He menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Luuk. 2:16. Kolmivuotias Liisa tuli eräänä päivänä touhuissaan sisälle ja selitti, että nyt hänen oli saatava ylleen pyhäpuku ja se sininen silkkirusetti, kun hän menee Ullan syntymäpäiville. - Mutta lapsi-kulta, sanoi äiti, - eikö Ullan syntymäpäivä ollut vajaa kolme viikkoa sitten! - Niin, niin mutta kun Ulla on niin kova täyttämään, selitti Liisa. Selvisihän asia sitten, kun oli katsottu almanakkaan ja todettu, että se edellinen päivä olikin ollut nimipäivä ja nyt siis olisi syntymäpäivä. Niinpä Liisa sai pyhäpuvun ja rusetin ja pääsi Ullan syntymäpäiville.
Varmaan olet sinäkin joskus viettänyt syntymäpäiväjuhlia. Ne ovat mieleenpainuvia juhlia. Aikuisetkin viettävät syntymäpäiviä varsinkin, kun täyttävät oikein ison ja pyöreän luvun. Sellaisen kuin 50, 60 tai 70 vuotta. Jotkut elävät hyvin vanhoiksi ja saavat viettää vielä suurempia syntymäpäiviä. Oikein tärkeiden ihmisten syntymäpäivistä puhutaan sanomalehdissäkin. Ja joidenkin syntymäpäiviä vietetään vielä heidän kuolemansakin jälkeen, ja joskus saavat lapset lupaa koulusta sellaisena päivänä.
Mutta onkohan täällä meidän maassamme elänyt yhtään sellaista suurmiestä, jonka tuhatvuotissyntymäpäivää olisi vietetty? Tai melkein kaksituhatvuotissyntymäpäivää? Ei varmaan ole. Mutta on eräs syntymäpäiväsankari, jonka syntymäpäivää on vietetty joka vuosi yli 2000 vuotta ja yhä vietetään. Kukahan hän mahtaa olla?
Kuulen teidän kaikkien vastaavan kuorossa: Jeesus! Oikein vastattu. Hän se on. Hänen syntymäpäivänsä on yhä meille kaikille vuoden suurin juhla.
Ensimmäisen syntymäpäivänsä Jeesus-lapsi vietti pienen Beetlehemin tallissa. Siellä hän lepäsi seimessä olkien ja heinien päällä. Mutta ihmeellisiä asioita tapahtuu. Äkkiä tulee tuohon pimeään talliin joukko syntymäpäivävieraita. He ovat kedon paimenia, joille enkelit ovat ilmoittaneet tämän lapsen syntymästä. Kun he nyt kertovat kaiken näkemänsä ja kuulemansa Marialle ja Joosefille, on tämä kertomus ihmeellinen joululahja. Paimenet, jotka enkelien ilmoituksen mukaan tietävät, että tässä heidän edessään lepää itse taivaan ja maan Herra, Jumalan Poika, syntisten Vapahtaja, ylistävät Jumalaa suurella ilolla.
Nämä hurskaat miehet eivät hetkeäkään epäilleet enkelin ilmoitusta. Kyllä he varmaan olivat kuulleet, millaisissa kartanoissa kuninkaat asuvat, mutta he tiesivät, että tämä Kuningas oli toisenlainen. Tämän Kuninkaan valtakunta ei ollut tästä maailmasta. Ei siis tämä halpa talli, ei tämä seimi, joka nyt oli Kuninkaan valtaistuimena, vähentänyt hänen arvoaan. Paimenille Hän oli Kuningas, itse Jumala. Kuinka he saattoivat olla siitä näin varmat? Pyhä Henki johdatti heidän sydämensä tähän oikeaan uskoon.
Näin tapahtuu yhä vieläkin. Kun me vietämme joulua, Jeesus-lapsen syntymäpäivää, on meillä joka vuosi aihe mennä seimen luo katsomaan, mitä on tapahtunut. Tämän me voimme tehdä uskon silmin lukiessamme ja kuunnellessamme joulun evankeliumia. Paimenten tavoin saamme iloita Jeesuksen syntymästä, siitä suuresta rakkaudesta, joka johdatti hänet syntymään alhaisena ja köyhänä meidän vertaiseksemme. Näin hän aloitti lunastustyönsä maksaakseen meidän syntivelkamme pyhällä elämällään, kärsimisellään ja kuolemallaan.
Suurimmatkin syntymäpäiväjuhlat jäävät varjoon tämän suuren syntymäjuhlan rinnalla. Parhaatkin juhlapuheet ovat köyhiä sanoja niiden sanojen rinnalla, joita kedon köyhät paimenet puhuivat siellä Beetlehemin tallissa.
Jeesuksen syntymäpäivää vietetään koko kristikunnassa yhä, koska niin on Jumalan tahto. Hän tahtoo, että evankeliumia Jeesuksesta julistetaan kaikille ihmisille. Ja kun ihmiset näin oppivat tuntemaan Jeesuksen, he mielellään haluavat viettää joulua, Jeesuksen syntymäpäivää ilon ja valon juhlana.
Kirkastakoon Seimen Lapsi sinunkin joulusi.