Paavali oli vankina Kesareassa kaksi pitkää vuotta ilman syytä. Maaherra Feliks halusi saada juutalaisten suosion eikä vapauttanut Paavalia, vaikkei löytänytkään Paavalista mitään syytä. Feliksin jälkeen tuli maaherraksi Festus. Juutalaiset näkivät tilaisuutensa koittaneen, kun uusi maaherra aloitti työnsä. He pyysivät Paavalia Jerusalemiin tutkittavaksi. Tarkoituksena oli hyökätä Paavalin kimppuun matkalla ja tappaa hänet. Festus ei kuitenkaan suostunut vaan kutsui juutalaisten päämiehet Kesareaan esittämään syytöksensä Paavalia vastaan.

Festus istui tuomarinistuimelleen ja käski tuoda Paavalin eteensä. Juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemista, asettuivat hänen ympärilleen ja tekivät raskaita syytöksiä, joita he eivät kuitenkaan pystyneet näyttämään toteen. Paavali puolustautui ja sanoi: ”Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan.” Niin Festus juutalaisten mieliksi kysyi Paavalilta: ”Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?” Paavali aavisti, että juutalaisilla oli salajuoni. Olivathan he kerran vannoneet tappavansa Paavalin. Niinpä Paavali vastasi: ”Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan hyvin tiedät. Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin.”

"Minä vetoan keisariin."

Niin siis Paavali vetosi keisariin, jolla oli Rooman valtakunnan korkein tuomiovalta. Siihen hänellä oli Rooman kansalaisena oikeus.
Niinpä Paavalin seuraava matka olisi Roomaan. Sinne hän oli halunnut. Sinne Jumala lähetti hänet näin merkillisellä tavalla. Mutta sitä ennen tapahtui vielä monta ihmeellistä asiaa.