ANNA MEILLE TÄNÄ PÄIVÄNÄ MEIDÄN JOKAPÄIVÄINEN LEIPÄMME
Talven suuret urheilukisat ovat juuri päättyneet. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat tulossa kisapaikalta. Heitä kulkee monen kadun leveydeltä kaikkiin suuntiin. Tämä kulku kestää kauan, koska heitä on paljon. He ovat iloisen ja värikkään näköistä joukkoa, sillä useimmilla on hyvät urheiluvarusteet yllään. Katujen vierissä seisovat tuhannet autot odottamassa omistajiaan. Autot täyttyvät, ihmiset palaavat koteihinsa iloisina ja väsyneinä, mutta onnellisina tämän aurinkoisen päivän jälkeen. Kotona heitä odottaa hyvä ateria.
Mistähän tämä kaikki hyvyys on tullut näille ihmisille? Miten meidän pitäisi sitä kaikkea rukoilla? Me ihmiset olemme niin tottuneet siihen, mitä meillä on, ettemme aina lainkaan muista, että se kaikki on taivaallisen Isämme suurta hyvyyttä. Jeesus opettaa meitä rukoilemaan: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme."
Sellainen koti, josta usein puuttuu tavallinen jokapäiväinen leipä, saattaa useinkin ahdistuksissaan rukoilla tätä rukousta. Monet kertomukset osoittavat kuinka rukoukset on kuultu. Mutta tähän jokapäiväiseen leipään kuuluu paljon enemmän, kuin se mitä syömme. Siihen kuuluvat vaatteet, koti, vanhemmat, hyvät naapurit, uskolliset ystävät ja paljon muuta hyvyyttä, mikä ympäröi meitä joka hetki. Se on koko meidän ajallinen elämisemme. Tästä kaikesta meidän tulee muistaa kiittää taivaallista Isäämme ja joka päivä rukouksessa sitä pyytää.
Mutta joskus tulevat puutteen päivät. Tulee sairautta tai muita vaikeuksia, eikä äidillä olekaan rahaa ostaa lapsille uusia vaatteita. Monesta asiasta on puute. Joskus saattaa tuntua, ettei ole enää edes ystäviäkään. Miksi näin käy? Ehkä siksi, että olemme unohtaneet rukoilla. Tai ettemme ole rukoilleet sydämestämme ajattelematta sanojen merkitystä. Tai ehkä Jumala vain kaikkinäkevässä viisaudessaan näkee sen meille hyväksi. Hän saattaa meitä kohtaavalla onnettomuudella pelastaa meidät suuremmasta onnettomuudesta. Tällaisinakin päivinä meidän tulee kiittää taivaallista Isää. Meidän tulee muistaa, ettei taivaallinen Isämme unohda pienintä linnunpoikaakaan, kuinka hän unohtaisi omat lapsensa. Kyllä hän auttaa meitä omalla ajallaan ja omalla tavallaan. Meidän tulee vain luottavasti jättää huolemme hänelle ja tyytyä siihen osaan jonka hän meille antaa. Se on meille hyväksi.
Muistakaamme siis joka päivä rukoilla Jeesuksen opettamin sanoin jokapäiväisen elämämme tarpeita sanoen: Rakas, taivaallinen Isämme, anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
"Isä meidän" – osaathan?
Siunausta anothan
atrialle käydessäsi,
kiität myöskin syötyäsi.