"Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi." Apt. 2: 3 - 4

Juuri nyt ylipappeja kuohutti outo asia. Se Jeesus, jonka he olivat toimittaneet Pontius Pilatuksen avulla ristille, sai kuoltuaan aikaan suuremman villityksen kuin eläessään. Jo helluntaina oli ollut suuri väenkokous ja 3000 ihmistä oli kastettu. Sen jälkeen Jeesuksen opetuslapset alkoivat puhua kaikille ihmisille. He kokoontuivat rukoilemaan ja kiittämään joka päivä pyhäkköön. Ja monet jakelivat omaisuuttaan tarvitseville. Myös ihmeitä tapahtui. Pahinta ylipappien mielestä oli se, että he olivat kaiken kansan suosiossa. Eräänä päivänä Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön. Siellä Pietari paransi ramman miehen ja asia herätti tavattomasti huomiota. Salomon pylväskäytävässä Pietari piti väkevän saarnan ja paljon uusia ihmisiä alkoi uskoa Jeesukseen. Mutta papit ja pyhäkön vartioston päällikkö vangitsivat Pietarin ja Johanneksen. Seuraavana päivänä koko neuvosto kuulusteli heitä ja kielsi heitä enää puhumasta. Mutta he vastasivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet." Sillä kertaa Pietari ja Johannes pääsivät menemään, sillä ylipapit eivät keksineet, miten olisivat voineet rangaista heitä.

Mutta kun yhä useammat ihmiset alkoivat uskoa Jeesukseen, koveni kirjanoppineiden asenne. Vihdoin ylipappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, tulivat kiihkoa täyteen. He menivät pyhäkköön ja veivät apostolit vankilaan. Mutta yöllä enkeli avasi vankilan ovet ja apostolit opettivat taas kansaa pyhäkössä seuraavana päivänä. Silloin päällikkö vei heidät taas ylipappien eteen. Apostolit todistivat rohkeasti myös neuvoston edessä, mutta silloin jotkut vimmastuivat niin, että halusivat tappaa heidät. Sauluksen opettaja Gamaliel nousi kuitenkin puhumaan ja hän yritti rauhoittaa neuvostoa: "..jos tämä hanke on ihmisistä, se raukeaa tyhjiin; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa.." Gamalielin neuvoa noudatettiin. He pieksivät apostoleita ja kielsivät taas heitä puhumasta. Mutta kun apostolit lähtivät pois neuvostosta, he kiittivät Jumalaa siitä että olivat saaneet kunnian kärsiä Jeesuksen nimen tähden. Ja taas he menivät pyhäkköön ja julistivat evankeliumia.

Jossakin näiden tapahtumien vaiheessa Saulus oli saapunut Jerusalemiin. Ehkä hän oppitunneilleen mennessään oli pysähtynyt kuuntelemaan apostolien puheita Salomon pylväskäytävään. Ainakin muut kertoivat, mitä oli tapahtunut. Mutta hän oli ylpeä fariseus kuten opettajansakin. Hänen sisällään kasvoi viha noita kohtaan, jotka riistivät kansan kunnioituksen ja suosion niiltä, joille se hänen mielestään kuului.