Hajottakaamme maahan järjen päätelmät!

Hajottakaamme maahan järjen päätelmät!

Istuin puiston penkillä. Keski-ikäinen mies tuli luokseni, hymyillen tervehti, ja istui vierelleni. Aloimme keskustella, ja pian keskustelun aiheena olivat uskon asiat. Ei oltu kauan keskusteltu ennen kuin kävi ilmi, että mies ei uskonut, että Jumala on kolmiyhteinen. Jeesus ei hänen mielestään ole yhdenvertainen Isän kanssa, Pyhä Henki ei ole henkiolento, vaan voima, joka Jumalasta lähtee, ja iankaikkista kadotusta ei ole olemassa. Raamatun lauseiden perusteella osoitin hänelle, että hänen näkemyksensä ei ollut Raamatun sanan mukainen, että Isä (Joh.17:3), Poika (Koi. 2:9) ja Pyhä Henki (Apt. 5:3-4) ovat jumaluudessa yhdenvertaisia, ja vaikka on vain yksi Jumala, niin siis sana kolmiyhteinen on sopiva. Osoitin hänelle myös, että Raamatun mukaan on olemassa iankaikkinen kadotus niille, jotka kuolevat epäuskossa. (Jes. 66:24)

Yritin vakuuttaa miehelle, että hän asettaa järkensä Raamatun yläpuolelle, eikä uskossa ota vastaan, mitä Raamattu selvästi opettaa. Sillä jokaisen keskustelun aiheena olleen opin hän selitti tavalla, jolla hän yritti tyydyttää järkeänsä, mutta näin ollen samalla kielsi sen, mitä Raamattu kyseessä olevasta asiasta opettaa.

Mies kysyi: Oletko luterilainen? Sanoin: Olen. Sitten hän kertoi, että hänkin oli ollut luterilainen, mutta koska luterilaisten keskuudessa ei ilmennyt hedelmää, ja koska kirkko salli sellaista, mitä Raamattu ei sallinut, hän oli liittynyt joukkoon, jonka hedelmä oli näkyvissä. Kerroin hänelle, että kuuluin tunnustukselliseen luterilaiseen kirkkoon, ja olen samaa mieltä siinä, ettei kirkon tule sallia sitä, mitä Raamattu ei salli, ja että siellä, missä on tosi uskoa, siellä on myös uskon hedelmää. Sitten huomautin hänelle, että Jumalalle otolliseen hedelmään kuuluu ensimmäiseksi se, että tunnustus on Raamatun sanan mukaista, että keskeisenä on Raamatun tärkein oppi, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja että syntinen pelastuu yksin armosta uskon kautta Jeesukseen. Kerroin myös, että missä tällaista tunnustusta ei ole, emme voi luottaa siihen, että kunnollinen ulkonainen elämä ja ahkera toiminta ovat Jumalalle otollista hedelmää ja oikean uskon merkkejä.

Kun mies oli poistunut luotani, ajattelin: Miten tärkeää onkaan, että käytännössä noudatamme tätä Jumalan sanaa: "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2 Kor. 10:5). Kun tätä sanaa noudatamme, Jumala yksin saa kunnian ja voi sanansa kautta meille puhua.

Pastori Rupert Efraimson


Tyhjä vasen