ÄLÄ SANO VÄÄRÄÄ TODISTUSTA
LÄHIMMÄISESTÄSI
Pirkko, Anneli ja Sinikka asuivat samassa talossa ja olivat hyviä tovereita. Eräänä päivänä heidän leikkiessään Pirkko kyllästyi ja lähti kotiin. Anneli sanoi Sinikalle: "Aina tuo Pirkko on niin olevinaan. Kun on niin rikaskin, että taas saa kevätjuhlaan niin kauniin puvun, juuri sellaisen, kuin minäkin haluaisin, mutta äiti ei vain osta!" Sinikka vilkaisi Anneliin syrjäkarein, mutta ei sanonut mitään. Kului päivä ja toinenkin, mutta Pirkkoa ei kuulunut yhteiseen leikkiin. Eikä Sinikkaakaan, he kulkivat yhdessä, ja Anneli oli yksin. Eräänä päivänä Anneli tapasi Pirkon porraskäytävässä ja kysyi: "Oletko vihoissasi, kun et enää tule ulos leikkimään?" Pirkko nosti päätään ja sanoi: "En tule, olet ilkeä ja halpamainen ja olet sanonut minua rumaksi ja laiskaksi ja äitiä ja isääkin olet haukkunut, Sinikka kertoi." Pirkko säikähti ja alkoi selittää, mitä todella oli sanonut ja pyysi anteeksi Annelilta. Viimein tytöt sopivat.
Kuka näistä tytöistä oli syypää kahdeksannen käskyn rikkomiseen? Huomaat, että Anneli tunsi kateutta Pirkkoa kohtaan ja puhui hänestä pahaa. Sinikka käytti hyväkseen Annelin erehdystä ja kulki kielittelijänä, eikä puolustanut Pirkkoa Annelin häntä moittiessa. Panipa hän vielä omiaan lisäksi kertoessaan asiaa eteenpäin. Pirkko taasen kuunteli panettelijaa, ei kysynyt Annelilta, vaan osoitti mieltään panettelujen perusteella. Eivätköhän he olleet kaikki syyllisiä samaan rikokseen!
Mahdatkohan sinä tuntea sellaisia tyttöjä? Olenpa varma, että tunnetkin. Aikuistenkin maailmasta löytyy samanlaista. Mikään synti ei meille ihmisille ole niin helppo ja niin äkkiä tehty kuin väärä todistaminen, panettelu ja paha puhe. Jokainen meistä on valmis Annelin tavoin moittimaan toisia kateuden tahi harmin täyttäessä sydämemme. Ja kuinka joskus polttaakaan ystävämme salaisuus tahi sanat meitä, kuten Sinikkaa, niin että ne on suorastaan pakko kertoa. Mutta entä jos se, mitä kerromme, onkin totta. Eikö velvollisuutemme ole olla rehellisiä ja kertoa toisille, jos on kuullut heistä puhuttavan pahaa? Kahdeksannen käskyn selityksessä sanotaan: "Ajattelemme ja puhumme hänestä hyvää ja selitämme kaikki parhain päin." Kenestä tämä on sanottu? Se on sanottu meistä jokaisesta, sinun ystävistäsi ja tuttavistasi ja heidän ystävistään ja tuttavistaan. Jokaisesta ihmisestä. Meidän tehtävämme ei ole tehdä pahaa pahemmaksi kertomalla ikäviä ja pahoja puheita, vaan aina uskomme siihen hyvään, mitä toivomme jokaisessa ihmisessä olevan. Aina ajattelemme, miten puhuisimme, jos olisi kysymys meistä itsestämme.
Mutta teemmekö näin? Me jo tiedämme, ettemme ole niin tehneet. Aivan liian usein olemme langenneet pois tältä tieltä toteuttaen vain oman pahan sydämemme tahtoa. Mutta Jeesus ei tehnyt niin täällä maan päällä ollessaan. Hän oli tässäkin esimerkkinä meille halveksimatta tai työntämättä luotaan heikointakaan syntistä. Hän ei työnnä meitäkään pois vaan on valmis ottamaan vastaan katuvaisen sydämemme ja vahvistamaan meitä heikkoja.
Jeesuksen luo me voimme mennä pyytämään anteeksi tätäkin syntiä. Samoin meidän tulee pyytää anteeksi niiltä, joita tiedämme puheidemme loukanneen, kuten Anneli teki kertomuksen lopussa. Ja sovittuamme asian me Jeesuksen avulla pyrimme karttamaan syntiä ja käyttämään kieltämme hänen kunniakseen ja lähimmäisemme parhaaksi.