Jumalan perhe rukoili Apt. 4:23-33; 12:5-17
|
|
Kun lapsi tarvitsee jotakin; ruokaa, juomaa, vaatteita, leikkikaluja tms., hän pyytää niitä vanhemmiltaan. Kun lapsi on joutunut vaikeuksiin, hän pyytää isäänsä tai äitiänsä auttamaan. Hän kertoo heille surunsa ja ilonsa. Hän kiittää heitä, saatuaan heiltä jotakin hyvää. Näin tekevät taivaallisen Isän lapsetkin (tarvittaessa opettaja selittää keitä ovat taivaallisen Isän lapsia). He muistavat, että taivaallinen Isä on tehnyt kaiken, mitä maailmassa on, ja että hän on myös kaiken ylläpitäjä. Häneltä voimme pyytää ja häneltä myös saamme kaiken mitä ikinä tarvitsemme. Siksi apostoli Paavali sanookin: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" (Room. 8: 32)
Taivaallista Isäämme emme kuitenkaan voi nähdä silmillämme niin kuin maallisen isämme. Mutta sydämessämme voimme häntä ajatella ja sillä tavoin puhua hänelle. Siksi katekismuksessamme sanotaankin rukouksesta, että sen on "Kristukseen uskovan sydämen puhetta Jumalalle."
Jos maallisilla lapsilla on jotakin tärkeätä asiaa isälleen, he menevät usein yhdessä kertomaan siitä hänelle. Niin tekevät taivaallisen Isän lapsetkin. He rukoilevat usein yhdessä Jumalaa ja siten samalla myös tunnustavat olevansa saman Isän lapsia. Niin Uuden Testamentin ensimmäinen Jumalan perhekin se. Kristillinen seurakunta rukoili usein yhdessä Jumalaa. Siitä kertoo meille Jumalan sana. Tällä kerralla keskitymme erityisesti kahteen tapaukseen, joissa seurakunta yhdessä rukoili Jumalaa.
Apt. 4:22-33:ssa kerrotaan evankeliumin leviämisen alkuvaiheista. Epäuskoiset juutalaiset vastustivat sitä kovasti. Sen johdosta he myös tekivät pahaa evankeliumin julistajille. Niinpä he olivat vanginneet apostolit Pietarin ja Johanneksen. Kun nämä olivat päässeet vapaiksi, seurakunta kokoontui pyytämään Jumalalta rohkeutta pelkäämättä todistaa Jeesuksesta. Jumala antoi sitä heille. Sen osoitukseksi, että Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan sanan kautta Jumala antoi tapahtua ihmeitä. Oli Vanhan ja Uuden liiton välinen murrosaika, jolloin evankeliumin sana vahvistettiin ihmeiden kautta. Sen johdosta apostolit ja muut uskovat saivat rohkeutta puhua Jumalan sanaa.
Apt. 12:ssa puhutaan jälleen tilanteesta, jossa epäuskoiset ovat tuottaneet vaikeutta seurakunnalle. Apostoli Jaakob oli kärsinyt marttyyrikuoleman. Pietari joutui vankilaan. Tällöin seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. Tähän rukoukseen Jumala vastasi lähettämällä enkelin vapauttamaan Pietarin. Tästä Pietari sai uskon vahvistusta ja rohkeutta. Hän sanoi: "Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti. (jae 11) Myös koko seurakunta iloitsi tästä asiasta. Näin Jumala pitävänsä huolta omistaan. Tämä huolenpito koitui hyväksi paitsi uskoville itselleen myös toisille siinä mielessä, että evankeliumin julistus säilyi ja laajeni.
Kysymyksiä:
1. Minkälaiset ihmiset ovat Jumalan lapsia?
2. Mitä lapset tekevät, kun heillä on vaikeuksia? 3. Keneltä Jumalan lapset pyytävät apua? 4. Miten Jumalan kanssa voidaan puhua? 5. Mitä rukous on? 6. Keiden kanssa Jumalan lapset rukoilevat? 7. Mitä ensimmäinen kristillinen seurakunta usein teki? 8. Mitä Pietarille ja Johannekselle kerran tapahtui? 9. Keille he kertoivat kokemastaan? 10. Mitä seurakuntalaiset tekivät kuultuaan, miten Pietaria ja Johannesta oli kohdeltu? 11. Mitä seurakuntalaiset rukoilivat? 12. Miten Jumala vastasi heidän rukoukseensa? 13. Mitä Herodes teki Pietarille? 14. Miten Pietari oli vangittuna? 15. Mitä seurakunta teki sillä aikaa? 16. Miten Jumala vastasi näihin rukouksiin? Sovellus ja syventely
Olemme oppineet, että vain Jeesukseen ja hänen lunastustyöhönsä uskovat ihmiset ovat Jumalan lapsia. Vain he voivat sanoa Jumalaa Isäkseen. Vain he voivat rukouksessa mennä taivaallisen Isän luo, häneltä apua pyytämään ja häntä kiittämään. Mutta, niin kuin opimme näistä esimerkeistä, jotka kertoivat ensimmäisestä Jumalan perheestä 1. kristillisestä paikallisseurakunnasta, Jumalan lapset rukoilevat taivaallista Isäänsä usein, joka päivä. Oikeastaan voisi sanoa, että heidän elämänsä on jokahetkistä rukoilemista, niin kuin apostoli Paavali kehottaakin: "Rukoilkaa lakkaamatta..." Sattuvasti kuvaavat tätä asiaa erään Maria-nimisen palvelustytön sanat: "Kun avaan silmäni aamulla, minä rukoilen: 'Herra, avaa minun ymmärrykseni silmät'; kun lähden tekemään työtäni, rukoilen, että saisin sellaiset voimat kuin päivänikin on. Kun sytytän tulen, rukoilen, että Jumalan työ myös heräisi uuteen eloon sielussani; kun siivoan taloa, rukoilen, että sydämeni tulisi puhdistetuksi kaikesta liasta; kun valmistan ja nautin aamiaista, halajan tulla ravituksi Jumalan sanan salatulla mannalla ja väärentämättömällä maidolla. Kun touhuan pienokaisten kanssa, ajattelen Jumalaa, taivaallista Isääni ja rukoilen lapseuden henkeä, että pysyisin hänen lapsenansa. Näin tapahtuu koko päivän."
Näin Jumalan lapset täällä maailmassa toimiessaan muistavat ennen kaikkea taivaallista kotiaan ja niitä asioita, jotka siihen liittyvät. Kaikki vaikeutensa ja tarpeensa he jättävät Jumalan armollisiin käsiin luottaen varmasti siihen, että hän, taivaallinen Isä, pitää meistä kaikessa huolen.
Mutta niin kuin maallisille lapsille on tärkeää se, miten heidän veljensä ja sisarensa voivat, niin pitävät Jumalan lapsetkin huolta toinen toisistaan. He kokoontuvat usein yhdessä kuulemaan Jumalan sanan opetusta ja rukoilemaan toinen toistensa, etenkin kärsivien ja vaikeuksissa olevien puolesta. He myös rukoilevat epäuskoisten lähimmäistensä puolesta, että Jumala synnyttäisi heidän sydämeensä uskon ja niin tekisi heistäkin hänen lapsiansa. He rukoilevat myös eksyksissä olevien ja ymmärtämättömien Jumalan lasten puolesta, että taivaallinen Isä lähettäisi jonkun heistä näiden luokse, ja opettaisi heitä tulemaan sinne, missä muutkin Jumalan lapset kokoontuvat.
Oppikaamme ulkoa:
Jeesus sanoo: "Kaiken, mitä te anotte rukouksessa uskoen, te saatte" Matt. 21:22 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Jos te anotte jotakin Isältä minun nimessäni, on hän antava sen teille." Joh. 16:23
Päivän laulu:
VK 480 = Käyn, Jeesus, kasvois' etehen, Sä kuule pyyntö pienoisen...
|
