Olipa kerran talonpoika, joka kesät talvet nurisi ilmoista. Niinpä hän alituiseen tyytymättömänä Jumalan säätämiin ilmoihin rukoili, että Jumala sallisi ja antaisi hänelle kyvyn itse hoitaa ilmat ja säät mielensä mukaan. Ja Jumala antoi näin tapahtua.
Nyt antoi talonpoika mielensä mukaan sataa lunta ja vettä, samoin aurinko paistoi hänen toiveensa mukaan. Lämmin auringonpaiste tuntui kaikkein suloisimmalta ja silloin kun maa ja kasvullisuus tarvitsivat kosteutta, antoi talonpoika sataa. Niinpä vallitsikin hänen vainiollaan alituinen lämmin aurinkoinen sää ja riittävä, piristävä kosteus. Talonpoika arveli, ettei koskaan oltu vielä koettu ja nähty niin ihanaa säätä, kuin hän oli tuoksi kesäksi järjestänyt.
Mutta viljan leikkuuaikana tuli surkea pettymys. Olki oli kasvanut hyvin, mutta tähkissä ei ollut jyviä. Talonpoika oli ilmoja säätäessään kokonaan unohtanut tuulen, jota ilman ei tähkäänkään tule jyviä.