat ikuiseen merkityksettömyyteen ja tuskaan. Silloin Jumala hylkää lopullisesti ne, jotka ovat hylänneet hänet, ja pahuus saa iankaikkisen rangaistuksensa.

    Eihän tämä ole sinun tiesi? Meidän on tärkeä sanoa psalmin sanoin: Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. (Ps. 139:23-24) Jumala tahtoo pelastaa jokaisen kuolemasta elämään. Hän on vannonut: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. (Jes. 33:11).

    Kaita tie elämään

    Kuinka sitten menemme sisään ahtaasta portista ja kuljemme kaitaa tietä? Yksin Jumalan armosta ja hänen voimallaan. Vain Jumala voi tuoda meidät kuoleman tieltä elämän tielle. Se tapahtuu, kun hän lahjoittaa meille uskon Kristukseen. Hänessä saamme syntimme anteeksi ja pääsemme Jumalan yhteyteen.

    Puheeseen ahtaasta portista liittyy yleinen väärinkäsitys. Se on ajatus, että ihmisen pitäisi itse ponnistella mahtuakseen ahtaasta portista sisään. Sen jälkeen hänen olisi pinnisteltävä kaidalla tiellä taivaaseen asti, että pelastuisi. Tosiasiassa ihminen ei kykene itse kääntämään itseään kaidalle tielle tai vääntäytymään sisään ahtaasta portista. Hänen ei ole itse mahdollista luopua synneistään eikä ansaita armoa; pelkkä elämän ulkoinen parantaminen ei vielä ole uskovaksi tulemista. Kuollut ei voi itse nousta haudastaan. Samoin ei synteihinsä kuollut ihminenkään voi synnyttää eikä ylläpitää itse itsessään uskoa ja hengellistä elämää. Jumalan täytyy tehdä se meissä.

    Ainoa tie elämään on Jeesus. Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Joh. 14:6) Kristus on ainoa portti elämään. Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi – – jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, Jeesus sanoo verratessaan itseään hyvään paimeneen ja ihmisiä lampaisiin.

    Jeesus on tie ja portti elämään siksi, että hän on syntien sovittaja. Ihminen pääsee Jumalan yhteyteen saamalla syntinsä anteeksi. Tämä on mahdollista, koska Jeesus on sovittanut koko ihmiskunnan synnit. Hänet Jumala on lähettänyt lunastamaan meidät vapaiksi synnin ja kuoleman vallasta takaisin yhteyteensä, että meillä kuoleman vallassa olleilla olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. (Joh. 10:10)

    Jeesus sovitti syntimme kärsimällä niiden seuraukset puolestamme. Hänellä ei ollut omaa syntiä, mutta hän otti meidän syntimme päälleen niin täydellisesti, että Raamatussa sanotaan: Hänet Jumala meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi (2, Kor. 5) ja Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme (Gal. 3:13). Ristillä Jeesus koki kirouksen eli tuli Jumalan hylkäämäksi puolestamme, ettei meitä hylättäisi. Kadotus, joka meille kuului, on kärsitty puolestamme, ja me olemme siitä vapaat.

    Jeesus myös täytti Jumalan tahdon puolestamme elämällä koko elämänsä ilman syntiä rakastaen Jumalaa ja lähimmäisiään. Hänen hyvyytensä ja ansionsa ovat ylenpalttisia. Ne luetaan meidän hyväksemme uskoessamme häneen. Ne peittävät meidän jumalattomuutemme ja saattavat meidät takaisin Jumalan yhteyteen.Jeesus on syntien anteeksiantamus koko ihmiskunnalle, myös juuri sinulle ja minulle. Kristuksessa on ääretön, ikuinen armo, joka verhoaa meidät pyhyyteen ja Jumalan rakkauteen. Kaikki on valmiina, synti on otettu pois, tie taivaaseen on auki ja portti paratiisiin selkoselällään.

    Tämä Jumalan varma anteeksianto ja armo tulvii ylitsemme armonvälineistä. Sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa anteeksiantamus tarjotaan meille. Sanassa Jumala itse julistaa armonsa ja pelastuksensa meille. Kasteessa hän on pukenut meidät Kristukseen. Pyhässä ehtoollisessa hän antaa meille Kristuksen ruumiin ja veren vakuutukseksi armostaan. Armonvälineiden kautta Jumala synnyttää meissä uskon kaikkivaltiaalla voimallaan, ilman meidän omaa myötävaikutustamme. Usko tarttuu armonvälineissä tarjottuun anteeksiantamukseen ja omistaa sen itselleen. Se on turvautumista Jeesukseen Vapahtajana. Jokainen, joka uskoo Kristukseen, on varmasti elämän tiellä.

    Miksi elämän tie on kaita, vaikka Jumalan armo on ylitsevuotava? Näin on siksi, että Jeesus on ainoa tie. Ainoastaan Jeesus Kristus on syntien sovitus, ja siksi uskon luottamus voi kohdistua vain häneen. Jos mikä tahansa omamme, oli se sitten syntiä tai pyhyyttä, ottaa Jumalan paikan elämässämme, emme mene ahtaasta portista sisälle emmekä kulje elämän tietä. Tie on kaita siksi, että paholainen, maailma ja oma lihamme yrittävät jatkuvasti houkutella meitä luopumaan armosta ja vapaudesta Kristuksessa ja vaihtamaan sen lain orjuuteen tai synnin kahleisiin.

    Mutta jokaiselle, joka turvautuu Jeesukseen, tie on suora ja vie varmasti perille. Kristus on vahvempi kuin maailma, paholainen ja synti, ja hän on varmasti joka hetki kanssamme. Uskova saa sanoa Paavalin kanssa: kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa! (2. Kor. 2:14) Jeesuksessa meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Meillä on jo pelastus, anteeksiantamus, usko ja autuus. Ne on lahjoitettu meille jo kasteessa ja tuodaan meille uudestaan ja uudestaan sanassa ja ehtoollisen sakramentissa. Saamme jäädä Kristuksen turvaan. Hänessä pysymme varmasti kaidalla tiellä ja olemme käyneet ahtaasta portista sisälle Jumalan valtakuntaan. Aamen.

     Vesa Hautala, Lahti ja Turku 14.8.2011, Helsinki 17.8.2011

  • Kukaan ei voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä

    Kahdeksantena sunnuntaina Pyhän Kolmiykseyden päivästä, II vuosikerran evankeliumiteksti

    Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan." Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä." Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet. Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?" Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi." Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'? Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin - niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'? Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä." Joh. 10:23-38.

    "Kenen te sanotte minun olevan"

    Kun Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: "Kenen te sanotte minun olevan", Pietari tunnusti kaikkien puolesta: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." (Matt. 16:15-16). Jeesus vahvisti tämän tunnustuksen oikeaksi sanomalla: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan" eli helvetin, "portit eivät sitä voita." (Matt. 16:17-18). Tällä Kristus-uskolla lepää siis koko Kristuksen seurakunta, ja sille, joka niin uskoo, on annettu lupaus kaikkien pahan voimien voittamisesta ja autuuteen pääsemisestä. uskothan sinäkin Jeesuksen luvatuksi Messiaaksi ja Jumalan Pojaksi. Kun Pietari tunnusti Jeesuksen Kristukseksi, se tarkoitti sitä, että hän uskoi, että Jeesus oli Vanhassa testamentissa luvattu Messias, jota uskovat Israelissa olivat odottaneet. Kun sinä tunnustat Jeesuksen Kristukseksi, merkitsee se sitä, ettet etsi pelastusta ja apua hengelliseen hyvinvointiisi mistään muualta kuin Jeesukselta Kristukselta. Et pälyile sinne tänne, jos ehkä voisit löytää jotakin virkistystä muualtakin, vaan juokset silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen hellittämättä katsettasi hänestä, joka sinun edestäsi ristiinnaulittiin.

    Eikö Jeesus puhu selvästi?


    Tekstimme kertoo meille keskustelusta, jonka Jeesus kävi kerran juutalaisten kanssa Salomon pylväskäytävässä. Perustavaksi ydinkysymykseksi siinä nousi kuka Jeesus on. Tämä askarrutti juutalaisia niin paljon, että he sanoivat: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan." On kuin he haluaisivat sysätä syyn epäuskostaan Jeesukselle. He antavat ymmärtää, etteivät he voi uskoa, koska Jeesus ei puhu selvästi.

    Jeesus on Messias

    Uskoville on aivan selvä ja varma asia se, että Jeesus on se, joka oli tuleva, ja ettei toista pidä odottaa ja etteivät mitkään tämän maailman filosofiat, uskonnot ja järkeilyt voi korvata Jeesusta eikä täydentää sitä, mitä hän on. Kun olemme löytäneet Jeesus-aarteen, olemme panneet pois kaikki muut aarteet ja panneet sielumme turvan yksin häneen. Onhan Sinullekin usko Jeesukseen varma ja ainoa tie iankaikkiseen elämään?

    Varmasti törmäät toisenlaisiin ajatusmalleihin tässä maailmassa. Niitä kuulet tämän maailman viisailta ja heidän seuraajiltaan. Niitä tapaat yksinkertaisen kansan parista ja korpifilosofeilta. Niille on yhteistä se, ettei Jeesusta tunnusteta Jumalan Pojaksi eikä Välimieheksi ja Vapahtajaksi Jumalan ja ihmisten välille. Luonnolliselle ihmiselle on pahennus se, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi kärsimään meidän rangaistuksemme ja että hän on ainoa Vapahtaja, jonka rinnalle tai tilalle ei saa asettaa ketään muuta tai mitään muuta. Pahan omantunnon ongelmaa mitkään muut messiaat eivät ole voineet ratkaista eivätkä voi ratkaista.

    Juutalaiset, jotka eivät uskoneet Jeesusta Messiaaksi, olivat ulkonaisesti hurskaita ihmisiä. He noudattivat Mooseksen lakia, kävivät synagoogassa joka sapatti, tunnustivat Herran Sebaotin nimeä ja odottivat Jumalan valtakunnan ilmestymistä. He vain käsittivät sen niin, ettei se sopinut yhteen Jeesuksen opetuksen ja tekojen kanssa. Emme mekään kiellä tämän nykyisen maailman ulkonaista uskonnollisuutta, kun sitä ilmenee, emme sen edustajien toisinaan uhrautuviakin tekoja, mutta joudumme sanomaan: heidän uskonsa ei ole se usko, mikä meillä on, eikä heidän tarjoamansa pelastus ole sama, minkä Kristus antaa. He ovat harhan vallassa ja perkeleen petoksen uhreja. Ihminen ei pelastu uskonnollisuudellaan eikä teoillaan, ei suurimmallakaan uhrautumisella. Sen tilalle on pantava todellinen Messias, Jeesus Kristus.

    Jeesuksen tunnustus itsestään

    Kyseleville juutalaisille Jeesus vastasi: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä."

    Tässä on kaiken avain. Ne, jotka eivät ole Jeesuksen lampaita, eivät usko; mutta ne uskovat, jotka ovat hänen omiaan. Uskon ja epäuskon välistä rajaa ei voida hävittää. Joko ihmisellä on autuuttava, pelastava usko tai sitä ei hänellä ole. Ne, jotka uskovat, kuulevat Jeesuksen ääntä ja saavat selvän hänen puheestaan, niin että seuraavat häntä ja karttavat muita messiaita. He eivät ole itse käännyttäneet itseään, vaan taivaallinen Isä on antanut heidät Jeesukselle. Jeesus antaa heille iankaikkisen elämän. Hän on antanut sen heille jo silloin, kun he tulivat uskoon, ja hän antaa sen heille jatkuvasti uskon kautta, niin että he pysyvät alati Isän kädessä. Näin he saavat kaikki hengelliset tarpeensa Jumalalta Kristuksessa eivätkä itse tuota niitä. On kysymyksessä armon uskonto, lahja.

    Iloitsemme armosta

    Juuri siitä uskova iloitsee, että hän on saanut ja yhä saa armosta, lahjana synnit anteeksi Kristuksen nimessä, sen hyvän Paimenen nimessä, joka on antanut henkensä lammasten edestä. Tätä eivät mitkään muut opit ja uskot voi tarjota, vaan ne jättävät ihmisen omien suoritustensa varaan ja suureen epävarmuuteen. Mutta Jeesus voi luvata: "Ei kukaan ryöstä heitä minun Isäni kädestä."

    Ja Jeesus osoittaa, että hän voi tämän luvata, kun hän sanoo: "Isä ja minä olemme yhtä." Kun olemme Isän kädessä, olemme Jeesuksen kädessä, ja päinvastoin. Miten valtavan turvallisuuden tämä antaakaan. Jeesus on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä. Silloin hänen uhrinsa on pyhä uhri ja riittävä uhri. Jeesus ei ollut tehnyt syntiä eikä voinut tehdä syntiä. Kun itse Jumalan Poika on annettu maksuksi meidän synneistämme, voiko pyhempää uhria enää olla? Kun hän maksoi syntivelkamme, kuka voi epäillä, etteikö kaikki tullut maksetuksi? Ei ole niin suurta syntistä, etteikö Jeesuksen veri pese häntä puhtaaksi.

    Kun Jeesus on tosi Jumala, saat luottaa siihen, että hän voi toteuttaa lupauksensa: "Ei kukaan ryöstä heitä minun Isäni kädestä." Kun Jeesus on tosi Jumala, hän on turvallinen tie iankaikkiseen autuuteen.

    Ja siitä seuraa vielä se, ettei "Raamattu voi raueta tyhjiin". Juutalaiset aluksi syyttivät Jeesusta siitä, ettei hän puhunut heille suoraan. Nyt he syyttävät häntä siitä, että hän, joka oli ihminen, teki itsensä Jumalaksi. Oivallisesti he olivat käsittäneet Jeesuksen opin ulkonaisesti, mutta he eivät olleet sitä uskoneet eivätkä sisäistäneet. Heidän edessään oli todellinen ihminen, joka sanoi olevansa Jumala. Sen he ymmärsivät. Kyllä nykyäänkin monet näin käsittävät kristillisen opin. He voivat sanoa, että sen mukaan Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja että Jeesus on tosi ihminen ja tosi Jumala. Vika on vain siinä, etteivät he usko sitä ja että se enemmänkin raivostuttaa kuin ilahduttaa heitä.

    Raamattu ei voi raueta tyhjiin

    Nyt Jeesus osoittaa lähtien vähäisimmästä asiasta ja edeten suurempaan, että Raamattu, jota juutalaiset pitivät ohjeellisena, sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli, mutta että nyt heidän edessään on se, jonka teot osoittavat hänen puheensa oikeaksi ja hänet Jumalaksi, ja että Raamattu ei voi raueta tyhjiin. Siis kaikki se, mitä Jeesus nyt opettaa, on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Vanha testamentti on ennustanut tulevasta Messiaasta.

    Kristus on Raamatun sisältö

    Miten uskoa vahvistava asia, että Raamattu ei raukene tyhjiin ja että juuri sieltä löydämme lupauksen sellaisesta Kristuksesta kuin Jeesus on. Miten lohdullista, että Jeesus ei ollut jokin uusi opettaja, joka julisti jotakin uutta oppia, vaan hän on turvallinen opettaja, joka on sekä Vanhan että Uuden testamentin sisältö, joka on täyttänyt kirjoitukset ja joka apostolien ja profeettojen sanalla kaitsee seurakuntaansa.

    Maailmalle Kristus on ongelma. Sille on ongelma myös pyhä Raamattu. Uskoville Raamattu ei ole ongelma, vaan se on elämän kirja, kirja Kristuksesta. Heille se on rikas, tyhjiin ammentamaton aarreaitta, josta löytyy uutta ja vanhaa, kuitenkin siten, ettei kristillisen kirkon oppi muutu eikä meille tule Raamatusta toista, uutta Kristusta, vaan saamme kasvaa sen Kristuksen tuntemisessa, johon Jumalan kansa on aina uskonut, mutta johon maailma on aina pahentunut.

    Uskothan Raamatun ilmoittamaan Jeesukseen? Iloitsethan siitä, että hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä? Haluathan pysyä hänen omanaan, hänen kädessään ja tulla perille? Kun häneen uskot, et ole turhaan uskonut. Olet saanut hänessä syntisi anteeksi ja olet osallinen iankaikkisesta elämästä. Kuulet hänen äänensä sanassa ja sakramenteissa. Saat olla virvoittavien vetten äärellä ja viheriöitsevillä laitumilla. Olet saanut ja yhä saat armoa armon päälle. Saat kokea päivittäin, kuinka totta on Jeesuksen sana: "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Joh. 10:10)

    Markku Särelä

  • Liha ja henki

    Pastori Vesa Hautalan saarna 17.7.2016 Siitamajalla

  • Oikea jumalanpalvelus

    Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimesta luonnollisia kasvojaan. Hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen oli. Mutta se, joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, on oleva autuas tekemisessään. Jos joku luulee palvelevansa Jumalaa, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, hänen jumalanpalvelemisensa on turhaa. Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän edessä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä maailman saastutukselta. (Jaak. 1:22–27)

     

     Kristuksessa rakastettu seurakunta! Olemme tänään kokoontuneet yhteiseen jumalanpalvelukseemme. Se on oikein, sillä Jumala tahtoo, että uskovat kokoontuvat yhteen. Mutta yhteen kokoontuminen sinänsä ei tee kokoontumistamme autuaalliseksi ja siunatuksi, vaan se että Jumalan sana saa pyhittää kokoontumisemme. Siis Jumalan sanan kuuleminen Raamatusta ja sen mukainen opetus ja saarna. On syytä huomata, että niin ikävää kuin siitä on mainitakin, on totta, että juuri tuo Jumalan sana on monelle vielä harjaantumattomalle sielulle juuri se, mistä hän saattaa ajatella: Kuinka ikävää, että aina joutuu kuulemaan niitä samoja ja vanhoja sanoja ja asioita. Ei mitään mielenkiintoista, vaan aina tylsää. Jos nämä ovat ajatuksesi, tutki itseäsi. Johtuuko tuo asenne siitä, että et vielä tunne oman syntisi suuruutta, joka sinut väistämättä vetäisi helvetin ja kadotuksen loputtoman pimeään kuiluun, jos ei Jumalan Poika, Vapahtaja, tuo rakastava ja hellä Jeesus sinun puolestasi olisi kärsinyt ja kuollut ristillä. Jos ei hän armosanansa ja kasteen pesun voimalla sinua olisi uudestisynnyttänyt ja tälläkin hetkellä, joka hetki varjelisi armollaan. Herää silloin jo kuulemaan ja oppimaan, sillä koko elämän päivät eivät riitä siihen, että sinä kaiken oppisit Jumalan rajattomasta rakkaudesta sinua kohtaan, mutta jokaiselle noista päivistä Vapahtajalla kyllä on sinulle armoa ja totuutta lahjoitettavaksi. Vai johtuvatko ajatuksesi siitä, että olet jo päättänyt, että et halua ottaa kuulemaasi sanaa vastaan? Oletko jo päättänyt, että Jeesuksella ei ole mitään asiaa sinulle, koska sinä ajattelet tietäväsi paremmin mitä sinä tarvitset ja että se on niin paljon tärkeämpää, kuin Jumalan sana, joka sinua tahtoo herätellä katumukseen? Onko sinun ajallinen menosi ja mukavuutesi tärkeämpää, kuin se että Jumalan Poika on sen kaiken tähden huutanut ristillä: ”Isä anna hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä hän tekee!” Tutki itseäsi Raamatun valossa, ja jos löydät itsessäsi penseän tai jopa kylmän sydämen Jumalan sanalle, niin kauhistu sitä ja pakene Vapahtajan luokse. Aivan varmasti hänellä on sinua varten hänen haavoitettu sylinsä avoinna ja armosanansa hän jo sinulle julistaa: ”Katso nyt on otollinen hetki, nyt on pelastuksen päivä.” (2 Kor. 6:2)

     Tämän päivän tekstissä meille opetetaan jumalanpalveluksesta. Huomaamme että on olemassa kahdenlaista jumalanpalvelusta, väärää ja oikeaa jumalanpalvelusta. Tässä ei puhuta vanhan ja uuden testamentin ajan temppelijumalanpalveluksista. Sen sijaan puhutaan turhasta jumalanpalveluksesta ja tahrattomasta, puhtaasta jumalanpalveluksesta. Sillä sana osoittaa meille, että kaikki ihmiset – aivan jokainen – toimittaa jumalanpalvelusta. Siitäkin huolimatta, että ihminen ei lainkaan tunnustaisi edes Jumalan olemassaoloa, hän toimittaa jumalanpalvelusta, nimittäin väärää jumalanpalvelusta.

     Väärä jumalanpalvelus hylkää sanan

     Alussa Jumala loi ihmisen jumalanpalvelusta varten. Hän sääti, että ihmisen on täytettävä maa ja tehtävä se itselleen alamaiseksi ja hallittava se. (1 Moos. 1:28). Jumala lisäksi sääti, että miehen ja naisen välisen avioliiton. Jumala ei siis suinkaan luonut ihmistä olemaan jouten, kuten jotkut ajattelevat, kun kuulevat sanan paratiisi. Ei, vaan samalla kun ihminen luodaan, Jumala antoi hänelle heti tehtävän ja tarkoituksen. Joku saattaa ajatella, että mitä se tuollainen jumalanpalvelus on, että lisäännytään ja hallitaan luomakuntaa. Ajatellaan, että jumalanpalveluksen tulee olla hengellistä, eikä mitään puutarhanhoitoa. Mutta kuka sanoo, että tuo toimi, johon ensimmäiset ihmiset osoitettiin, ei ollut hengellistä? Niin ajatellen ei huomata, että Jumala on juuri niin sanonut. Kun ihminen toimii Jumalan tahdon mukaan, kyseessä on jumalanpalvelus ja hengellinen toimi. Näin alussa olikin.

    Mutta toisin on tilanne syntiinlankeemuksen jälkeen. Ihmisen työ ja toimi ei enää olekaan jumalanpalvelusta. Siitäkin huolimatta, että näemme ulkoisesti oikeaa toimintaa: opettaja opettaa, rakentaja rakentaa ja poliisi valvoo turvallisuutta, niin ilman yhteyttä Jumalaan tuo kaikki on epäjumalanpalvelusta. Mikä siis neuvoksi? Ainoa neuvo ja apu meille on se, että Jumala on ilmoittanut meille itsensä. Hän on tehnyt sen ilmoittamalla meille tahtonsa käskyjen laissa, mutta sen kautta emme ole saaneet voimaa palvella häntä oikein, sillä vasta Kristuksen Jeesuksen täytettyä tuon lain puolestamme ja hänen kärsittyä Jumalan rangaistuksen kuolemalla ristinpuulla, me oikein tunnemme Jumalan. Huomaa siis, että meidän täytyy tulla ensin Jumalan palvelemiksi. Jeesus sanoo:”[M]inä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.” (Luuk. 22:27) Tämän vuoksi jumalanpalvelus on ensisijaisesti sitä, että me kokoonnumme yhteen että Jumala palvelisi meitä sanallaan. Sen kautta tulemme osallisiksi hänestä ja palvelemme häntä – kuulemalla sanaa ja ottaen sen vastaan uskolla.

    Väärä jumalanpalvelus on puolestaan kaikkea sitä, mikä seuraa siitä, että ei oteta vastaan Jumalan sanaa. Monet pitävät kristinuskon aivan turhana. Heille ei sana merkitse mitään, tai korkeintaan joitain viisaita mietelauseita ja yritystä hyvään elämään. Tekstimme puhuu kuitenkin erityisesti seurakuntaa varoittaen.: [O]lkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne. (j. 22) On siis kuulijoita, jotka kuulevat Jumalan sanan, mutta eivät pidä sitä kuin puheena. Tuollainen toimi on sanan tyhjäksi tekemistä. Kuullaan sana, mutta ei oteta sitä vastaan. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimesta luonnollisia kasvojaan. Hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen oli.” Kuinka välinpitämätön tuo mies onkaan, kun ei edes omaa itseään kuvasta tunnistaisi. Häpeään hän joutuu. Mutta kuinka paljon suurempaan häpeään me joudumme, jos meille julistetaan Jumalan sanaa ja iankaikkisen pelastuksen armoevankeliumia, mutta pidämme sen ulkopuolella. Emme anna lain murskata ylpeyttämme, emmekä evankeliumia sydämellemme yhä uudelleen. Millainen on se sydän, joka jättää Jumalan sanan ulkopuolelleen? Ei se ole kuuleva sydän, vaan kova sydän. Faaraon sydän. Miten suuri häpeä silloin onkaan, kun häneltä kysytään toivon perustusta, mutta vastausta ei tule koska hän ei tunne sitä. On kyllä kuultu korvilla, mutta ei kuunneltu sydämellä! Mutta vielä surkeampaa on, että tuollaisen kuulija luulee palvelevansa Jumalaa. Hän sulkee korvansa, että uudistusta ei syntyisi, mutta tekemisellään kuvittelee saavuttavansa Jumalan suosion. Miten yleistä tämä onkaan! Näin on ihminen tullut itsensä pettämäksi, hän on hidas kuulemaan (Jaak. 1:19), mutta antaa oman kielensä tehdä tyhjäksi Jumalan sanan. Hän ei ymmärrä, että kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä (Room. 14:23) Mutta: ”Usko tulee siis saarnasta, mutta saarna Jumalan sanasta.”(Room. 10:17) Tai kuten Jaakob kirjoittaa: ”Tahtonsa mukaan hän synnytti meidättotuuden sanalla.” (Jaak. 1:18)

     Oikea jumalanpalvelus palvelee ja suojaa.

     Se, joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, on oleva autuas tekemisessään. Tästä samasta Paavali kirjoittaa: ”[E]lämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut minut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:2) Miten kalliit ovatkaan nämä sanat! Emmekö riennä ilolla kuulemaan, kun meitä itse Jumala palvelee saarnauttamalla sanaansa ja synnyttämällä meitä yhä uudelleen sanansa voimasta uskomaan ja siinä meitä vahvistaa? Evankeliumin sanassa Kristus antaa meille itsensä elämäksi. Hän palvelee meitä. Kuinka hän siis tahtoo, että me palvelemme häntä? – Että olemme sanan tekijöitä. Että annamme saarnan tehdä meissä työnsä, emmekä estä sitä. Tekstimme antaa hyvin käytännölliset kaksi asiaa: Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän edessä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä maailman saastutukselta.” (j. 27) Orvot ja lesket olivat tuohon aikaan riippuvaisia toisten armeliaisuudesta. Tällaisia ihmisiä oli toki muitakin, kuten on tänäkin päivänä. Tällaisten auttaminen ja palvelu oli ja on edelleen epämieluista, koska sen helposti nähdään syövän sitä leipää, jota ihminen haluaa käyttää itselleen ja oman perheensä hyväksi. Jumala kuitenkin näin kutsuu meitä katsomaan pois itsestämme ja palvelemaan siitä ilosta, jonka me olemme saaneet häneltä. Toinen asia, joka kuuluu puhtaaseen jumalanpalvelukseen, on että varjelemme itsemme maailman saastutukselta. Tällä ei tarkoiteta luonnon saastuttamista, eikä muutakaan ulkoista epäpuhtautta, vaan sitä että pidämme sydämemme ja omantuntomme Jumalan edessä puhtaana. Kun olet tullut tuntemaan Jumalan tahdon ja hänen armonsa, pysy siinä. Älä tee turhaksi totuutta yhtymällä maailman menoon, kun se sinua houkuttaa rikkomaan taivaallisen Isän tahdon. Jos ystäväsi nauravat uskoville, älä sinä yhdy siihen nauruun. Jos joku pyytää sinulta lupaa syntiinsä, älä anna siihen lupaa. Jos kuulet pahaa puhuttavan jostain ihmisestä, älä yhdy siihen, vaan käännä mieluummin huomio hyviin asioihin. Ja kun sinua tästä Jumalan lapsen toimesta pilkataan ja sinulle suututaan – sillä niin kyllä tapahtuu – niin katso silloin Vapahtajaan. Hän tietää, mitä on olla maailman häpäisemä, aivan mitätön. Sinulle hän tahtoo antaa voiman, joka on suurempi kuin maailma ja kaikki mitä siinä on. Se on hänen armonsa, joka ei sinusta väisty, se on rauhanliitto hänen sovintoveressään, joka ei horju. Amen.

  • Oletko viisas vai tyhmä rakentaja?

    Pastori Vesa Hautalan saarna 22.7.2018 Orivedellä

  • Totuus ja harha

    Matt. 7:15–21Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

    Harhaa ja hedelmää

    Viimeisten viiden vuoden aikana oveani on koputettu moneen kertaan. Sisään on tullut jehovan todistajia ja mormoneja. Kummankin lahkot edustajat ovat todistelleet sitä, että ulkonainen kristikunta on vaipunut syvään luopumukseen ja että vain heidän liikkeellään on totuus. Olen kuullut, mitä erinäisimpiä syitä sille, miksi juuri mormonit tai jehovan todistajat ovat oikeassa, mutta yksi peruste on toistunut usein: hyvät hedelmät.

    Lahkolaiset eivät väsy painottamasta sitä, miten suuri keskinäinen rakkaus heidän liikkeessään vallitsee. He eivät myöskään kyllästy kertomasta, kuinka nopeasti liike on levinnyt maailmanlaajuisesti. Sekä jehovan todistajien että mormonien liikkeiden synty sijoittuu 1800-luvulle. Kasvu on ollut vajaan parin sadan vuoden aikana huimaa, koska nykyään maailmanlaajuisesti mormoneja on noin 15 miljoonaa ja jehovan todistajia 8 miljoonaa. Liikkeiden kannattajat näkevät tällaisen kasvun kertovan siitä, että heidän oppinsa on oikea. Tässä on hedelmää, joka todistaa, että työssä on ollut Jumalan siunaus. Kasvu on merkki siitä, millaisen rakkauden Jumala on antanut heidän sydämissään kadonneita sieluja kohtaan.

    Lahkolaisten puhe hedelmistä voi herättää epäilystä ja ihmetystä – varsinkin, jos meidän kirkkomme koko on murheena. Siksi perehdymme nyt ensin siihen, mitä oikeastaan ovat Jeesuksen mainitsemat hedelmät ennen kuin käymme läpi muuta tekstimme opetusta.

    Profeettojen hedelmät

    Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että Raamatussa hyviin tekoihin viitataan hedelmänä, esimerkiksi galatalaiskirjeessään apostoli Paavali mainitsee joukon Hengen hedelmiä, joita Pyhä Henki vaikuttaa kristityissä. Kaikki nämä ovat hyveitä, joista lähimmäisemme hyötyy. Johanneksen evankeliumissa Vapahtaja kuvaa itsensä viinipuuksi ja opetuslapsensa oksiksi, joiden tulee tuottaa hyvää hedelmää, eli hyviä tekoja. Jos oksa ei tuota hedelmää, se katkaistaan pois ja heitetään tuleen. Näin korostuu hyvien tekojen luovuttamaton merkitys uskovan elämässä.

    Mutta nyt käsitellessämme Matteuksen evankeliumin seitsemättä lukua, haluaisin tuoda huomionne sanoihin: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät”. Kristus ei sano vain, että tunnemme profeetat hedelmistä, vaan, että tunnemme heidät heidän hedelmistään. Jeesus puhuu tässä hedelmistä, jotka ovat profeetoille ominaisia.

    No, mitä ovat profeettojen hedelmät? Ne ovat tietysti heidän julistustaan. Olivathan oikeat profeetat niitä, joille Jumala oli uskonut ilmoitusta julistettavaksi ja kun he toimivat tässä Lähettäjänsä tahdon mukaan, he tuottivat hedelmää. Vain profeetta, joka julistaa sen, minkä on saanut Jumalalta julistettavaksi, tekee taivaallisen Isän tahdon. Niin profeettojen ennen kuin sananjulistajien nykyäänkin tulee ennen kaikkea kirkastaa Kristusta. Heidän tulee tuoda taivaallista sanomaa siitä, mitä Jumalan Poika on tehnyt meidän syntisten edestä. Heidän pitää julistaa koko Jumalan sanan totuutta mitään siihen lisäämättä ja mitään ottamatta pois.

    Jumalan rakkaudesta kertoo se, että hän käskee tutkimaan profeettojen hedelmiä. Hän ei halua, että uskomme, mitä tahansa. Hän tahtoo, että tänäänkin me synnin ja monenlaisten elämänvaivojen rasittamat saamme kuulla: Jumalan Poika tuli ihmiseksi, kärsi ja kuoli edestäsi. Hän sovitti kaikki syntisi. Luota vain siihen, mitä Jeesus teki edestäsi, niin saat kaiken tekemäsi pahan anteeksi. Kaikki sinun syntisi pyyhitään pois, kun lepäät vain siinä, että Jeesus oli uskollinen edestäsi. Hän riittää sinulle. Hän on luvannut kantaa sinut iankaikkiseen elämään armonsa turvissa. Tämän Jumala haluaa sinun kuulevan ja painavan sydämeesi. Älä anna minkään riistää tätä lohdutusta sinulta! Jos joku niin yrittää tehdä, hän ei ole Isästä, vaan perkeleestä. Häntä Kristus ei tunne. Hän on väärä profeetta. Hänellä voi olla ihmeellinen ulkokuori, hyveellinen elämä ja suunnaton maine, mutta ne kaikki ovat vain raatelevan suden lampaan vaatteita, ellei suusta kuulu raamatullinen julistus.

    Harhaa tulee kammota

    Herramme korostaa väärien profeettojen vaarallisuutta, kun hän käskee meitä: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja”. Heidän opetukseensa sopii mainiosti myös se, mistä apostoli Paavali kirjoittaa toisaalla: ”kammokaa pahaa” (Room. 12:9). Meitä käsketään kavahtamaan ja kammoamaan. Kristus ei odota sitä, että suhtaudumme neutraalisti tai välinpitämättömästi harhaan, vaan hän haluaa, että suorastaan inhoamme sitä emmekä ole minkäänlaisessa hengellisessä kanssakäymisessä sitä opettavien kanssa. Meidän tulee todella vihata sitä, mitä Jumala vihaa. Meidän tulee vihata väärää oppia palavasti minkäänlaisia kompromisseja tekemättä.

    Niin pyhä Raamattu siis torjuu meiltä täysin sellaisen asenteen, että pahoittelisimme sitä, mitä Jumala sanassaan opettaa. Kiusaus tällaiseen on silloin, kun on jokin emotionaalisesti ladattu aihe ja joudumme olemaan tiukkoja: jos esimerkiksi avoliittoon aikova selittää meille, että hän haluaa vain rakastaa toista ihmistä ja elää tämän rinnalla eikä voi syystä tai toisesta mennä juuri nyt naimisiin, emme saa reagoida sanomalla hänelle, että mielellämme sallisimme hänelle tuon synnin, mutta Jumala on ankea emmekä hänen tähtensä voi sitä tehdä. Ei, vaan meidän tulee ymmärtää syvemmin se, että Jumalan käskyjen takana on aina rakkaus ja ihmiselämän paras. Siksi kaikki hänen tahtonsa vastainen on elämää tuhoavaa ja kammottavaa.

    Jeesuksen sanat haastavat meitä pohtimaan sitä, rakastammeko oikeaa oppia, sillä oikea kavahtaminen ja kammoaminen nousee vain siitä, että totuus on meille rakas. Kuulin kerran erään tuttavani sanovan, että jos hän asuisi Etelä-Saksassa, hän liittyisi varmaankin roomalaiskatoliseen kirkkoon. On hyvä kysyä: voisitko sanoa samaa? Mikä estäisi sinua? Oletko tapatunnustuksellinen luterilainen? Oletko ehdoton uskosi suhteen? Vai luotatko siihen, että pastori tuntee opinkohdat oikein eikä sinun tarvitse olla niistä niin tietoinen? Ovatko Jumalan sanan totuudet sinun sydämesi ilo? Kammoatko sitä, mikä on harhaa ja rakastatko sitä, mikä on totta?

    En kerro tuttavastani sen takia, että voisimme olla ylemmyydentuntoisia. Minua suretti suuresti, kun kuulin nuo sanat. Jos hän todella tuntee roomalaiskatolisen opin, silloinhan ne kertovat siitä, ettei hänelle ole kirkastunut ollenkaan se, miksi uskonpuhdistus oli välttämätön. Ne viittaavat siihen suuntaan, että hän ei ole ollut sellaisissa omantunnon kauhuissa, että hänelle olisi valjennut se, että jos Jeesus ei riitä, olemme hukassa. Toisaalta on mormoneja ja jehovan todistajia, jotka ovat kääntyneet kristityiksi ja menettäneet maineensa ja perheensä. On kristityiksi kääntyneitä muslimeja, jotka menettävät henkensä Vapahtajamme nimen vuoksi. Onko sinulla tällaista ehdottomuutta Jeesuksen tähden, vai oletko enemmän kuin tuo tuttuni?

    Teot kertovat, onko totuus harhaa rakkaampaa

    Kysymyksiin vastaus löytyy teoista. Onhan vaivatonta vakuuttaa, että Jeesus menee yli kaiken muun, mutta suuri kysymys on, meneekö oikeasti. Näkisin, että suuri koetinkivi totuuden rakastamiselle ovat sosiaaliset suhteemme. Kun vaarana on se, että saisimme ystävä- tai tuttavapiirissämme oudon tai ankean ihmisen leiman siitä, jos pitäytyisimme näkyvästi totuuteen, pistämme lampun mieluummin vakan alle.

    Konkretisoidaan tätä: jos näet ystäviäsi ja joku käyttää Jumalan nimeä väärin hokien herranjumalaa tai jotain muuta vastaavaa, reagoitko tähän mitenkään. En sano, että tarvitsisi jyrkästi ärähtää, vaan ihan vain sanoa, että tuo tuntuu sinusta pahalta, koska Jumalan nimi on sinulle rakas. Tai jos jotain läheistäsi haukutaan hänen selkänsä takanaan ilkeämielisesti, nousetko puolustamaan totuutta etkä anna asian olla? Onko totuus ja kahdeksas käsky sinulle niin tärkeä, että haluat olla ”vähän ikävä tyyppi”, kunhan saat puolustettua sitä, minkä tiedät oikeaksi? Tai oletko kertomatta Jeesuksesta kenellekään, koska pelkäät liikaa? Onko sinulle mukavuudenhaluisuutesi ja pelossa rypemisesi tärkeämpää kuin se, että kadoksissa olevat voisivat tulla tuntemaan evankeliumin Jeesuksesta kauttasi?

    Ainakin omassa suussani on huokaus: Herra armahda. Ei ole mitään, mistä ylpeillä. Ainoana kerskauksen on vain Jeesus, jolta löydämme sen uskollisuuden, mitä itsellämme ei ole. Meidän kerskauksenamme voi olla vain tuo risti, jolla syntimme sovitettiin. Kerskauksenamme on Totuus, joka toi pelastavan sanoman meille suurille syntisille, jotta me saisimme elää.

    Pietari kirjoittaa: ”olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla” (1 Piet. 3:15). Tutut sanat, jotka korostavat sitä, miten jokaisen meistä tulee vastata kyselijöillä. Ehkä nämä sanat voivat ahdistaa heikkoutemme edessä, mutta toisaalta ne ovat hyvin lohduttavia. Ensinäkin ne puhuvat varmasta toivosta, joka meillä on. Hän on Jeesus. Toiseksi, huomaamme, miten kaikkien tuntemasta kieltäjästä, voi tulla Jeesuksesta todistamiseen kehottaja. Jeesus voi tehdä sinustakin rohkean, niin ettet häpeä uskoasi, vaan rohkaiset muitakin kertomaan Jeesuksesta toisille. Tämä käy vain sitä kautta, että evankeliumi antaa rauhan mielellesi ja Jeesus tulee asumaan sinuun ja avaa siten huulesi puhumaan Jumalasi suurista teoista.

    Lopuksi

    Totuus ja harha. Totuus tekee vapaaksi, mutta harha vie orjuuteen. Harha asettaa eteemme helpon tien ja vakuuttaa, että on perusteltua kulkea sitä pitkin kohti iankaikkista elämää. Se asettaa eteemme järkevän tien, jolta ei puutu hyviä hetkiä ja ihmiskunniaa. Kuitenkin on mahdotonta, että harha tuottaisi koskaan Jumalan mielenmukaista hedelmää ja veisi perille taivasten valtakuntaan. Sanoohan Vapahtaja: ”Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?” Totuus taas kutsuu kuolemaan. Hän kutsuu kunkin ottamaan ristinsä ja seuraamaan itseään. Hän kutsuu tielle, joka on kaita ja ankara, mutta sen lopussa ei kuulu tuomio: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät” (Matt. 7:23), vaan ihana kutsu: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt. 25:34).

    Jeesus kutsuu sinua tänään seuraamaan itseään. Hän kutsuu sinua uskomaan totuuteen. Hän kutsuu sinua rakastamaan itseään ja sanaansa. Lähde jälleen seuraamaan häntä. Lähde iloiten, sillä mitä ikinä kohtaatkaan, hän kulkee rinnallasi. Lähde rauhassa, sillä kaikki syntisi, heikkoutesi ja puutteesi hän peittää omalla vanhurskaudellaan. Lähde seuraamaan, sillä hän vakuuttaa: pysy sanani totuudessa, niin se tekee sinut vapaaksi. Se tekee sinut vapaaksi synneistäsi, se tekee sinut vapaaksi ahdistuksistasi, se tekee sinut vapaaksi perkeleestä, kuolemasta ja helvetistä. Se tekee sinut todella vapaaksi. Kun sinulla on Jeesus ja hänen sanansa, elät totuudessa ja kuulet kerran Vapahtajasi kutsuvan sinut taivaan iloon.

  • Tunnette heidät heidän hedelmistään

    Kahdekstantena sunnuntaina Pyhän Kolmiykseyden päivästä, I vuosikerran evankeliumiteksti

    Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.  Matt. 7:15-21

    Jeesuksen sanat tähdentävät sitä, miten tärkeä meidän on ottaa hänen sanansa vastaan uskolla. Silloin myös pyrimme tekemään taivaallisen Isämme tahdon. Heti tämänpäiväisen tekstimme jälkeen Matteuksen evankeliumissa seuraa vertaus kalliolle ja hiekalle rakennetuista taloista. Jeesus opettaa, että pelkkä ulkoinen hurskaus ei pelasta ihmistä. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." (j. 21) Ollakseen Jumalalle kelvollinen ihmisen täytyy olla hyvä puu, joka tekee hyvää hedelmää. Koska emme luonnostamme ole tällaisia, pelastumme yksin Jumalan armon kautta Kristuksessa. Hänessä tulemme hyviksi puiksi, kun uskomme ilosanoman Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Hyvät teot ovat merkkinä sydämessä olevasta uskosta. Jumala haluaa meidän olevan sellaisia, jotka ottavat hänen pelastavan sanansa vastaan ja tekevät hänen tahtonsa mukaan.

    Väärät profeetat

    Väärät profeetat, joista Jeesus varoittaa, eivät tee näin. Väärä profeetta on sellainen, joka ei hoida julistajan tehtäväänsä Jumalan tahtomalla tavalla: Väärä profeetta julistaa valetta jumalallisena totuutena. Hän vääristää Jumalan sanan. Juuri tämä on väärän profeetan paha hedelmä, josta seuraa monenlaista pahaa kristilliselle Kirkolle. Kirkko elää Jumalan sanasta: Sen kautta hän on ilmoittanut meille pelastavan armonsa. Jumalan sanassa meille tuodaan Jeesus Kristus, joka on kuollut kaikkien syntisten puolesta ja pelastaa jokaisen, joka turvautuu häneen. Tämä sana, jossa armo tuodaan meille, ovat pyhän Raamatun kirjoitukset. Ne ilmoittavat meille kaiken, mitä kristilliseen elämään tarvitaan. Niiden varaan rakentuu yksityisen ihmisen pelastus ja seurakunnan elämä. Siksi väärät profeetat, jotka vääristävät opetuksessaan Jumalan sanaa, ovat kuin susia. He raatelevat lampaita eli vahingoittavat hengellisesti Jeesukseen uskovia. He hajottavat Kristuksen Kirkkoa. Tämän vuoksi uskovilla on velvollisuus kavahtaa heitä. Tämä tarkoittaa, että heidän väärän opetuksensa alaisuuteen ei saa jäädä. Jos pastori itsepintaisesti opettaa väärin, vaikka hänelle selkeästi osoitetaan Raamatusta hänen erehdyksensä, hänet on erotettava virastaan. Jos väärä oppi on pysyvästi vallannut kokonaisen seurakunnan tai kirkkokunnan, ei uskova saa jäädä sen yhteyteen.

    Väärät profeetat saattavat vaikuttaa hyvin hurskailta. He tulevat lammasten vaatteissa. Heillä voi olla runsaasti esiintymistaitoa, paljon seuraajia ja korkeaa oppineisuutta. Heidän toimintansa huonoja seurauksia voi aluksi olla lähes mahdotonta havaita inhimillisesti. On kuitenkin varma asia, että Jumalan sanan, Kirkon perustuksen, vääristeleminen tuottaa aina vahinkoa Kristuksen Kirkolle. Ne, jotka tietoisesti ja katumatta tahallaan vääristävät Jumalan sanan totuutta, jonka tietävät oikeaksi, eivät ole Jeesuksen omia, vaikka puhuisivatkin paljon hänestä. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." (j. 21) Heidän paha hedelmänsä osoittaa, että puu on mätä ja pois hakattava. Pahat teot ovat merkkinä Jumalasta pois kääntyneestä sydämestä, joka ansaitsee tuomion.

    Huono puu ja pahat hedelmät

    Sama sääntö soveltuu kaikkiin ihmisiin. Puu tunnetaan hedelmistään. "Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu." (Luuk. 6:45) Tässä kohden Jumalan sana tukkii suun meiltä kaikilta. Vaikka emme olisikaan vääriä profeettoja, tämä Jeesuksen sana iskee meihin kaikkiin. Jokainen meistä tekee pahaa. Luonnostaan nimittäin jokainen ihminen on huono puu, joka tekee pahoja hedelmiä. Jumala on istuttanut meidät: hän on luonut meidät ja antanut meille elämän. Hän on kastellut ja hoitanut istutustaan: hän on johdattanut meitä ja antanut meille kaikkea hyvää. Kaikki, mitä meillä on, on Jumalan meille antamaa lahjaa. Jumala on hyvä puutarhuri. Siksi hänellä on myös oikeus odottaa meiltä hyvää hedelmää: Jumala on antanut meille lakinsa, joka ilmaisee hänen pyhän, hyvän tahtonsa meidän elämässämme. Lakia noudattamalla pysyisimme Jumalalle otollisina, pyhinä ja puhtaina. Jumala haluaa luoduiltaan oikeaa elämää kiitollisena vastauksena hänen hyvyyteensä. Meillä on velvollisuus elää, niin kuin hän meiltä odottaa. Täydellisen rakkauden vaatimus on kirjoitettu ihmisen sydämeen jo luomisessa. Omatuntomme todistaa, että emme saisi tehdä mitään pahaa.

    Jumalan hoivasta ja huolenpidosta huolimatta emme kuitenkaan osoita rakkautta häntä ja lähimmäistämme kohtaan, vaan etsimme omaa etuamme. Mätä ei ole vain yksittäisissä hedelmissä. Synti ei ole vain yksittäisiä tekoja, vaan se läpäisee koko ihmisen. ”Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä”, (j.18) Jeesus sanoo tekstissämme. Jos teemme pahaa, se merkitsee sitä, että olemme koko olemustamme myöten syntisiä. Sydämessä oleva perisynnin tauti näkyy sitten myös hedelminä, pahoina tekoina. Synnillä on rangaistuksensa. Jumalan pyhä oikeudenmukaisuus vaatii hirveästä rikkomuksesta hirveän rangaistuksen. Synti ei ole koskaan pikkujuttu, koska se on kokonaisvaltaista kääntymistä pois Jumalasta. Se on rikos kaikkea hyvää ja pyhää vastaan ja ansaitsee siksi äärimmäisen rangaistuksen, iankaikkisen kadotuksen.

    Paha puu ei voi päättää ruveta hyväksi. Mätä ydin ei voi tuottaa tervettä hedelmää. Emme kerta kaikkiaan voi lakata olemasta syntisiä oman tahtomme, tunteidemme ja tekojemme varassa.

    Kristus pelastaa ja tekee ihmisen Jumalalle kelpaavaksi

    Kristuksessa voimme kuitenkin pelastua. Hän oli hyvä puu, joka teki hyvää hedelmää. Jeesus noudatti kaikissa asioissa Jumalan tahtoa: Hän rakasti täydellisesti ja teki pelkkää hyvää. Meidän sijastamme hän oli Jumalan lain alainen. Kristuksessa Jumala itse alistui noudattamaan ihmisille antamaansa lakia täyttääkseen sen meidän puolestamme – niin paljon hän rakasti meitä. Jeesuksen laintäyttämys luetaan meidän hyväksemme. Jeesus oli puolestamme sellainen, kuin Jumala edellyttää meidän olevan. Me emme tehneet sitä hedelmää, jota Jumala istutuksiltaan odotti, mutta Kristus teki sen meidän puolestamme. Kun uskomme häneen, Jumala lukee tämän Jeesuksen ansion meidän omaksemme, niin että hän näkee meidät syntiset Kristuksessa täysin synnittöminä ja pyhinä, kaikessa tahtonsa mukaisina.

    Meidän puolestamme Kristus myös, vertauksemme sanoin, hakattiin pois ja heitettiin tuleen. Hän kärsi ristillä kadotuksen tuskan vapauttaakseen meidät siitä. Jumala kävi läpi helvetin pelastaakseen meidät. Tällaista rakkautta ei ole kukaan muu koskaan osoittanut. Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä niin, että oli valmis kuolemaan juuri hänenkin puolestaan. Kristus otti päällensä meidän syntimme ja tuli meidän sijaiseksemme. Hänessä Jumala rankaisi kaikkea syntiä. Näin Jumalan pyhän lain vaatima tuomio on kärsitty ja syntien anteeksiantamus kerta kaikkiaan hankittu. Jokaisen synnit Kristus kantoi ristille. Jokaisen synnit saivat rangaistuksensa. Jokaisen synnit sovitettiin. Taivas on kaikille ihmisille auki ja jokainen saa käydä avoimesta ovesta sisään paratiisiin. Kristus on ansainnut meille vanhurskauden, jonka suojassa saamme lähestyä Jumalaa. Hän on peittänyt meidän syntimme täydellisellä elämällään ja kaikki synnit sovittaneella kuolemallaan. Jokainen, joka tarttuu tähän vanhurskauteen uskolla, saa sen omakseen. Jumala lukee uskovan vanhurskaaksi Kristuksen täytetyn työn tähden, vaikka hän olisi itsessään millainen syntinen. Epäuskoinen hylkää Jumalan armon lahjan. Usko siis rohkeasti, että Kristus on sovittanut kaikki syntisi. Heikkokin usko pelastaa, koska se omistaa koko Kristuksen, sinunkin puolestasi kärsineen ja kuolleen. Jumala lukee hänen pyhyytensä sinun hyväksesi. Jumalan silmissä et ole enää huono puu, joka tekee pahaa hedelmää, vaan hän katsoo sinua Kristuksessa kuin omaa rakasta lastaan. Saat uskoa, että Jeesus on pelastanut sinutkin ja luvannut sinullekin iankaikkisen elämän.

    Jumala tahtoo meidät kaikki kerran luokseen taivaaseen. Siellä hän puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja me tulemme sellaisiksi, kuin hän tarkoitti meidän olevan. Siellä me olemme Jumalan virheetön puutarha, joka on juuri sellainen, kuin hän tarkoitti, ja kauniimpi, kuin osaamme edes kuvitella. Kuinka Jumala rakastaakaan meitä!

    Hyvät hedelmät

    Oikeasta uskosta seuraa oikeaa elämää. Ihminen ei voi puristaa itsestään väkisin esiin hyvää. Itsessään syntisellä ihmisellä ei ole voimaa siihen. Mutta kun uskomme sydämestämme Vapahtajaamme Jeesukseen, Jumala itse vaikuttaa meissä. Hän lukee meidät pyhiksi edessään Kristuksen tähden. Hänen Pyhä Henkensä asuu meissä niin, että alamme tehdä hyviä tekoja. Jumalan armo alkaa kantaa hedelmää elämässämme siten, että Pyhä Henki saa meissä aikaan oikeaa, tahtonsa mukaista elämää. Tätä sanotaan Hengen hedelmäksi, koska Jumalan Pyhä Henki on se, joka saa muutoksen meissä aikaan. ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.”, kirjoittaa apostoli Paavali (Gal. 5:22) Jumalan silmissä hyviä tekoja ovat kaikki Jumalan Kymmenen käskyn mukaiset teot, kun ne tehdään uskossa Vapahtajaan.

    Hyvät teot ovat seurausta uskosta ja merkki siitä, että olemme Kristuksessa. Tätä Jeesus tarkoittaa kun hän sanoo, että taivasten valtakuntaan pääsee se, joka tekee hänen taivaallisen Isänsä tahdon. Jumalan tahdon noudattaminen ei pelasta meitä, mutta se on merkkinä sydämessä olevasta pelastavasta uskosta. Samaa tarkoittavat myös sellaiset Raamatun kohdat, joissa sanotaan viimeisen tuomion tulevan tekojen mukaan. Usko pelastaa, ja uskovat ovat niitä, jotka tekevät hyviä tekoja. Meidän kuitenkaan ei pidä katsoa tekojamme, kun mietimme pelastustamme, vaan suunnata katseemme yksin Kristukseen. Emme saa luottaa omiin tekoihimme hitustakaan, sillä silloin emme turvaisi Kristukseen vaan itseemme. Teot tai niiden puute eivät ihmistä pelasta, vaan yksin se, että Jumala uskon kautta lukee hänet pyhäksi Kristuksessa. Kun omat tekomme näyttävät kovin puutteellisilta ja vähäisiltä, paetkaamme Vapahtajamme turviin. Kun meillä on todellinen usko, myös teot seuraavat, vaikka ne meistä itsestämme näyttäisivät kuinka vähäisiltä tahansa. Pelastuksemme lepää kuitenkin yksin Kristuksen täytetyn työn varassa, jonka usko omistaa.

    Tämä ei tarkoita, että uskova saisi heittäytyä toimettomaksi ja elää miten haluaa. Päinvastoin, meidän on jatkuvasti yhä voimakkaammin vastustettava meissä edelleen asuvaa syntiä. Taisteluun meitä motivoi taivaallisen Isämme ääretön rakkaus. Hän antaa meille voimaa. Kun taistelumme on heikkoa ja lankeamme, hänen muuttumaton armonsa on lohdutuksemme. Isän rakkaus ja armo kantaa meitä läpi uskonelämämme ja maallisen taipaleemme kaikkien kiusausten ja koettelemusten. Kaikessa hädässämme saamme aina paeta Jumalan turviin. Hän on luvannut varjella kaiken uskoviensa parhaaksi. Hän antaa anteeksi kaiken heikkoutemme, kun turvaamme katumuksessa ja uskossa Kristukseen. Jumalan sana on se kallioperusta, jolle elämän rakennus on turvallista pystyttää. Kun elämme Jumalan armon sanasta, olemme varmasti Kristuksessa Jumalalle otollisia. Näin Jumala on sanassaan luvannut, eikä hän ole voinut valehdella. Jää siis Jumalan armon turviin, ja kutsu toisiakin Jumalan sanan äärelle sitä kohtaamaan.

     Vesa Hautala 25.7.2010