JA ANNA MEILLE ANTEEKSI MEIDÄN SYNTIMME,
NIIN KUIN MEKIN ANNAMME ANTEEKSI NIILLE,
JOTKA OVAT MEITÄ VASTAAN RIKKONEET
Eräänä päivänä pieni koirani innostui riehakkaasti leikkimään. Innostuessaan se unohti kaikki kiellot, ja matot menivät läjään ja pöly nousi ilmaan. Kielsin sitä ankarasti, mutta se ei totellut. Siispä sitä täytyi kurittaa. Kurituksesta koirani loukkaantui ja ryömi muristen sängyn alle murjottamaan. Hetken kuluttua kutsuin sitä, ja siinä samassa se oli vieressäni valmiina lähtemään minne vain kanssani ja kokonaan unohtaen äskeisen erimielisyytemme. Mieleeni tuli, ettei minun ollut milloinkaan niin helppoa unohtaa kärsimiäni loukkauksia. Joskus me ihmiset saamme hävetä nähdessämme, miten eläimet ovat meitä jalomielisempiä.
Kuulinpa aivan äskettäin Maija-tytön sanovan Tuulalle: "Tietysti minä voin antaa anteeksi Sirkalle, jos hän pyytää, mutta ikinä en unohda, mitä hän minulle on tehnyt." Sillä tavoin puhuu syntinen sydän.
Juuri meidän kovasydämisyytemme tähden Jeesus opettaa meitä rukoilemaan tätä vaikeaa ja ihanaa rukousta. Hän tahtoo meidän joka päivä tutkivan itseämme nähdäksemme, miten synti helposti tulee sydämeen ja etsiäksemme siihen pian apua.
Jeesus on maksanut kaikki syntimme, heittänyt ne selkänsä taa eikä tahdo niitä ikinä esille ottaa. Mutta hän tahtoo, että me tunnustamme syntimme ja rukoilemme anteeksiantamusta omaksemme. Näin tehdessämme meidän tulee tutkia omaa sydäntämme: Jos sieltä löytyy vihaa, anteeksiantamattomuutta, vanhojen loukkausten vaalimista ja kaikkea muuta syntiä, kuinka Jumalan anteeksiantamus voisi sinne jäädä. Emmehän voi vastaanottaa anteeksiantamusta, ellemme itse myös ole valmiit antamaan anteeksi.
Mutta vaikka Maija lupasikin antaa anteeksi, hän lupasi sen vain suullaan. Sillä ensiksi hän odotti, että Sirkka pyytäisi anteeksi ja sitten hän jo valmiiksi vakuutti, ettei voisi ikinä unohtaa. Näin ei Jeesus opeta. Meidän sydämessämme tulee olla anteeksiantava mieli, niin että annamme anteeksi odottamatta mitään anteeksipyyntöä. Anteeksipyyntö on tosin velvollisuutemme, jos olemme rikkoneet lähimmäistämme vastaan, mutta meidän oman sydämemme tulee olla valmis antamaan anteeksi muutenkin. Kun olemme anteeksiantaneet, se tarkoittaa, että olemme myös unohtaneet niin. että koko asia on pyyhitty pois. Näin Jumala tekee. Hän tahtoo meidän taistelevan syntiä vastaan, niin ettei anteeksiantamaton sydämemme työnnä pois luotamme Jumalan armoa. Mutta jokainen päivä tuo mukanaan uusia lankeemuksia. Pahat ajatukset tulevat kuin pölypilvi ja valtaavat sydämemme. Mitä silloin teemme? Me menemme Jeesuksen eteen – panemme kädet ristiin ja rukoilemme anteeksiantamusta joka päivä. Ja Jeesus niin mielellään auttaa meitä. Olemmehan jo pyhän kasteen kautta hänen lapsiaan. Mielellään hän tahtoo pitää meidät ominaan koko elämämme ajan.
Tähän anteeksiantavaan mieleen voimme auttaa tovereitammekin olemalla iloisia ja ystävällisiä kaikkia kohtaan. Ennen kaikkea autamme tovereitamme, kun emme muistele kärsimiämme loukkauksia, vaan mielellämme annamme ne anteeksi. Näin voimme yhtyä rukoilemaan: "Anna meille anteeksi meidän syntimme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
Muista, lapsi, rukousta,
pyydä anteeksiantamusta
erhetyksiin päivittäin,
taivaan lapsi tekee näin.