Apollos puhui palavasti, mutta hän ei tuntenut kristillistä kastetta.

Paavali vietti jonkun aikaa Antiokiassa kotiseurakunnassaan. Mutta pian hän halusi tietää, miten seurakunnat voivat. Lähetystyö kutsui jälleen. Paavali matkusti maitse Fryygian ja Galatian maakuntien halki Efesoon. Matkalla hän kävi tervehtimässä kaikkia reitin varrella olleita seurakuntia. Kaikille hänellä oli rohkaisun sanoja puhuttavana. Usko vahvistui ja rakkaus Vapahtajaan ja hänen omiinsa lisääntyi. Kun Paavali kertoi, että Jerusalemin seurakunta eli köyhyydessä, halusivat pakanakristityt osallistua järjestettyyn rahankeräykseen runsaasti jopa yli voimiensakin. (1 Kor. 16)

Efesossa oli jo seurakunta. Siellä Paavali oli edellisen lähetysmatkansa lopulla vain pikaisesti käynyt, mutta nyt Paavalin päätarkoitus oli tehdä työtä Efesossa. Muistamme, että uskolliset Paavalin apulaiset Priskilla ja Akylas olivat asettuneet asumaan Efesoon. Siellä he valmistivat ja myivät telttoja. Mutta siellä he tekivät myös lähetystyötä.

Eräänä päivänä Efeson synagogaan saapui erikoinen vieras. Hän tuli kaukaa Aleksandriasta, Pohjois-Afrikasta. Hän oli hyvä puhumaan ja hän tunsi kirjoituksia. Apollos oli hänen nimensä. Hänelle oli opetettu Herran tie ja hän uskoi palavasti Jeesukseen. Ihmiset kuuntelivat hänen puheitaan mielellään, mutta Akylas ja Priskilla huomasivat pian, ettei Apollos tuntenut kristillistä kastetta. Apollos oli kuullut vain siitä parannuksen kasteesta, jolla Johannes Kastaja kastoi ihmisiä ennen Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta. Niin Akylas ja Priskilla pyysivät Apolloksen luokseen ja kertoivat tarkemmin Jumalan tien. Apollos otti heidän todistuksensa ilolla vastaan. Hän tahtoi heti lähteä viemään evankeliumia eteenpäin. Seurakunta kirjoitti hänelle suosituskirjeen vietäväksi Akaiaan, jonne hän tahtoi lähteä Kristusta julistamaan. Kun hän sinne saapui, hänestä oli paljon apua uskonveljille. Voimakkaasti hän kumosi juutalaisten väitteet ja todisti, että Jeesus on Kristus.