Kukko istui korkealla aidalla. Sattui siihen tulemaan kettu viekastelijakin ja sanoi kukolle: - Tule pois sieltä aidalta. Etkös tiedä, että yleinen ja yhteinen maan rauha on julistettu. Nyt on kaikkinainen eripuraisuus, kilvoittelu ja ilkeämielisyys niin ihmisten kuin eläintenkin kesken ikuisiksi ajoiksi poistettu ja kaikki asiat sovittu.

Mutta kukkopa ei ollut noin vain narrattavissa, vaan se sanoi ketulle: - Olkoon vain tuollainen yhteinen maan rauha julistettu ja kaikki eripuraisuudet sovittu, mutta minun luokseni eivät tuollaiset sanomat ole vielä tulleet. Siihen saakka tahdon minä elää entiseen tapaan niin kuin esi-isänikin ovat tehneet, ja olla kaikkia teitä kettuja ja koko teidän sukukuntaanne vastaan.

Kaikkia henkiä älköön uskottako! Jos tuo tarinamme kukko olisi uskonut viekkaan ketun puheisiin ja hypännyt aidalta maahan, niin kettu olisi sen siinä silmänräpäyksessä repinyt kuoliaaksi. Mutta kukko ei uskonut ja siksipä se saikin kaikessa rauhassa istua ja kuunnella ketun valheita.