Keisari Augustus v. 63 eKr-14 jKr. Hän hallitsi hyvin sataa miljoonaa alamaistaan. Hänen aikanaan toimitettiin ensimmäinen verollepano. Kun  Joosef ja Maria matkustivat Beetlehemiin verolle pantaviksi, syntyi Jeesus.

Tiberius v. 14-37. Tinkimätön ja ankara hallitsija, jota alamaiset pelkäsivät.  Julmuudestaan huolimatta hänellä oli hyvätkin puolensa. Valtion varoja hän käytti säästeliäästi ja pyrki olemaan oikeudenmukainen.

Jeesuksen julkinen toiminta, tuomio ja ristiinnaulitseminen tapahtuivat Tiberiuksen hallitusaikana. Paavali, silloin Saulus, opiskeli Jerusalemissa, vainosi alkuseurakuntaa ja koki kääntymyksen.

Galigula v. 37 – 41. Historia ei kerro Galigulasta paljonkaan hyvää. ¨Hän oli hillitön tuhlari ja moraaliton irstailija. Kerrotaan, että hänen päähänpistonsa olivat älyttömyydessään ylivertaisia. Hänen sanotaan aikoneen nimittää hevosensa konsuliksi.

Näiltä vuosilta Paavalista ei ole muuta tietoa kuin, että hän oleskeli Tarsossa.

Klaudius v. 41 –54. Galigulan kuoltua sotilaat tekivät hänen sedästään Klaudiuksesta keisarin. Hän oli säästäväinen ja oikeamielinen. Hän lakkautti mm. druidien epäjumalanpalveluksen, jossa käytettiin ihmisuhreja. Mutta hänen heikkoutensa oli hänen nuori vaimonsa Messalina, joka sai tehdä mitä halusi. Ja Messalina oli siveetön hirviö. Messalinan siveetön elämä kuitenkin paljastui Klaudiukselle ja tämä surmautti hänet. Klaudiuksen toisen vaimon, Agrippinan poika oli Nero. Kun Agrippina onnistui naittamaan Neron Klaudiuksen ja Messalinan tyttärelle Octavialle, oli Neron tie keisariksi varma.

Jerusalemissa oli suuri nälänhätä Klaudiuksen aikana. Silloin Paavali vei avustuksen Jerusalemin seurakunnalle. Tämä lienee tapahtunut 45 jKr. Paavalin ensimmäinen lähetysmatka Vähään Aasiaan tapahtui vuosina 47-49 jKr, toinen 50-53 jKr ja  kolmas lähetysmatka alkoi 53 jKr.

Nero v. 54 – 68. Tuli keisariksi 16-vuotiaana. Hän harrasti taiteita ja antoi aluksi filosofi Senecan huolehtia hallinnosta. Pian hän kuitenkin vaipui mielettömiin himoihin, joista varsinkin hallituskauden lopulla seurasi suuria kärsimyksiä koko kansalle mutta erikoisesti kristityille.

Paavali palasi kolmannelta lähetysmatkalta Jerusalemiin 57 jKr. Hänet vangittiin ja vietiin Kesareaan, jossa hän oli 2 v. 57-59 jKr. vankina. Maaherran edessä Paavali vetosi keisariin ja syksyllä 59 jKr. Paavali vietiin Roomaan. Paavalin 1. vankeus v.60-61 ja 2. vankeus v.64-67. Paavali kuoli Neron vainoissa.

Keisari Domitianuksen (81-96) aikana vainot laajenivat myös Vähään Aasiaan. Niiden vuoksi apostoli Johanneskin joutui maanpakoon Patmos –saarelle, missä hän kirjoitti Ilmestyskirjan.

Apostolien jälkeen

Keisari Decius pyrki v. 250 elvyttämään Rooman pakanallisen valtionuskonnon ja pani toimeen järjestelmällisen, tarkasti suunnitellut vainon. Hän pyrki erityisesti hävittämään seurakuntien paimenet. Jokaiseen kylään ja kaupunkiin perustettiin uhrikomitea, jonka eteen jokaisen kristityksi epäillyn täytyi mennä. Kristityitä kiellettiin pitämästä kokouksia ja kokoontuivatkin katakombeissa, hautakäytävissä, joita Roomassa oli lähes 900 km.

Vuonna 284 valtaan nousi Diocletianus. Kristityt olivat saaneet olla vähän aikaa rauhassa, mutta keisari Diocletianus aloitti vainot uudelleen. Vuonna 303 hän antoi määräyksen, että seurakunnat piti hajottaa, kirkot repiä ja Raamatut polttaa. Vaino loppui 311, kun hallitsijaksi nousi Galerius. Vangitut pääsivät vapauteen.

Vuonna 313 Konstantinus Suuri julkaisi Liciniuksen kanssa ediktin, jossa annettiin kristityille uskonnonvapaus. Hänestä kerrotaan, että hän ennen taistelua oli nähnyt taivaalla ristin ja kuullut sanat: ”Tässä merkissä olet voittava.”

Vuonna 390 kristinusko sai valtionuskonnon aseman keisari Theodosiuksen aikana. Hän kielsi pakanalliset menot ja määräsi kristinuskon ainoaksi uskonnoksi, jota Rooman valtakunnassa sai harjoittaa.

1054 kristityt jakaantuivat lännen katolilaisiin ja idän ortodokseihin. Katolilaisen kirkon keskukseksi tuli Rooma ja ortodoksien keskuspaikaksi Konstantinopoli.

Martti Luther naulasi 95 teesiä katolilaisen kirkon väärinkäytöksiä vastaan v.1517. Siitä käynnistyi uskonpuhdistus ensin Saksassa mutta kohta ympäri Eurooppaa. Suomalaiset papeiksi valmistuvat miehet opiskelivat Saksassa Wittenbergissä 1530 –luvulla ja niin uskonpuhdistuksen ajatukset tulivat meillekin. Paavinvalta sai haavan.

Kuningas Kustaa Vaasa toteutti reformaation vuodesta 1527 alkaen koko valtakunnassaan, johon myös Suomi kuului. Suomessa uskonpuhdistusta julisti ensin Pietari Särkilahti, sitten Mikael Agricola ja Paavali Juusteen. Uskonpuhdistuksen keskeisimpiä periaatteita oli kristinuskon opettaminen kansan kielellä, niinpä Mikael Agricola loi kirjoitetun suomen kielen. Agricolan ensimmäisen kirja oli ABC-kirja, sen jälkeen hän käänsi Uuden Testamentin suomeksi.

Kaikki eivät kuitenkaan uskoneet Lutherin tavoin. Euroopassa saivat paljon jalansijaa Zwinglin ja Calvinin seuraajat. Syntyi monenlaisia reformoituja kirkkoja ja suuntia, jotka eivät tunnustaudu luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Nämä liikkeet ovat levinneet laajasti myös Suomeen.

Luterilaiselle tunnustukselle uskollisia on edelleen maailmassa ja Suomessa.

Lähteet:

 

Raamattu, erityisesti Apostolien teot ja Paavalin kirjeet
Aapeli Saarisalo: Raamatun sanakirja, Kirjaneliö 1985
Grimberg, Kansojen historia, WSOY 1980
Kolossan seurakunta, Markku Särelä, STLK, 1974