Paavali ja Siilas vahvistivat seurakuntia vieden Jerusalemin kokouksen tervehdyksen mukanaan.

Kun Paavali ja Barnabas olivat palanneet Jerusalemista Antiokiaan, he saarnasivat ja opettivat seurakuntaa. Mutta jonkin ajan kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: "Lähtekäämme takaisin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on." Paavali muisteli kaikkia niitä, jotka olivat tulleet uskoon heidän matkansa aikana. Vaikka häntä oli vainottu niin, että hän oli ollut kuolemanvaarassa, hän tahtoi takaisin. Hänellä oli huoli niin kuin hän kirjoitti myöhemmin: "Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt." Vielä oli aika tehdä työtä, vielä piti julistaa Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna niin, ettei kukaan harhaopettaja saisi viekoitella ketään pois oikeasta uskosta.

Paavali ja Barnabas aloittivat matkavalmistelut. Barnabas tahtoi ottaa mukaansa Johannes Markuksen. Hän oli seurannut Paavalia ja Barnabasta ensimmäiselle lähetysmatkalle mutta kääntynyt sitten kotiin Pamfyliasta juuri kun häntä olisi eniten tarvittu. Markus oli Barnabaan sukulainen ja Barnabas ymmärsi nuorta poikaa. Hän halusi antaa tälle uuden tilaisuuden. Mutta Paavali oli eri mieltä. Paavalin mielestä oli oikein olla ottamatta häntä, koska hän ei ollut edellisellä kerralla tullut mukaan työhön. Entiset työtoverit kiivastuivat niin, ettei yhteisestä matkasta tullut mitään. Niinpä Antiokiasta lähti kaksi eri seuruetta.

Barnabas ja Markus purjehtivat Kyproon, Barnabaan kotisaarelle. Sinnehän ensimmäinenkin lähetysmatka oli aluksi suuntautunut. Ehkäpä sinne syntyneissä seurakunnissa oli joitakin Barnabaan ja Johannes Markuksen sukulaisiakin. Heitä kaikkia Barnabas tahtoi tavata ja vahvistaa uskossa. Mekin voimme ottaa esimerkkiä Barnabaasta. On oikein osoittaa rakkautta omaisia kohtaan pitämällä huolta heidän sieluistaan. Mutta silti me emme saa olla puolueellisia. Siinä otamme esimerkkiä Paavalista. Seurakunnan tehtäviin tulee valita uskollisimmat, ei välttämättä niitä, joista eniten pidämme.

Paavali joutui etsimään uusia työtovereita. Silas oli sopiva. Hän oli tullut Antiokiaan Jerusalemista Paavalin mukana. Niin seurakunta jätti heidät Herran armon haltuun ja he lähtivät matkalle. He eivät valinneet merireittiä vaan matkustivat maitse koti Derbeä, josta edellisellä matkalla Paavali ja Barnabas olivat kääntyneet paluumatkalle. Matka kulki läpi Syyrian ja Kilikian, paikkakuntien, joilla Paavali oli tehnyt työtä jo pian kääntymisensä jälkeen ennen ensimmäistä lähetysmatkaa. Nämä maakunnat olivat Paavalille tuttuja jo nuoruudesta asti, sillä Tarso, Paavalin synnyinpaikka, oli Kilikian pääkaupunki. Täällä Paavali ja Silas vahvistivat seurakuntia vieden Jerusalemin kokouksen tervehdyksen mukanaan. Olihan tervehdys paitsi Antiokiaan myös näihin seurakuntiin osoitettu.