Paavali pakanain apostoli

Antiokiassa evankeliumi meni eteenpäin. Siellä oli useita profeettoja ja opettajia kuten Barnabas ja Saulus, joista olemme kertoneet aikaisemmin, Simeon, jota sanottiin Nigeriksi ja kyreneläinen Lukius ja Manaen, joka oli ollut Herodeksen kasvinkumppani. Siellä oli myös nuori Johannes Markus, joka oli tullut Jerusalemista Barnabaan ja Sauluksen mukana. Niin Jumala antoi seurakunnalle käskyn erottaa Saulus ja Barnabas erityiseen lähetystyöhön. He paastosivat, rukoilivat ja siunasivat Barnabaan ja Sauluksen kättenpäällepanolla. Nuori Johannes Markus tahtoi myös tulla mukaan, vaikkei hänestä ollutkaan erityistä Jumalan käskyä. Niinpä hän sai seurata palvelijana. Pyhä Henki lähetti heidät ensin satamakaupunkiin Seleukiaan ja sieltä he purjehtivat Kyproon.

Kypro oli Barnabaan kotisaari. Hän tunsi sen hyvin ja saattoi toimia matkan johtajana. Tällä saarella oli runsaat kuparikaivokset, jopa niin että kupari on saanut nimensäkin saaren mukaan. Siellä oli myös runsaasti viininviljelystä. Asukkaat tunnettiin nautinnonhaluisina. Epäjumalista palveltiin eniten Astartea, jonka temppeli oli Pafossa.

Salamiin kaupungissa lähetyssaarnaajat menivät juutalaisten synagoogiin ja saarnasivat siellä. Pafoon tullessaan he tapasivat noidan, jonka nimi oli Barjeesus eli Elymas. Hän oli juutalainen mies, joka oli väärä profeetta. Käskynhaltija Sergius Paulus oli kiinnostunut uskonnoista ja kuunteli Barjeesuksen puheita. Kun Barjeesus sanoi tavanneensa uuden uskon julistajia, halusi Sergius Paulus kuulla heitä. Niin hän kutsui heidät luokseen. Saulus ja Barnabas julistivat Jumalan Sanaa ja käskynhaltija kuunteli mielellään. Mutta siitä noita Barjeesus suuttui ja vastusti heitä kääntääkseen käskynhaltijan pois uskosta. Silloin Saulus täynnä Pyhää Henkeä katsoi noitaa ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?" Ja vielä Saulus ennusti, että Barjeesus tulisi sokeaksi säädettyyn aikaan asti. Niin heti kävikin. Barjeesus alkoi hapuillen etsiä itselleen taluttajaa. Sergius Paulus ihmetteli ja uskoi Jumalan sanan.

Täällä Kyprossa Saulus alkoi käyttää nimeä Paulus eli Paavali. Ehkä siksi, että Paavali oli roomalaista perua oleva nimi ja siten muistutti siitä, että Paavali oli Rooman kansalainen. Tällä ensimmäisellä lähetysmatkallaanhan hän joutui tekemisiin paljon myös muiden kuin juutalaisten kanssa. Olihan Sergius Pauluskin roomalainen käskynhaltija.

Kun sopiva kauppalaiva lähti Pafon satamasta, he pur­jehtivat pois sen mukana. Laiva  saapui Vähän-Aasian rannikolle, Pamfylian maakuntaan Kestros-joen suulle. Ehkä laiva purjehti vielä jokea pitkin 11 km Pergeen asti, koska Raamattu mainitsee ensimmäisenä paikkana juuri Pergen.

Pergessä nuori Johannes, joka oli ollut heillä apulaisena, halusi palata kotiin Jerusalemiin. Apostolien matka jatkui eteenpäin pohjoiseen Taurus-vuoristoon. Tie olisi hankala ja matka saattaisi olla vaarallinenkin. Markuksen apua olisi juuri nyt tarvittu, mutta Markus purjehti kotiin. Ehkä ymmärrämme häntä. Hän oli vielä nuori, seikkailunhalu oli laantunut, kun todelliset hankaluudet tulivat. Koti-ikävä voitti.

Pergessä ei lähetystyötä aloitettu, vaan Paavali ja Barnabas lähtivät kohti Pisidian Antiokiaa.

Pisidian Antiokiassa sapatinpäivänä Paavali ja Barnabas menivät synagoogaan. Kun lakia ja profeettoja oli luettu, pyysivät synagoogan esimiehet heitä puhumaan kan­salle. Niin Paavali nousi ja saarnasi Jumalan Sanaa. Hän aloitti siitä, miten Jumala johdatti Israelia Egyptin orjuudesta. Ja miten Vapahtaja syntyi lupausten mukaan Daavidin jälkeläisistä. Kaikki lupaukset tulivat täytetyksi Jeesuksessa, joka kuoli ja nousi ylös. Hänen kauttansa julistetaan kaikille synnit anteeksi.

Ihmiset ihmettelivät kuultuaan Paavalin puhetta ja pyysivät häntä seuraavanakin sapattina puhumaan.

Kun Paavali ja Barnabas lähtivät synagoogasta, tuli monia juutalaisia ja jumalaapelkääviä heidän mukaansa ja he kuuntelivat heidän opetuksiaan ja uskoivat. Tieto levisi koko kaupunkiin niin, että seuraavana sapattina melkein kaikki kaupungin asukkaat kokoontuivat kuulemaan Jumalan Sanaa. Mutta oli juutalaisia, jotka tulivat vihaisiksi ja halusivat ajaa pois Paavalin ja Barnabaan. He väittelivät Paavalia vastaan. Mutta Paavali julisti rohkeasti, että jos juutalaiset eivät ota evankeliumia vastaan, hän kääntyy pakanoiden puoleen, joita varten Jumala on hänet lähettänytkin. Niin pakanat iloitsivat ja Herran sanaa levitettiin koko maakuntaan. Mutta juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät kaupungin johtohenkilöitä Paavalia ja Barnabasta vastaan. Niin heidät ajettiin pois kaupungista. Mutta he eivät siitä masentuneet, olivathan monet tulleet uskoon. He pudistivat tomun jaloistaan ja jatkoivat matkaansa Ikonioniin.

Paavalin ja Barnabaan lähetystyö Galatiassa oli alkanut Antiokiasta. Monet juutalaiset ja pakanat olivat uskoneet heidän saarnansa. Sinne oli syntynyt seurakunta. Mutta ne, jotka eivät uskoneet aloittivat vainon. Siksi Paavali ja Barnabas joutuivat jatkamaan matkaansa nopeasti. Matka jatkui vanhaa kauppatietä pitkin ensin Ikonioniin, jonne oli 130 km matka. 

Ikonioinin kaupunki on nykyäänkin olemassa, sen nimi on Konya. Voit etsiä sen Turkin kartasta Anatolian ylängöltä.

Ikonionissa Paavali ja Barnabas menivät taas ensin juutalaisten synagoogaan puhumaan. Taas paljon juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon. Mutta ne, jotka eivät uskoneet, yllyttivät pakanoita heitä vastaan. Mutta apostolit puhuivat rohkeasti luottaen Herraan. Työ, jota he tekivät, oli Jumalan, siksi Jumala antaisi sille siunauksensa. Ja Jumala antoi sanansa todistukseksi tapahtua monia ihmeitä ja tunnustekoja.

Täälläkin kävi kuten Antiokiassa: Kaupungin väki jakaantui. Toiset olivat apostolien puolella ja toiset epäuskoisten juutalaisten. Vastustajat menivät vihassaan niin pitkälle, että halusivat kivittää apostoleja. Mutta kun he huomasivat sen, he pakenivat Lykaonian kaupunkeihin.

Näin on asia vieläkin. Ihmiset joko uskovat evankeliumin tai hylkäävät sen. Jokaisen pitää valita, kummalla puolella hän on. Jos luulemme, että voimme olla puolueettomia, erehdymme. Jeesus sanoo: "Joka ei ole minun puolellani, se on minua vastaan." Myöskin jokainen Jeesukseen uskova uskonsa tunnustaessaan joutuu kokemaan pilkkaa ja jopa suoranaista vainoakin.

Apostolit aloittivat julistustyön kreikan kielellä kaupungin torilla. Siellä he tapasivat ramman miehen kerjäämässä. Hän ei koskaan elämässään ollut kävellyt. Hän kuunteli tarkkaavaisesti apostoleiden puhetta. Kun Paavali katsoi häntä ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi, hän sanoi kovalla äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi". Niin rampa nousi ylös ja alkoi kävellä. Kun kansa ympärillä näki, mitä tapahtui, he sanoivat omalla kielellään: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet  alas meidän luoksemme." Apostolit eivät sitä heti ymmärtäneet. Mutta kohta alkoi tapahtua.

 Nämä pakanat palvelivat kreikkalaisia jumalia, joita oli monia. Niistä uskottiin, että niillä oli monia ihmisten ominaisuuksia ja että ne voivat myös tulla ihmishahmossa ihmisten keskuuteen. Muutoin jumalat asuivat Olympos-vuorella. Zeus oli pääjumala ja Hermes oli jumalien sanansaattaja. Niinpä ihmiset nyt luulivat, että Barnabas oli Zeus, koska hän oli vanhempi ja Paavali oli Hermes, koska hän oli nuorempi ja puhui ihmisille. Ihmiset hakivat kiireesti Zeuksen temppelin papin. Tämä toi härkiä ja seppeleitä ja halusi uhrata. Tämä epäjumalan pappi luuli nyt kohdanneensa oman jumalansa.

 Kun apostolit ymmärsivät, mistä oli kysymys, he kauhistuivat. He olivat tulleet julistamaan sanomaa oikeasta Jumalasta ja nyt heistä itsestään tehtäisiin epäjumalia. He repäisivät vaatteensa ja juoksivat väkijoukkoon huutaen: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on..." Vielä hän vetosi siihen, että Jumala on antanut todistuksensa pakanoillekin antamalla heillekin paljon hyvää kuten ruuan ja toimeentulon. Kun apostolit näin puhuivat, juhlahumu vaimeni ja kansa hajaantui pettyneenä. Zeuksen pappi vei härkänsä pois vihaisena.

 Tämän tapauksen jälkeenkin he julistivat evankeliumia torilla, mutta suurin osa ihmisistä suhtautui heihin epäillen. Kun kaupunkiin sitten tuli juutalaisia Antiokiasta, he saivat suostuteltua väkeä puolelleen apostoleja vastaan. Niin eräänä päivänä, kun Paavali oli yksin puhumassa torilla, tulivat juutalaiset suuren väkijoukon kanssa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle. He heittivät hänet sinne verissään, kun luulivat hänen kuolleen. Väen poistuttua opetuslapset tulivat hautaamaan Paavalia. Heidän ilokseen Paavali olikin vielä elossa. Jumala oli varjellut hänen henkensä. Tämä vaino oli hirvein, mitä Paavali oli tähän asti joutunut kokemaan. Mutta Jumalalla oli suunnitelma Paavalille. Nyt kun juutalaiset luulivat hänen kuolleen, Paavali saattoi tehdä työtä rauhassa. Jo seuraavana päivänä Paavali ja Barnabas lähtivät Lystrasta ja suuntasivat Derbeen.

 

Derbe oli koko lähetysmatkan etäisin kolkka. Se on 45 km kaakkoon Lystrasta aivan Galatian rajalla lakeuden laidassa lähellä Taurus-vuoristoa. Paavali ja Barnabas olivat saapuneet tänne paettuaan henkensä kaupalla Lystrasta. Mutta nyt kun juutalaiset luulivat Paavalin kuolleen, kukaan ei osannut tulla tänne heitä etsimään. Niinpä he saivat julistaa evankeliumia rauhassa.

Ihmiset olivat Derbessä vastaanottavaisia ja opetuslapsia tuli paljon. Paavali ja Barnabas asuivat jonkun uskonveljen kodissa, mutta muuten he ansaitsivat itse toimeentulonsa. Kun elämä täällä oli rauhallista, Paavali varmaan teki telttoja ja myi niitä sananjulistuksen ohessa.

Paavali ja Barnabas olivat esimerkillisiä lähetyssaarnaajia. Nuorta seurakuntaa opetettiin perusteellisesti ja ennen kuin lähetyssaarnaajat lähtivät paluumatkalle, valittiin vanhimmat seurakuntaa hoitamaan. Yksi heistä lienee ollut Gaius-niminen mies, joka seurasi Paavalia jonkin matkaa myös kolmannella lähetysmatkalla ja jonka Raamattu mainitsee olleen Derbestä kotoisin.

Vaikka Paavali oli kivitetty melkein hengiltä Lystrassa, halusi hän paluumatkallaan mennä sitä kautta. Heillä oli huoli niistä uskovista, jotka he olivat liian nopeasti joutuneet jättämään.

Täällä samoin kuin Ikonionissa ja Antiokiassa he vahvistivat ja rohkaisivat opetuslapsia. Joka paikkakunnalla myös seurakunnalle valittiin vanhimmat seurakunnasta huolta pitämään. Niin he jättivät heidät rukoillen Herran haltuun.

Paluumatka jatkui halki Pisidian ja he tulivat Pamfylian Pergeen. Nyt he julistivat evankeliumia, päinvastoin kuin tulomatkalla, myös Pergessä.

Kotimatka alkoi Attalian satamakaupungista. Pitkä matka oli päättymässä. He olivat kokeneet monia vaaroja ja vainoja. Mutta Jumala oli kuitenkin ollut heidän turvansa ja antanut sanan julistuksen tuoda satoa. Monta uutta seurakuntaa oli perustettu. Monta ihmistä oli pelastettu pakanuudesta. Vaikka Paavali joutuikin sanomaan: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan", niin hän saattoi myös sanoa: "Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun."

Suuri oli ilo kotiseurakunnassa Antiokiassa, kun Paavali ja Barnabas palasivat. Koko seurakunta kutsuttiin koolle ja kaikki vaiheet kerrottiin tarkoin. Kiitos ja ylistys täytti koko seurakunnan.

Paavali ja Barnabas olivat palanneet Antiokian seurakunnan keskuuteen ensimmäiseltä lähetysmatkaltaan. He viipyivät pitkään opettaen ja julistaen evankeliumia täälläkin. Näin kotiseurakunta sai kasvaa uskossa ja rakkaudessa. Suuri osa tämän seurakunnan jäsenistä oli pakanuudesta kääntyneitä. Eräänä päivänä seurakunta sai vieraita Juudeasta. Tällä kertaa vierailu herätti hämmennystä ja suoranaisen riidan. Nämä miehet nimittäin sanoivat, ettei ilman ympärileikkausta voi pelastua. Paavali ja Barnabas eivät olleet ympärileikanneet ketään ei täällä Antiokiassa eikä niissä uusissa seurakunnissa, jotka olivat syntyneet lähetysmatkan aikana. Niinpä he väittelivät kiivaasti noita miehiä vastaan. Kun riitaa ei voitu ratkaista, päätettiin lähetettää Paavali ja Barnabas ja muutamia muita Jerusalemiin apostolien ja vanhinten tykö. Seurakunta varusti heidät matkalle.

Kun Paavali ja Barnabas tulivat Jerusalemiin, otti seurakunta heidät vastaan. He kertoivat, kuinka Jumala oli tehnyt suuria heidän matkoillaan. Mutta Jerusalemin seurakuntaan oli liittynyt entisiä fariseuksia, jotka nyt kyllä uskoivat Jeesukseen, mutta vaativat, että myös pakanuudesta kääntyneiden piti noudattaa juutalaisia tapoja. He sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia".

Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa. Syntyi pitkä väittely, kunnes Pietari nousi puhumaan.

Pietari palautti kaikkien mieliin, miten hän oli saanut tehtäväkseen julistaa evankeliumia pakanoille ja miten Jumala oli antanut heille myös Pyhän Hengen erikoiset lahjat, vaikka heitä ei ympärileikattu. Myös Paavali ja Barnabas kertoivat, millaisia tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanoiden keskuudessa heidän kauttaan. Kun he lopettivat puheensa, teki Jaakob esityksen, jonka kaikki hyväksyivät. Niitä, jotka kääntyivät pakanuudesta, ei vaadittaisi noudattamaan juutalaisia tapoja. Mutta heitä kehoitettaisiin karttamaan epäjumalille uhrattua lihaa, haureutta ja lihaa, josta verta ei ollut laskettu, ja verta. Tämä siksi, etteivät loukkaisi juutalaisia.

Oli suuri voitto koko kristikunnalle silloin ja aina maailmanloppuun asti, että Jumalan Sanan totuus voitti ja että kaikki nöyrästi tyytyivät siihen. Vielä laadittiin kirje Jaakobin esityksen pohjalta ja se lähetettiin Paavalin ja Barnabaan mukana veljille Antiokiassa ja muuallakin. Vielä asian vakuudeksi matkaan lähetettiin Juudas ja Silas, joiden tehtävänä oli vahvistaa kirjeen sisältö.

Kun kirje sitten aikanaan Antiokiassa luettiin, syntyi suuri ilo. Juudas ja Silaskin puhuivat seurakunnalle vahvistaen heidän uskoaan. Koko seurakunta oli saanut lohdutuksen. Pelastus oli lahja. Jeesus oli hankkinut sen heille ja kaikille eikä mitään ihmistekoa tarvittu. Rauha oli palannut.

Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen." 1 Moos. 17:9.

Jumala  antoi Aabrahamille käskyn ympärileikata jokainen poikalapsi kahdeksan päivän vanhana. Se oli liiton merkki, jota juutalaisten miesten tuli kantaa ruumiissaan ja se erotti heidät pakanoista. Tämä merkki auttoi Israelin kansaa muistamaan tulevaa Messiasta ja odottamaan häntä. Kun Jeesus kuoli ja nousi ylös, alkoi uusi liitto. Vanhan liiton esikuvat olivat täyttyneet eikä niitä enää tarvittu. Lähetyskäskyssä Jeesus käski tehdä hänen opetuslapsikseen kaikki kansat kastamalla ja opettamalla. Tämä koski kaikkia; sekä tytöt että pojat tuli kastaa kuuluivatpa he mihin kansaan tahansa, kun heille myös opetettaisiin kaikki, mitä Jeesus oli käskenyt pitää. Kasteessa Jumala on tehnyt liiton myös meidän kanssamme, niin että Jeesuksessa olemme hänen lapsiaan.