Kun susi kerran oikein ahnaasti söi saaliikseen saamaansa lammasta, tarttui lampaanluu poikittain suden kurkkuun, eikä lähtenyt millään siitä pois. Sudella oli kova tuska ja hätä ja niinpä se lupasi suuren palkinnon ja hyvän lahjan sille, joka auttaisi hädässä ja saisi luun pois hänen kidastaan.

Niinpä siihen sitten tuli kurki ja sai kuin saikin nokallaan luun irti ja ulos. Susi oli pelastunut tukalasta tilanteesta.

Nyt kurki tietenkin pyysi luvattua palkintoa, mutta sai kuulla vastaukseksi:

- Vai tahdot vielä palkintoa. Ole iloinen, etten purrut kaulaasi poikki. Sinun pitäisi oikeastaan antaa minulle jotain palkkioksi siitä, että pääsit hengissä kidastani.

Mitä edellisestä opimme?

Joka haluaa ihmisiä palvella tässä maailmassa, hänen on valmistauduttava kiittämättömyyteen, sillä yleensä tämä maailma palkitsee vain kiittämättömyydellä. Niinpä sanotaankin, että jos vapautat jonkun hirsipuusta, niin tuo vapautettu auttaa kyllä sinut mielellään hirsipuuhun.