Kun olin viidennellä luokalla, muutimme kaupungin toiselle laidalle. Koulua piti vaihtaa kesken vuotta, ja jännitin kovasti, saisinko uudessa koulussa kavereita. Jännitys helpotti, kun kävin tutustumassa tulevaan luokkaani. Kohtasin iloisia ja uteliaita kasvoja, joista tunnistin osan vanhoiksi tutuiksi päiväkotikavereikseni. Pääsin myös heti kahden puheliaan tytön viereen istumaan ja samalla sisälle uuden koulun tapoihin. Tunsin ensi hetkistä alkaen kuuluvani porukkaan.

Ystävien ja kavereiden kanssa on kiva olla yhdessä ja keksiä monenmoisia puuhia. Tuntuu hienolta jakaa ilot ja surut toisten kanssa. Sanotaan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta jaettu suru on puolikas suru. Ystävälle voi olla avuksi, ja ystävä voi auttaa silloin, kun itse tarvitsee apua. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan pidä viettää aikaa. Raamatussa sanotaan, että "huono seura hyvät tavat turmelee". On väärin tehdä joukon mukana sellaista, mikä on kiellettyä. Muistathan myös, että ketään ei saa kiusata. Siitä pitää heti kertoa opettajalle tai muulle aikuiselle, joka auttaa lopettamaan kiusaamisen. Taivaan Isä kuulee mielellään, kun kiitämme ystävistämme ja rukoilemme heidän puolestaan.

Paras ystävämme on Jeesus. Hän on antanut kaikki pahat tekomme anteeksi. Hänen rakkaudestaan mekin saamme voimaa ystävänä olemiseen. "Olkaa - toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut." (Ef. 4:32)