ÄLÄ TAPALapset leikkivät kadulla. Katua alas tuli kovaa vauhtia auto. Ritva oli juuri riehakkaasti kehunut, ettei pelkäisi mitään ja nyt hän juoksi ajotielle, pysähtyi ja levitti kätensä auton lähetessä. Auto jarrutti kovasti, ja Ritva ehti juuri ja juuri hypätä pois sen alta. Autonkuljettaja työnsi päänsä ulos ikkunasta ja huusi vihaisesti: "Älä leiki elämälläsi, tyttö!" Myös Ritvan äiti oli nähnyt tapauksen ja tuli ulos ja kuritti Ritvaa toisten lasten nähden.
Tämä teki kaikkiin lapsiin järkyttävän vaikutuksen, ja he puhuivat siitä illalla kodeissaan. Kaikkia heitä varoitettiin vakavasti koskaan leikittelemästä sillä tavalla. Eräs lapsista, Heikki, kysyi isältään, eikö ollut väärin, että Ritvan äiti kuritti Ritvaa siinä heidän nähtensä. Tähän vastasi isä, ettei se ollut väärin, sillä olivathan toiset lapset nähneet Ritvan teon ja oli siis oikein, että he tiesivät siitä seuranneen rangaistuksen. Sillä tavoin se olisi heille ja varsinkin pienimmille varoittavana esimerkkinä. Heikin isä selitti edelleen, että sellainen leikki, jossa on vaarassa ihmisen elämä, olipa kysymys omasta tai toisen elämästä, oli synti viidettä käskyä vastaan. Ei kenelläkään ihmisellä, ei lapsella enempää kuin aikuisellakaan, ole oikeutta huolimattomasti ja kevytmielisesti suhtautua elämään, jonka on saanut Jumalalta. Liikenne on kaupungissa kovin vilkas. Kaikkia lapsia on varoitettu ajoteistä. Siispä Ritva ei ollut tietämätön vaarasta. Hän uhmasi sitä tahallaan väärästä rohkeudesta. Se oli hyvin paha teko.
Viides käsky on annettu suojelemaan ihmisen ajallista elämää. Emme saa vahingoittaa, vaan suojella lähimmäisiämme ja samoin myös itseämme. Mutta Raamattu sanoo, että joka vihaa veljeänsä, on murhaaja. Niinpä on myös tuo paha, vihainen ajatus, joka niin helposti tulee sydämeen ja mielellään jää sinne itämään, rikos viidettä käskyä vastaan. Raamatusta luemme, miten Kain vihasi veljeään Abelia ja tämä viha johti lopulta siihen, että Kain tappoi veljensä.
Emme siis saa antaa vihalle sijaa sydämessämme. Meidän tulee opetella rakastamaan kaikkia lähimmäisiämme. Miten voisimme sen oppia? Näemmehän, ettemme ole voineet rakastaa lähimmäisiämme, vaan niin kovin usein olemme nähneet sydämessämme aivan toisenlaisia tunteita. Meidän on kiiruhdettava Jeesuksen luo ja pyydettävä häneltä voimaa voittaaksemme vihan sydämessämme.
Pyytäkäämme myös joka päivä Jeesukselta suojelusta, ettemme varomattomuudella saattaisi vaaraan omaa tai lähimmäisemme elämää. Ettemme kiivastuisi ja rikkoisi lähimmäistämme vastaan, vaan aina osaisimme kaikin tavoin auttaa ja varjella toinen toisemme elämää. Älkäämme koskaan unohtako, että Jumala ei ole luonut meitä vain tätä ajallista elämää varten, vaan että hänen hyvä tahtonsa on johdattaa meidät iankaikkiseen elämään taivaassa. Siihen hän tahtoo meitä varjella.