Jumalan perheen vastustaja on sielunvihollinen liittolaisineen. Jokaisessa kristityssä käy jatkuva taistelu syntisen lihan ja uuden ihmisen välillä. Mutta tämä taistelu ilmenee myös siten, että perkele ja epäuskoiset ihmiset vihaavat, vastustavat ja koettavat vahingoittaa Jumalan perhettä. Tätä ahdistamista kutsutaan vainoamiseksi.

Opettaja kertoo lyhyesti johdantoa Apt. 4. lukuun (3. luvusta)

Luetaan teksti Apt. 4:1-30

1. Ketkä ottivat Pietarin ja Johanneksen kiinni? (j. 1)
2. Mistä nämä olivat närkästyneitä? (2)
3. Kenen voimalla Pietari ja Johannes olivat parantaneet sairaan? (10)
4.Ketkä olivat hyljänneet Jeesuksen? (hallitusmiehet, jotka olivat käskeneet ristiinnaulita hänet)
5. Vangitsijat tahtoivat, että sanoma Jeesuksesta ei pääsisi leviämään laajemmalle. Mitä he sanoivat Pietarille ja Johannekselle? (17)
6. Mitä Pietari vastasi? (19,20)
7. Mihin Pietari ja Johannes menivät vapaiksi päästyään? (23)
8. Mitä seurakunta teki kuultuaan ylipappien ja vanhinten uhkaukset?

Mitä opimme tästä kertomuksesta?

Pietari ja Johannes olivat Jeesuksen opetuslapsia. He uskoivat, että Jeesus oli heidän tähtensä tullut maailmaan, täyttänyt lain, kuollut ja ylösnoussut. He uskoivat, että hänen tähtensä Jumala antoi heille joka päivä kaikki heidän syntinsä anteeksi. Tämän lisäksi Jumala antoi tuohon aikaan opetuslapsille erityisiä lahjoja (esim. parantaa sairaita). Näin Jumala näkyvällä tavalla vakuutti ihmisille, että se, mitä opetuslapset todistivat Jeesuksesta, oli varmasti totta. Luukas kertoo (Apt. 3), että puheen vaikutuksesta, jonka piti sairaan parantamisen jälkeen, noin 2000 ihmistä tuli uskoon Jeesukseen.

Jeesus sanoo Matt. 13:21 ja Mark. 10:30 (... kun tulee ahdistus ja vaino sanan tähden, ... ; ... nyt tässä ajassa ... vainojen keskellä ...), että uskoon tultuansa kristityt saavat kokea ahdistusta ja vainoa. Sydämessä heillä on kuitenkin rauha, jota kukaan ei voi heiltä ottaa. Se johtuu syntien anteeksiantamuksesta ja varmuudesta, että "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat". Toisin on epäuskoisten laita. Heillä näyttää olevan ulkoinen rauha. Mutta se rauha on vain näennäistä. Heidän sydäntään kalvaa levottomuus ja epävarmuus. He koettavat synnillä ja nautinnoilla hiljentää synnistä syyttävän omantunnon. He pelkäävät kuolemaa ja tuomiopäivää. Raamattu sanoo: "Jumalattomalla ei ole rauhaa." He vihaavat uskovaisia, joilla on rauha sydämessä, joka myös säteilee heistä. Ketkä edustavat näitä epäuskoisia tässä kertomuksessa? (ylipapit ja vanhimmat)

Kun nyt Pietari ja Johannes joutuivat syyttömästi vangituiksi he eivät alkaneet taistella vastaan ja syytellä vangitsijoita inhimillisin perustein. He muistivat, mitä Jeesus oli sanonut: (Joh. 15:20). He eivät ryhtyneet kostamaan, vaan muistivat Jumalan sanan: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra" (5. Moos. 23:35). Pietari julisti heille Jumalan sanaa. Heidän syntisyytensä oli suurempi kuin se, että olivat vanginneet Pietarin ja Johanneksen. He olivat käskeneet ristiinnaulita Jeesuksen, olivat syypäät iankaikkiseen kuolemaan niin kauan kuin pysyivät katumattomuuden tilassaan. Mutta Jeesus, jonka he hylkäävät, on tullut kulmakiveksi autuuteen (opettaja selittää). Hänen kauttaan voivat opetuslasten vangitsijatkin pelastua.

Kun ylipapit ja vanhimmat olivat kieltäneet Pietaria ja Johannesta julistamasta sanomaa Jeesuksesta, sanoi Pietari merkittävät sanat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme kuulleet ja nähneet." Opetuslasten tehtävä oli julistaa Jumalan sanaa ihmisjärjen estelyistä huolimatta. Jos opetuslapset olisivat silloin vaienneet, olisi todennäköistä, että me tänä päivänä emme tuntisi Jeesusta ja Jumalan armoa.

Ahdistus ja vaino, jotka kohtaavat Jumalan lasta siksi, että hän kertoo Jeesuksesta, kohtaavat häntä Jumalan sallimuksesta. Mitään maailmassa ei tapahdu hänen sallimattaan. Jumala ei tosin tahdo lapsilleen mitään pahaa. Mutta kun epäuskoinen maailma vainoaa kristittyä, Jumala antaa hänelle voimaa kestää ahdistukset. Näin kristitty vahvistuu luottamuksessa Jumalaan. Niin ikään hän saa lisää rohkeutta todistaa uskostaan, koska hän näkee, että ne vaikeudet, joita siitä koituu, hän Jumalan avulla helposti voittaa.

Monet uskovaiset koettavat välttää vainoja ja ahdistuksia olemalla puhumatta Jeesuksesta ja koettamalla mukautua epäuskoisten tapoihin. Mutta he ovat silloin Pietarin kaltaisia, joka vaitiolollaan kielsi Herransa. Hän unohti Jeesuksen sanat ylösnousemisesta ja uskoi vain sen, mitä silmillään näki. (Matt. 26:69-75). Meilläkin on vaara pitää vähäarvoisena todistamista Jeesuksesta ja vaikeuksia ylivoimaisina. Mutta muistakaamme, mihin olemme menossa. Taivaaseen. Sinne pääsemme uskon kautta Jeesukseen. Monet lähimmäisemme eivät tiedä, että itsessään ovat syntisiä, Jumalan vihan alaisia ja matkalla kadotukseen. He eivät myöskään tiedä, että Jeesus on kärsinyt kaikkien ihmisten syntien rangaistuksen. Nyt Jumala antaa kaikille katuville kaikki synnit anteeksi, ottaa heidät lapsikseen, pitää ominaan ja vie taivaan kotiin. Eikö tämä ole paljon kallisarvoisempaa kuin lyhyt ahdistus, jonka senkin Jumala kohta ottaa pois? Pietari sanoi: "Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme kuulleet ja nähneet." Näin ajatteli koko se seurakunta, jonka keskuuteen Pietari ja Johannes menivät vapauduttuaan. Se ilmenee rukouksesta jakeissa 24-30. Rukous huokuu turvallista luottamusta Jumalan lupaukseen: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Siitä käy esiin huoli niistä, jotka eivät vielä tunne Vapahtajaansa. Ja kuinka ihmeellisesti tämä rukous tuli kuulluksi, sen todistaa kristinuskon nopea leviäminen.

Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Apt. 5:29

SK 347 = Kiitä Jeesusta ain', Hän sun parhaakses' vain...

1. Jumalan lapsi ei koskaan puhu Jeesuksesta
2. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.
3. Jumalan lapsi kantaa kaunaa vihamiehilleen.
4. Jumala tahtoo, että vainoojatkin pelastuvat.
5. Ahdistusten tehtävä on kasvattaa kristittyjä säilymään uskossa.
6. Epäuskoisella on sydämessä rauha.
7. Ajalliset ahdistukset ovat mitättömiä verrattuna taivaan iloon.