Leijona oli kutsunut joukon eläimiä luokseen luolaansa, jossa asui. Voi, voi, kuinka siinä luolassa oli paha haju, oikea inhottava löyhkä.

Kun leijona kysyi sudelta millaiselta tämä hänen hovimajansa nyt oikein näytti, susi vastasi: - Täällähän on surkean kamala haju! Silloinpa leijona suuttui ja repi suden kappaleiksi.

Leijona tiedusteli nyt samaa asiaa aasilta, joka poloinen oli varsin häkeltynyt äskeisestä suden julmasta kuolemasta. Peloissaan aasi liehakoi ja sai sanotuksi: Armollinen kuningas, täällä on oikein hyvä ja miellyttävä tuoksu.

Nyt tuli ketun vuoro, jolta leijona kysyi, miltä täällä luolassa näytti ja oliko täällä mitään pahoja hajuja. Kettuhan on aina viisas ja viekas ja niinpä se kerkeästi vastasikin: - Voi, voi, kun olen saanut niin ankaran nuhan, etten tunne minkäänlaista hajua, en hyvää enkä pahaa. Kettu toisten vahingosta viisastuneena tahtoi pitää suunsa kiinni asiasta.