Paavali ja Barnabas olivat palanneet Antiokian seurakunnan keskuuteen ensimmäiseltä lähetysmatkaltaan. He viipyivät pitkään opettaen ja julistaen evankeliumia täälläkin. Näin kotiseurakunta sai kasvaa uskossa ja rakkaudessa. Suuri osa tämän seurakunnan jäsenistä oli pakanuudesta kääntyneitä. Eräänä päivänä seurakunta sai vieraita Juudeasta. Tällä kertaa vierailu herätti hämmennystä ja suoranaisen riidan. Nämä miehet nimittäin sanoivat, ettei ilman ympärileikkausta voi pelastua. Paavali ja Barnabas eivät olleet ympärileikanneet ketään ei täällä Antiokiassa eikä niissä uusissa seurakunnissa, jotka olivat syntyneet lähetysmatkan aikana. Niinpä he väittelivät kiivaasti noita miehiä vastaan. Kun riitaa ei voitu ratkaista, päätettiin lähetettää Paavali ja Barnabas ja muutamia muita Jerusalemiin apostolien ja vanhinten tykö. Seurakunta varusti heidät matkalle.

Kun Paavali ja Barnabas tulivat Jerusalemiin, otti seurakunta heidät vastaan. He kertoivat, kuinka Jumala oli tehnyt suuria heidän matkoillaan. Mutta Jerusalemin seurakuntaan oli liittynyt entisiä fariseuksia, jotka nyt kyllä uskoivat Jeesukseen, mutta vaativat, että myös pakanuudesta kääntyneiden piti noudattaa juutalaisia tapoja. He sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia".

Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa. Syntyi pitkä väittely, kunnes Pietari nousi puhumaan.

Pietari palautti kaikkien mieliin, miten hän oli saanut tehtäväkseen julistaa evankeliumia pakanoille ja miten Jumala oli antanut heille myös Pyhän Hengen erikoiset lahjat, vaikka heitä ei ympärileikattu. Myös Paavali ja Barnabas kertoivat, millaisia tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanoiden keskuudessa heidän kauttaan. Kun he lopettivat puheensa, teki Jaakob esityksen, jonka kaikki hyväksyivät. Niitä, jotka kääntyivät pakanuudesta, ei vaadittaisi noudattamaan juutalaisia tapoja. Mutta heitä kehoitettaisiin karttamaan epäjumalille uhrattua lihaa, haureutta ja lihaa, josta verta ei ollut laskettu, ja verta. Tämä siksi, etteivät loukkaisi juutalaisia.

Oli suuri voitto koko kristikunnalle silloin ja aina maailmanloppuun asti, että Jumalan Sanan totuus voitti ja että kaikki nöyrästi tyytyivät siihen. Vielä laadittiin kirje Jaakobin esityksen pohjalta ja se lähetettiin Paavalin ja Barnabaan mukana veljille Antiokiassa ja muuallakin. Vielä asian vakuudeksi matkaan lähetettiin Juudas ja Silas, joiden tehtävänä oli vahvistaa kirjeen sisältö.

Kun kirje sitten aikanaan Antiokiassa luettiin, syntyi suuri ilo. Juudas ja Silaskin puhuivat seurakunnalle vahvistaen heidän uskoaan. Koko seurakunta oli saanut lohdutuksen. Pelastus oli lahja. Jeesus oli hankkinut sen heille ja kaikille eikä mitään ihmistekoa tarvittu. Rauha oli palannut.

Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen." 1 Moos. 17:9.

Jumala  antoi Aabrahamille käskyn ympärileikata jokainen poikalapsi kahdeksan päivän vanhana. Se oli liiton merkki, jota juutalaisten miesten tuli kantaa ruumiissaan ja se erotti heidät pakanoista. Tämä merkki auttoi Israelin kansaa muistamaan tulevaa Messiasta ja odottamaan häntä. Kun Jeesus kuoli ja nousi ylös, alkoi uusi liitto. Vanhan liiton esikuvat olivat täyttyneet eikä niitä enää tarvittu. Lähetyskäskyssä Jeesus käski tehdä hänen opetuslapsikseen kaikki kansat kastamalla ja opettamalla. Tämä koski kaikkia; sekä tytöt että pojat tuli kastaa kuuluivatpa he mihin kansaan tahansa, kun heille myös opetettaisiin kaikki, mitä Jeesus oli käskenyt pitää. Kasteessa Jumala on tehnyt liiton myös meidän kanssamme, niin että Jeesuksessa olemme hänen lapsiaan.