Kleopas ja eräs toinen opetuslapsi kulkivat Emmaus –nimiseen kylään. He olivat murheellisia. He surivat Jeesuksen kuolemaa, sillä he olivat toivoneet, että Jeesus olisi Israelin lunastaja. Nyt he luulivat, että kaikki oli mennyt huonosti.

Kun he siinä pää painuksissa, murheen murtamina kulkivat, heille tuntematon henkilö liittyi heidän seuraansa. Mies kysyi heiltä: ”Mistä te siinä puhutte keskenänne?” Kleopas vastasi hänelle ihmetellen, miten hän voi olla tietämättä niistä tapahtumista, mistä koko kaupunki puhuu. Sitten Kleopas kertoi, että ylipapit ja hallitusmiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, joka oli väkevä profeetta Jumalan ja ihmisten edessä. Kleopas mainitsi myös, miten naiset olivat käyneet haudalla ja havainneet sen tyhjäksi ja nähneet enkelinäyn. Mutta eivät he tästä ymmärtäneet mitään.

Niin tämä tuntematon kulkija sanoi: ”Oi, te, hitaat ja ymmärtämättömät sydämeltä” ja alkoi selittää, että kirjoitukset ovat käyneet toteen. Näin juuri Kristuksen piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa. Hän selitti Mooseksesta alkaen, kuinka Jeesus tuli täyttämään profeettojen ennustukset. 

Kun kolmikko saapui kylän kohdalle, vieras oli menevinään eteenpäin. Mutta opetuslapset pyysivät häntä jäämään heidän luokseen, sillä ilta oli jo myöhäinen. Niin mies tuli sisälle taloon heidän kanssaan.

Kun he asettuivat ilta-aterialle, vieras otti leivän, siunasi ja mursi ja antoi opetuslapsille. Silloin heidän silmänsä avautuivat ja he tunsivat hänet, Jeesuksen. Samassa Jeesus katosi heidän näkyvistään. Opetuslapset sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän selitti meille kirjoitukset” He kiirehtivät takaisin Jerusalemiin niiden yhdentoista opetuslapsen luo ja kertoivat, mitä heille oli tapahtunut.