Paavali saapui Ateenaan Piraeuksen satamakaupungista johtavaa tietä. Tietä reunusti kolminkertainen muuri, joka yhtyi Ateenan ympäri kiertävään muuriin. Se oli 500 vuotta vanha, vanhaa oli Ateenan sivistyskin. Siellä kukoistivat tieteet ja taiteet. Kaupunki on antiikin historian maineikkain. Paavali kierteli kaupunkia.

Kreikkalaiset palvoivat monia jumalia. He uskoivat, että jumalat olivat ihmisten kaltaisia heikkouksineen päivineen, mutta niillä oli joitakin yliluonnollisia kykyjä ja ne olivat kuolemattomia. Paavali näki Zeuksen temppelin. Zeus oli kreikkalaisten pääjumala. Zeuksen lempitytär oli Pallas Athene, jolle oli rakennettu kuuluisa Parthenon temppeli. Temppeli näkyi kauas Akropoliin kukkulan laelta. Siellä loisti myös kullasta ja norsunluusta tehty Pallas Athenen kuvapatsas. Dionysos-jumalalle oli tehty teatteri ja temppeli. Kuvapatsaita, kauniita rakennuksia pylväikköineen, temppeleitä ja alttareita oli kaikkialla.

Hadrianuksen kirjastossa filosofit pitivät koulujaan.Filosofit väittelivät keskenään. Tämä oli Platonin, antiikin kuuluisimman filosofin syntymäkaupunki. Hänen jälkeensä oli tullut monia koulukuntia. Kun Paavali saapui kaupunkiin, olivat huomattavimmat suunnat stoalaiset ja epikurolaiset. Epikurolaiset etsivät vain omaa mielihyväänsä. He eivät uskoneet kuolemanjälkeiseen elämään. Heidän mielestään viisas välittää vain siitä, mikä edistää hänen omaa onneaan. Stoalaisten mielestä järkkymätön tyyneys oli viisaan merkki. Hyve oli samaa kuin todellinen tieto. Kaikki muu paitsi hyve jopa elämäkin, oli yhdentekevää. Kansalaiset kuuntelivat oppineiden puheita. Kaikki halusivat kuulla uutta, uusia uskontoja, uusia aatteita. Mutta oikeata Jumalaa ei kukaan näyttänyt tuntevan. Paavali katseli kaikkea tätä. Hän ajatteli ensimmäistä käskyä: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia." Kuinka räikeää ja hirveätä olikaan näiden ihmisten epäjumalanpalvelus. Ja nämä ihmiset olivat koko maailman sivistyneimmät. Paavali kiivastui.

Paavali meni synagoogaan ja keskusteli täällä asuvien juutalaisten kanssa. Hän meni myös joka päivä torille, missä hän keskusteli kaikkien ihmisten kanssa, joita hän tapasi. Hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja puhui ylösnousemuksesta. Uteliaat ihmiset kuuntelivat häntä ja sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja." Epikurolaiset ja stoalaiset filosofit pyysivät Paavalin Areiopagille väittelemään heidän kanssaan sanoen: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?" Paavali astui keskelle Areiopagia ja puhui: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan." Ja sitten Paavali kertoi heille oikeasta Jumalasta, joka on henki, joka ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä. Hän on tehnyt koko maailman ja kaiken olevaisen niin kuin myös ihmisen. Paavali oli oppinut mies ja hän tunsi kreikkalaista viisautta, hän tunsi myös heidän runouttaan. Niinpä Paavali siteerasi erästä heidän runoilijaansa kertoessaan, että koko ihmiskunta on Jumalasta alkuisin ja hänen sukuaan. Mutta tärkeää on, että ihmiset tulevat kääntymykseen, luopuvat kivestä ja kullasta tehdyistä epäjumalista ja uskovat oikeaan Jumalaan. Sillä tulee päivä, jolloin Jumala pitää viimeisen tuomion Jeesuksen kautta, jonka hän on kuolleista herättänyt. Kun Paavali puhui kuolleitten ylösnousemuksesta, toiset pilkkasivat häntä, toiset taas sanoivat, että tahtoisivat kuulla lisää. Niin Paavali lähti pois Areiopagilta.

Seuraavina päivinä ne harvat, jotka uskoivat Paavalin saarnan, liittyivät häneen. Niin syntyi pieni seurakunta. Vain kaksi sen jäsentä sanotaan Raamatussa nimeltä: toinen oli Areiopagin jäsen Dionysios ja toinen eräs nainen Damaris.

Tämä sivistyksen kehto, Ateenan kaupunki, oli niin itseensä tyytyväinen, ettei se kaivannut elävää Jumalaa. Näille ihmisille riitti inhimillinen viisaus ja taiteen luomat jumalat. Paavali oli tehnyt parhaansa. "Kreikkalaisille olen ollut kreikkalainen ja juutalaisille juutalainen voittaakseni edes jonkun", hän kerran kirjoitti. Niinpä Paavali ei voinut kauan viipyä täällä, vaan hän lähti eteenpäin jättäen pienen seurakunnan Jumalan haltuun.

Paavali väitteli Areiopagilla filosofien kanssa.