Jumalan kaupunki taivaassa

Onko minun nimeni elämänkirjassa? 

Olemme kulkeneet näillä oppitunneillamme Jeesuksen jalanjäljissä Betlehemistä Jerusalemiin asti. Betlehemissä köyhät paimenet saivat katsella ja kuunnella enkelien juhlivan Jumalan Pojan tuloa ihmiseksi, ihmiskunnan Vapahtajan syntymää. Jerusalemissa enkelit joutuivat näkemään, kuinka ihmiset pahuudessaan kruunasivat Jeesuksen haavoittavilla orjantappuroilla ja naulitsivat Hänet ristille. Mutta samalla täyttyi Jumalan ihmeellinen ajatus. Hänen iankaikkinen rakkautensa ihmisiä kohtaan tuli julki. Jumala lunasti meidät siten Pojassaan vapaiksi kaikista synneistä. Jeesus meni meidän syntisten tähden ristinkuolemaan. Mutta sitten Hän nousi kuolleista ja astui ylös taivaan kirkkauteen ja kunniaan. Hän on myös meille ovi ja tie sinne taivaan kotiin.

Maallinen Jerusalemin kaupunki oli kaunis. Samoin maallinen kotimme on varmaan kaunis. Mutta paljon kauniimpi vielä on taivaallinen Jerusalem ja taivaallinen kotimme.

Luetaan Raamatusta Ilm. 21:1–4: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu. Minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Millainen on Jumalan kaupunki taivaassa?

Meistä ihmisistä kukaan ei ole päässyt katsomaan, millaista on taivaallisen Isän kodissa ja Hänen kaupungissaan. Mutta niin kuin Vanhan Testamentin profeetat, niin sai Johanneskin Jumalalta erityisen näyn, jossa hän sai katsella tulevia asioita. Hän näki uuden taivaan ja uuden maan ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota. Tuo Jumalan kaupunki oli hyvin kaunis. Se oli niin kuin morsian miehellensä kaunistettu. Siinä oli Jumalan kirkkaus. Sen hohto oli kaikkein kalleimman jalokiven kaltainen. Kaupunki katuineen oli puhdasta kultaa. Sen muurin perustukset olivat kaunistetut kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Helmet olivat sen portteina.

Temppeliä Johannes ei nähnyt siellä ollenkaan, sillä Jumala, Kaikkivaltias ja Jeesus, on sen temppeli. Eikä kaupunki tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen ja sen lamppu on Karitsa.

Näin Johannes sai oppia, että siellä Jumalan kaupungissa, taivaallisessa Jerusalemissa, kaikki on hyvin kaunista ja täydellistä. Siellä on kaikilla hyvä olla. Siellä ei ole mitään ikävää, ei mitään puutteita, kärsimyksiä eikä murheita. Siellä on jokaisella täydellinen rauha ja ilo. Siellä iloitaan siitä, että saadaan olla Jeesuksen kanssa. Missään ihmisellä ei voisikaan olla niin hyvä olla kuin Jeesuksen seurassa. Kukaan ei meitä rakasta niin paljon kuin Hän.

Miten sinne Jumalan kaupunkiin päästään?

Olette varmasti nähneet jossakin ovessa tai portilla sanat: pääsy kielletty. Se merkitsee, ettei siitä portista tai ovesta saa mennä sisälle ellei ole erikoislupaa. Tuollainen kielto tuntuisi meistä hyvin ikävältä, jos tietäisimme, että siellä portin takana on jotakin oikein kaunista. Näin on asianlaita ajatellen Jumalan kaupunkia. Jumalan laki on pystyttänyt taivaan ja Jumalan kaupungin portille jokaisen ihmisen eteen taulun, jossa lukee: Sinä olet syntinen. Sinulta on pääsy kielletty tänne. Siksi Jumala sanookin Sanassaan, ettei ”sinne ole pääsevä mitään epäpyhää, eikä ketään kauhistusten tekijää, eikä valehtelijaa vaan ainoastaan ne, joiden nimet ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.”

Sinne Jumalan kaupunkiin, iankaikkiseen iloon voivat siis kuitenkin päästä ne, joiden nimet ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan. Ehkä ihmetellen kysyt: Keiden nimet sitten ovat tuossa ihmeellisessä elämänkirjassa. Tutussa laulussa vastataan siihen Jumalan Sanan mukaisesti näin:

””Jo kasteessa Hän minut siirsi pois orjuudesta kiusaajan.
Mun nimen kirjahansa piirsi ja päästi alta kuoleman.
Mä lapseks synnyin Jumalan ja perijäksi taivahan.”

Meidän nimemme kirjoitettiin elämänkirjaan silloin, kun sydämeemme syntyi usko Jeesukseen. Meidän nimemme pysyvät myös siellä kirjassa, jos säilymme uskossa Jeesukseen. Jeesus on meille ovi Jumalan kaupunkiin.  Hänhän kantoi kaikki syntimme ruumiissaan ristinpuuhun ja lunasti meidät vapaiksi niistä kahleista. Me saamme sanoa: ”Se voitto, jonka Golgatalla jo Jeesus meille ansaitsi, nyt minun on. Hän kasteessa sen voitokseni lahjoitti. Ah, suuri kasteen armo on, sen siunaus on verraton.”

Tuo Jumalan Sanan kuvailema Jumalan kaupunki on meille opetuksena Jumalan armosta ja rakkaudesta. Mutta se on myös meille voimakkaana muistutuksena uskollisuudesta, että ahkeroisimme Jumalan Sanan tutkimisessa ja siten vahvistuisimme uskossa ja pysyisimme siinä lujina viimeiseen päivään asti, jolloin Jeesus tulee hakemaan kaikki uskovat sinne taivaan kotiin.

Kysymyksiä:

1. Missä Jumalan kaupunki on?
2. Kuka sai nähdä tuon Jumalan kaupungin?
3. Miten hän näki Jumalan kaupungin?
4. Millainen se oli?
5. Millaista ihmisten olo on siellä?
6. Minkälaisen kiellon Jumalan laki on pystyttänyt Jumalan kaupungin eteen jokaiselle ihmiselle?
7. Kuka on avannut meille oven Jumalan kaupunkiin?
8. Missä Hän aukaisi meille sen oven?
9. Millainen ihminen saa mennä sisälle Jumalan kaupunkiin, taivaaseen?
10. Milloin nimemme on kirjoitettu elämänkirjaan?
11. Miten nimemme pysyy elämänkirjassa?
12. Milloin Jeesus tulee hakemaan uskovat luokseen taivaan kotiin?