… olivat ottaneet vangiksi pienen tytön. 2 Kun.5:2.
Pyhän Raamatun Vanhassa Testamentissa meille kerrotaan pienestä israelilaisesta tytöstä. Syyrialaiset sotilaat olivat tehneet sotaretken Israelin maahan ja ottaneet sieltä pienen tytön vangiksi. Tyttö vietiin sitten Syyrian sotajoukon päällikön, Naemanin luo ja hänestä tehtiin Naemanin vaimon palvelijatar. Sotapäällikkö Naeman oli hyvin korkea-arvoinen herra ja myös kuninkaansa kunnioittama. Tällaiseen korkeaan ja mahtavaan kotiin tuotiin siis tuo pieni vanki. - Miten mahtoikaan hän pelätä siellä! Kyllä sinä ja minä ainakin olisimme olleet kovasti peloissamme ja koti-ikäväkin olisi varmaan vaivannut. Tästä ei Raamattu meille kerro, mutta saatamme sen arvata. Mutta kertomuksesta käy ilmi, että tyttö luotti lujasti Jumalan sanan voimaan. Sotapäällikkö Naemania näet vaivasi hirveä sairaus, johon ei ollut olemassa mitään parannuskeinoa. Sairaus oli spitaali. Tämä oli epäilemättä suuren huolen aiheena tuossa kodissa. Tyttönenkin kuuli siitä ja tahtoi auttaa. Siitä huolimatta, että sotilaat olivat ryöstäneet hänet kodistaan ja tuoneet tänne vieraalle maalle, hän ei ollut katkera, vaan palveli isäntäväkeään luottaen siihen, että Jumala tiesi missä hän oli eikä ollut häntä hyljännyt. Niinpä tyttö sanoikin emännälleen: "Oi, jos minun herrani olisi profeetan tykönä, joka on Samariassa, niin hän parantaisi hänet spitaalistansa!" Tyttö tiesi, että profeetta Elisa oli Jumalan palvelija. Hän tiesi, että Jumala oli tämän miehen kautta tehnyt suuria ihmetekoja ja nyt hän oli varma, että jos vain Naeman uskoisi hänen sanansa ja menisi profeetan luo, niin hän paranisi.
Tytön yksinkertainen usko Jumalaan, jolle kaikki on mahdollista, hänen vilpitön puheensa saivat uuden toivon syttymään Naemanin kodissa. Kerrotaan, että tuo korkea sotapäällikkö valmistautui kiireesti matkaan. Hänen kuninkaansa itse auttoi häntä lähtemään. Tuolla matkalla hän myös parani taudistaan. Profeetta Elisa oli käskenyt hänen peseytyä seitsemän kertaa Jordanin virrassa. Aluksi Naeman kieltäytyi, koska sellainen tuntui hänestä tyhmältä. Lopulta hän suostui ja tauti lähti hänestä. Näin Jumala salli hänen terveytensä palata. Ihmeellinen tapaus sai Naemanin sydämessä syttymään uskon Jumalaan, jota hän ei aikaisemmin ollut tuntenut. Tästä lähtien hän nöyränä syntisenä turvautui Häneen, joka yksin voi parantaa sekä sielun, että ruumiin sairaudet.
Näin suuren asian vaikutti pienen tytön lähetystyö. Naeman olisi halunnut runsaasti palkita profeetan, mutta tämä ei ottanut mitään lahjaa vastaan, koska hän tahtoi antaa kaiken kunnian tapahtuneesta Jumalalle. Ei kerrota, miten kävi tuon pienen tytön. Ei mainita edes hänen nimeäänkään. Varmaan hän kuitenkin kiitti Jumalaa, joka oli antanut hänen, pienen ja vähäisen tytön olla niin suuren asian välikappaleena.
Usko Jeesukseen ei ole yksin meidän omaisuuttamme. Uskon tulee aina synnyttää meissä rakkautta ja halua auttaa lähimmäisiämme. Näin teemme vain Kristuksen rakkauden vuoksi ja kiitollisuudesta häntä kohtaan. Ei siksi, että meidän nimeämme mainittaisiin ja meitä kiitettäisiin, vaan siksi, että nimemme jo on kirjoitettuna taivaan kirjaan pyhässä kasteessamme. Muistakaamme aina kiitollisuudella myös niitä, jotka ovat opettaneet meille Jumalan sanaa. Parhaiten osoitamme kiitollisuuttamme olemalla uskollisia, kuten tuo pieni israelilainen tyttö, ja kertomalla Jeesuksesta kaikille rohkeasti kuten hänkin teki.