Apostolit aloittivat julistustyön kreikan kielellä kaupungin torilla. Siellä he tapasivat ramman miehen kerjäämässä. Hän ei koskaan elämässään ollut kävellyt. Hän kuunteli tarkkaavaisesti apostoleiden puhetta. Kun Paavali katsoi häntä ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi, hän sanoi kovalla äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi". Niin rampa nousi ylös ja alkoi kävellä. Kun kansa ympärillä näki, mitä tapahtui, he sanoivat omalla kielellään: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet  alas meidän luoksemme." Apostolit eivät sitä heti ymmärtäneet. Mutta kohta alkoi tapahtua.

 Nämä pakanat palvelivat kreikkalaisia jumalia, joita oli monia. Niistä uskottiin, että niillä oli monia ihmisten ominaisuuksia ja että ne voivat myös tulla ihmishahmossa ihmisten keskuuteen. Muutoin jumalat asuivat Olympos-vuorella. Zeus oli pääjumala ja Hermes oli jumalien sanansaattaja. Niinpä ihmiset nyt luulivat, että Barnabas oli Zeus, koska hän oli vanhempi ja Paavali oli Hermes, koska hän oli nuorempi ja puhui ihmisille. Ihmiset hakivat kiireesti Zeuksen temppelin papin. Tämä toi härkiä ja seppeleitä ja halusi uhrata. Tämä epäjumalan pappi luuli nyt kohdanneensa oman jumalansa.

 Kun apostolit ymmärsivät, mistä oli kysymys, he kauhistuivat. He olivat tulleet julistamaan sanomaa oikeasta Jumalasta ja nyt heistä itsestään tehtäisiin epäjumalia. He repäisivät vaatteensa ja juoksivat väkijoukkoon huutaen: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on..." Vielä hän vetosi siihen, että Jumala on antanut todistuksensa pakanoillekin antamalla heillekin paljon hyvää kuten ruuan ja toimeentulon. Kun apostolit näin puhuivat, juhlahumu vaimeni ja kansa hajaantui pettyneenä. Zeuksen pappi vei härkänsä pois vihaisena.

 Tämän tapauksen jälkeenkin he julistivat evankeliumia torilla, mutta suurin osa ihmisistä suhtautui heihin epäillen. Kun kaupunkiin sitten tuli juutalaisia Antiokiasta, he saivat suostuteltua väkeä puolelleen apostoleja vastaan. Niin eräänä päivänä, kun Paavali oli yksin puhumassa torilla, tulivat juutalaiset suuren väkijoukon kanssa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle. He heittivät hänet sinne verissään, kun luulivat hänen kuolleen. Väen poistuttua opetuslapset tulivat hautaamaan Paavalia. Heidän ilokseen Paavali olikin vielä elossa. Jumala oli varjellut hänen henkensä. Tämä vaino oli hirvein, mitä Paavali oli tähän asti joutunut kokemaan. Mutta Jumalalla oli suunnitelma Paavalille. Nyt kun juutalaiset luulivat hänen kuolleen, Paavali saattoi tehdä työtä rauhassa. Jo seuraavana päivänä Paavali ja Barnabas lähtivät Lystrasta ja suuntasivat Derbeen.