Katsokaapa hyvää ja ahkeraa viinitarhan hoitajaa, kuinka uskollisesti hän työskentelee tarhassaan alituisesti tarkkaillen puittensa kasvua ja kehitystä. Sirpillä hän karsii ja perkaa oksia; lapiolla ja hakkuraudalla penkoo sen juuria.

Jos viinipuu osaisi puhua, niin varmaan se sanoisi:

- Voi, mitä sinä oikein teet? Pakostakin minä kuivun ja lakastun, kun sinä ryöstät juuriltani kaiken mullan ja hirmuisilla rautahampailla raastat oksiani ja varttani. Ei mitään muuta puuta tai kasvia kohdella niin hirmuisesti kuin sinä kohtelet minua.

Mutta silloin olisi viinitarhan hoitajan vastattava tälle tyytymättömälle puulle näin:

- Sinä olet tyhmä, etkä ymmärrä miksi minä teen näin. Jos minä hakkaankin sinusta muutaman oksan, se on tarpeen, koska nuo hakkaamani oksat imivät mehua ja voimaa toisista oksista ja vahingoittivat näin koko puuta. Sinun hyväksesi minä sen teen, etteivät vieraat villivesat imisi sinusta kaikkea voimaa, vaan että sinä paremmin ja entistä enemmän voisit kasvattaa hyviä viinirypäleitä. Samoin on juuriesi oltava puhtaina vieraista kasveista, siksi niitäkin muokkaan ja puhdistan.

Niinpä on meidän ihmistenkin syytä nöyrästi sanoa: Rakkaat viinipuun hakkuraudat ja veitset! Leikatkaa ja raapikaa minua mielin määrin, kärsin sen kaiken ilolla, sillä tiedän sen tapahtuvan taivaallisen Isän tahdosta - ja silloin te totisesti olette minulle hyödyksi.