MUISTA PYHITTÄÄ LEPOPÄIVÄ
Oli lauantaipäivä ja viimeinen tunti koulussa. Äkkiä opettaja teki yllättävän kysymyksen: "Kuka menee sunnuntaina kirkkoon?" Muutamia käsiä nousi. Opettaja jatkoi kyselyään: "Miksi mennään sunnuntaina kirkkoon?"
– Koska se on kaunis, suomalainen tapa, sanoi Kerttu.
– Siellä saa kuulla niin kaunista laulua, sanoi Maija-Liisa, joka oli musikaalinen.
– Kun ei pyhänä saa tehdä työtä, voi mennä kirkkoon, sanoi Veikko.
– Koska sen jälkeen saa hyvällä omallatunnolla laiskotella, sanoi Antero.
– Koska kolmas käsky kehottaa pyhittämään lepopäivän, sanoi Vuokko.
Mitä sinä olisit vastannut? Oletko samaa mieltä, kuin Kerttu. Epäilemättä meillä Suomessa on ennen ollut tapana käydä sunnuntaisin kirkossa, enemmän kuin nykyisin. Valitettavaa on, että niin monet ovat sen jättäneet. Mutta riittääkö se syyksi kirkkomatkaan? Ei riitä. Entä Maija-Liisan vastaus? Varmaan saa kirkossa kuulla kaunista laulua ja onpa tämä laulu säilyttänyt oikean uskon monessa sydämessä. Siispä Maija-Liisalla on kyllä syytä käydä kirkossa, mutta riittääkö se syy? Ei riitä. Entä Veikko, mitä arvelet hänestä? Hänen olisi tullut sanoa asia niin päin, että lepopäivän tarkoitus on kuulla Jumalan sanaa, ja siksi on työt siirrettävä. Antero taas piti kirkossa käyntiä velvollisuuskäyntinä, jonka jälkeen oli lupa laiskotella. Anteron syy oli kovin omahyväinen.
Näin voimme eritellä erilaisia ajatuksia kirkossa käymisestä. Miksi siis meidän tulee mennä kirkkoon? Tähän antoi Vuokko oikean vastauksen. Sunnuntaipäivä on annettu meille siksi, että silloin olisi tilaisuus kuulla Jumalan sanaa.
Vanhan testamentin ihmisille oli Jumala säätänyt sapatinpäivän, jota heidän tuli viettää tarkoin määrätyillä tavoilla. Kun Jeesus syntyi maailmaan, vanha aika lakkasi ja alkoi uusi aika. Vanhat säädökset eivät enää ole voimassa, meillä on lupa tehdä työtä niin kuin elantomme vaatii. Mutta kristityt ovat vapaasta tahdostaan ottaneet käytäntöön yhden päivän viikosta pyhäpäiväksi voidakseen silloin erikoisesti palvella Jumalaa ja kuulla hänen sanaansa. Täksi päiväksi on valittu viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai, muistoksi siitä, että Jeesus sinä päivänä nousi ylös kuolleista.
Monen on kuitenkin pakko tehdä työtä sunnuntaisin. Silloin hänen on valittava jokin muu aika, milloin voi kuulla Jumalan sanaa ja palvella häntä. Eihän sunnuntain kirkossakäyntikään meitä auta, jos me heti unohdamme kaiken sen arkipäivän kiireessä. Jumalan sanan tulee säilyä mielissämme aina ja erikoisesti juuri jokapäiväisenä elämässämme, niin että se aina voi johtaa meitä. Sen vuoksi onkin meidän joka päivä pysyttävä rukouksessa ja aina kun voimme, luemme hänen sanaansa.
Emmehän me ole kyenneet täyttämään tätä kolmattakaan käskyä. Usein olemme laiskoja tai pinnallisia. Olemme laiminlyöneet tilaisuudet kuulla tai lukea Jumalan sanaa, ajatuksemme lähtevät niin helposti harharetkilleen. Ja lapset menevät mieluummin ulos kuin pyhäkouluun, tai on aamulla uni heidät voittanut. Meidän on kiireesti pyydettävä anteeksi näitä laiminlyöntejämme rakkaalta Jeesukselta, ja rukoiltava häneltä intoa ja rakkautta, niin että mielellämme tahdomme kuulla ja oppia Jumalan omaa sanaa.