Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Matt. 6:20.
Pihamaalla hypähtelee punaturkkinen orava puusta puuhun, laskeutuu sitten nopeasti alas ja juoksee ruohikon poikki. Väliin se äkkiä pysähtyy, kohottautuu takajalkojensa varaan ja nostaa korvat pystyyn. Näin se pysyttelee hiljaa kuin patsas ja kuuntelee. Jos jokin ääni sitä häiritsee tai pelottaa, se äkkiä kiipeää puuhun, mutta jos on hiljaista se jatkaa matkaa paikalle, johon ihmiset ovat jättäneet sille ruokaa. Usein sieltä löytyykin aivan yllättävän hyviä makupaloja. Jopa pähkinöitäkin. Ne se vie puuhun. Ylhäällä se riippuu puun rungossa takajalkojensa varassa, pää alaspäin ja etukäpälillään tunkee aarteensa piiloon puun kuoren rakoon. Kun aarre on jotenkuten kätketty, se juoksee alas hakemaan lisää ja näin se piilottelee löytöjään kaikkiin pihan puihin pitkän talven varalle. Mutta kohtapa saapuu paikalle toinen orava. Ketterästi se kiipeää puuhun ja löytää sieltä edellisen oravan sinne kätkemän pähkinän ja syö sen makeisiin suihinsa. Sen jälkeen tämä ahne lurjus kulkee puusta puuhun etsien veljensä kätköjä ja tyhjentäen ne suuhunsa. Kunnes toinen sen huomaa ja alkaa villi takaa-ajo. Siinä viuhuvat tuuheat hännät ja kaarnat rapisevat alas. Tällaista tapahtuu oravien maailmassa.
Onko sinulla mitään sellaista, mitä tahdot pitää piilossa ja vain aivan yksin siitä iloita? Monella lapsella on sellainen "aarrekätkö". Myöhemminkin me ihmiset keräilemme kaikenlaista, milloin huviksemme, milloin pahan päivän varalle. Myös tietoja me keräämme. Niitä keräävät lapsetkin joka päivä. On hyvä kerätä hyödyllisiä tietoja elämää varten. Mutta on yksi tarpeellinen talletettava yli kaiken muun. Se on Jumalan sana. Tämä on sellainen aarre, joka kestää ja pysyy iankaikkisesti. Mutta vaikka koko elämäsi ajan sitä oppisit ja keräisit, et voi sitä liikaa oppia, et liikaa tallettaa.
Oliko tuo orava viisas opettaja aarteen kätkemisessä? Ei ole, sanot sinä, – toinenhan löysi sen kätköt ja söi pähkinät. Niin voi ihmisellekin käydä, kun hän kerää Jumalan sanaa. Moni kastettu lapsi on saanut oppia Jumalan sanasta, että hän uskon kautta Jeesukseen on taivaan perillinen. Mutta hän on unohtanut tämän. Ja on tullut "toinen orava" ja tyhjentänyt kätkön. Mikä se sellainen orava on? Niitä on monta. Ylpeys ja kunnianhimo on yksi. Sehän helposti asettuu ihmissydämeen ja saa hänet tavoittelemaan omaa katoavaa kunniaansa, niin ettei hän enää tarvitse Vapahtajaa. Monet harrastuksemme ovat toinen orava. Meillähän ei niiden vuoksi usein ole aikaa Jumalan sanaa kuulla ja lukea, ja niin se unohtuu. Tai kolmantena ne toverimme, jotka pitävät pyhäkouluun menoa ja Jumalan sanan kuulemista turhana. He houkuttelevat meitä kaikkialle muualle. Voi, oravia on niin paljon ja ne syövät helposti sen ravinnon, jonka oli määrä auttaa sinua pysymään Jeesuksen lapsena koko elämäsi ajan.
Mutta nyt, kun sinulla on aika kerätä Jumalan sanaa, kerää sitä ja käytä sitä joka päivä. Puhu Jeesuksesta, rukoile häntä joka päivä. Turvaa Jeesuksen ansioon ja pysy kasteesi liitossa. Näin säilytät aarteesi elämäsi loppuun. Ennen kaikkea jaa tästä aarteestasi jokaiselle. Sillä Jumalan sana ei ole vain yksi pähkinä sinua varten, vaan siitä riittää kaikille ystävillesi j a koko maailmalle. Se on niin ihmeellinen pähkinä, että mitä enemmän sitä jaat, sitä enemmän sitä saat.
Eikö siis kannata kerätä tällaista aarretta taivaaseen, iankaikkiseksi iloksemme.