MINÄ OLEN HERRA, SINUN JUMALASI.
ÄLKÖÖN SINULLA OLKO
MUITA JUMALIA
Pienessä vuoristokylässä, eräässä kaukaisessa maassa, oli korkean, jyrkkäseinäisen vuoren laella patsas. Kerrottiin, että kylän miehet olivat tehneet patsaan alhaalla ja kuljettaneet sen pienissä osissa suurella vaivalla ylös vuorelle. Siellä he olivat koonneet sen valmiiksi. Patsas kuvasi kylän suojeluspyhimystä, ja kylän väki uskoi, että mitä korkeammalla kuva oli, sitä paremmassa turvassa he olivat.
Patsasta oli katsomassa matkailija, joka oli tullut paikalle omalla autollaan. Hän ihmetteli patsasta, sanoi olevansa iloinen, että oli syntynyt maassa, jossa ei uskottu pyhimyksiin, ja hymyili säälivästi kylänväen tyhmyydelle. Sitten hän kiipesi autoonsa, asetteli hetken tuulilasin edessä riippuvaa nukkea ja sanoi: "Älähän nyt vain putoa, muuten menee koko matkaonni".
Kumpi noista kahdesta oli parempi suojelija, sekö, joka seisoi korkealla vuorella vai se, jonka matkailija oli ostanut halvasta myyntikojusta maantien varrelta? Olen varma, että vastaat: Ei kumpikaan. Siinä sanot aivan oikein. Taikausko hallitsee kuitenkin paljon useampia ihmisiä, kuin osaamme ajatellakaan.
Ensimmäinen käsky kehottaa meitä panemaan turvamme ainoastaan Jumalaan. Emme voi turvautua maskotteihin, emme taikakaluihin tai ihmeitä tekeviin kuviin, emme edes pyhiin ihmisiin, vaan ainoastaan Jumalaan, häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Kuinka paljon onkaan asioita, jotka ovat vastoin tätä käskyä. Moni ihminen kyllä uskoo, että Jumala on, mutta käyttää koko elämänsä ja kaiken tarmonsa omiin asioihinsa tässä maailmassa, välittämättä sen enempää Jumalan tahdosta. Monet etsivät näin itselleen rikkautta ja hyviä päiviä. Monen pojan mielessä ovat vain urheilulliset saavutukset ja moni tyttö haaveilee kauniista vaatteista, eikä mikään muu ole tärkeätä. Onpa niitäkin lapsia, joiden ainoana kunnianhimona on saada hyviä numeroita. Se on tietysti hyvä, että aherramme koulutehtävissä, mutta emme saa tehdä siitäkään epäjumalaa.
Olikohan tuo mies, jolla oli nukke autossaan, ainoa, jolla on sellainen onnentuoja? Ei varmaan. Kuulemme tämän tästä ihmisten, aivan huomaamattaankin puhuvan unista, enteistä, onnenapiloista, mustasta kissasta jne. Sellaisiin luottaminen on syntiä.
Me kaikki rikomme tätä käskyä vastaan, sillä ihmisellä on syntisen luontonsa vuoksi taipumus asettaa milloin mikin asia Jumalan edelle. Rikkoessamme tätä käskyä vastaan, me samalla rikomme kaikkia toisiakin vastaan, sillä emme voi noudattaa toisia käskyjä, ellemme yli kaiken pelkää ja rakasta Jumalaa.
Mutta juuri siksi Jumala antoi Poikansa meidän Vapahtajaksemme, että olemme rikkoneet hänen käskyjään vastaan. Jeesuksen kautta saamme anteeksi syntimme ja sen voimme ottaa vastaan uskon kädellä. Siitä voimme oppia lisää Jumalan pyhästä sanasta, jossa Jumala itse ohjaa, neuvoo ja lohduttaa meitä. Tulkoon tämä sana meille rakkaaksi.