Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Room.13: 10.
Puutarhassa kasvaa kaksi omenapuuta. Ne seisovat siinä rinnakkain ja ovat molemmat suuria ja tuuheita puita. Molemmissa on myös paljon hedelmiä. Jos otat hedelmän ensimmäisestä puusta, on se punertava ja hyvin herkullinen. On hauskaa, jos saat sellaisen koululaukkuunkin evääksi. Mutta jos otat omenan toisesta puusta, on omena vihreä ja kova ja haukattuasi siitä kerran heität sen kiireesti pois niin kitkerä ja hapan se on. Jonakin päivänä, kun äiti päättää keittää omenahilloa talveksi, hän menee sen vihreäomenaisen puun luo ja poimii niitä koriinsa. Siihen punaomenaiseen hän ei vilkaisekaan. Sillä vihreistä omenista hän saa herkullista sosetta, mutta punaisia hän saisi turhaan keittää.
Kumpi näistä kahdesta puusta on arvokkaampi? Makea vai hapan, punainen vai vihreä? Molemmat ovat yhtä arvokkaita. Sillä ensimmäinen puu tuottaa makeita omenoita koko talon väelle syötäväksi moneksi syksyn viikoksi. Toinen puu taas antaa herkullista hilloa koko talveksi. Siis ne molemmat ovat arvokkaita ja tarpeellisia.
Me ihmiset olemme usein kuten nämä omenapuut. Kasvamme siinä vierekkäin, saamme samanlaisen kasvatuksen, samantapaisen koko elämänpiirin ja kuitenkin kasvamme erilaisiksi. Olemme erinäköisiä, kuten nuo omenatkin ja myös luonteemme ovat erilaiset. Toinen on rauhallinen – toinen kiireinen, toinen taitava oppimaan – toinen käytännön asioissa, toinen on vilkas – toinen hiljainen. Aivan samoin, kuin sama maa kasvattaa kaksi erilaista omenapuuta, saattaa sama kotikin kasvattaa aivan erilaiset sisarukset.
Kun nyt kaikki olemme erilaisia, sopeudummeko silti hyvin yhteen? Elämmekö sovussa, kuten nuo puut puutarhassa? Voi, niin kovin valitettavaa on, että syntyy usein riitaa. Eräänä päivänä kolmivuotias Pentti löi sisartaan Pirjoa ja Pirjo itki kovalla äänellä. Miksi Pentti lyö Pirjoa, kysyttiin. "Kun ei Pirjo tahdo istua portailla pärisemässä, kun minä leikin autoa", selitti Pentti. "Mutta minä tahdon hyppiä enkä päristä", itki Pirjo. Miten monta riitaa onkaan syntynyt siksi, että "toinen on vihreä ja toinen punainen". Ensin pieniä, sitten suuria.
Jumalan sana kuitenkin kehottaa meitä rakastamaan toisiamme. Siellä sanotaan: "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa". Tämä tarkoittaa, että lähimmäisemme etu on yhtä tärkeä kuin meidän oma etummekin. Meidän tulee kunnioittaa toinen toisemme taitoja ja saavutuksia, vaikka ne olisivatkin aivan erilaisia kuin omamme. Meitä kaikkia tarvitaan maailmassa. Juuri siksi olemmekin erilaisia, että täyttäisimme eri tehtäviä täällä Jumalan tahdon mukaisesti. Oppikaamme siis hyväksymään lähimmäisemme sellaisina kuin he ovat. Ainoastaan, jos näemme lähimmäisemme rikkovan Jumalan tahtoa vastaan, emme voi sitä hyväksyä. Meidän tulee auttaa häntä voittamaan pahan. Näin on lähimmäisemme onni ja menestys meille yhtä rakas kuin omamme.
Rukoilkaamme joka päivä, ettemme taitamattomuudellamme vahingoittaisi tovereitamme, vaan oppisimme rakastamaan heitä, kuten on Jumalan tahto. Tätä läksyä meidän tuleekin opetella koko elämämme ajan. Siinä oppimisessa auttaa meitä rakas Vapahtajamme, Jeesus, joka ensin rakasti meitä ja antoi itsensä syntiemme sovitukseksi.