Hautajaiset ja iankaikkisen elämän toivo

Kun uskovan elämä täällä ajassa päättyy, hänelle järjestetään hautajaiset. Niissä puhutaan tämän maallisen elämän katoavaisuudesta ja väliaikaisuudesta sekä Jumalan armosta ja iankaikkisen elämän toivosta.

Ensiksi voidaan kysyä, onko hautajaisten järjestäminen tarpeellista. Raamatussa on monia esimerkkejä hautajaisten järjestämisestä. Suurimpana asiana voidaan mainita Jeesuksen hautajaiset. Kun hän oli antanut henkensä, Raamattu kertoo uskovien toimista: ”Illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle. Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois. Ja siellä olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastapäätä hautaa.” (Matt. 27:58-61)

Kun ensimmäinen marttyyri eli veritodistaja Stefanus oli kuollut, myös hänet haudattiin: ”Muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat Stefanuksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset.” (Apt. 8:2) Näistä esimerkeistä huomaamme, että uskovan kuoltua on hyvä tapa, että omaiset järjestävät hänelle hautajaiset yhteistoiminnassa seurakunnan kanssa. Seurakunnan pastori toimittaa ruumiin siunaamisen.

Hautajaisissa tärkeintä on teroittaa Jumalan armoa ja iankaikkisen elämän varmaa toivoa. Kun uskova ihminen on kuollut, on oikein puhua syntien anteeksiantamuksesta, johon hän eläessään turvasi. Samoin on tarpeen teroittaa Jumalan sanan lupauksia, jotka lupaavat jokaiselle uskovalle iankaikkisen elämän. Vapahtaja sanoi tästä: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” (Joh. 10:27,28) Tässä mielessä uskovan hautajaiset ovat siis riemullinen juhla. Ne teroittavat sydämillemme evankeliumin sanaa ja iankaikkisen autuuden varmaa toivoa.

Hautajaisissa on kiinnitettävä huomiota siihen, että uskossa kuollut on jo kuolemansa hetkellä päässyt lepoon Vapahtajan luokse. Hänen sielunsa on autuudessa. Sen tiedämme siitä, mitä Vapahtaja lupasi uskovalle ryövärille ristillä: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:43) Jeesus tiesi ryövärin kuolevan pian. Koska hän turvasi Vapahtajaan, oli hän pääsevä lepoon. Evankeliumin sana siis lupaa meillekin varman toivon autuudesta, ja se julistetaan tämän elämän aikana uskottavaksi. Tästä seuraa kaksi asiaa: on koko elämämme tärkein asia, että uskomme Jeesukseen Vapahtajanamme ja toisaalta saamme hänen armonsa tähden iloita varmasti iankaikkisesta elämästä jo nyt.

On huomattava, että kuoleman jälkeen ei edesmennyttä voi auttaa. Ei ole siis hyödyllistä pitää rukouksia kuolleiden puolesta, vaan teroittaa Vapahtajan armotyötä ja uskon merkitystä elävien kannalta. Uskossa kuolleen usko ja tunnustus ovat hyviä esikuvia jälkeen jääneille.

On myös huomattava, että kuolleet eivät voi vaikuttaa meidän elämäämme täällä. Monissa kuolinilmoituksissa on nykyään muistolauseita, joissa puhutaan siitä, että kuollut olisi jotenkin vielä elävien kanssa täällä. Näin ei kuitenkaan ole. Raamatussa opetetaan, että ei pidä turvata uskossa kuolleisiin, vaan ainoastaan Jumalaan. Profeetta Jesajan aikana monet juutalaiset luultavasti ajattelivat, että he voisivat hyötyä siitä, että Aabraham ja Jaakob ovat heidän esi-isiään. Jesaja kuitenkin rukoili näin: ”Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.” (Jes. 63:16)

Hautajaiset muistuttavat meitä myös maallisen elämän katoavaisuudesta. Jokaisen uskovan tulee tietää, että täällä maailmassa elettävä aika on varsin lyhyt. Kuningas Daavid rukoili: ”Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen. Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni.” (Ps. 39:5,6) Tällöin ymmärrämme hautajaisissa julistettavan evankeliumin ja koko kristillisen uskon pääkohdan suuren arvon. Jeesus on annettu meille Vapahtajaksi siitä syystä, että saisimme täällä ajassa uskon kautta syntimme anteeksi ja omistaisimme hänen armostaan myös iankaikkisen elämän. Tämä on Jumalan sanan opetuksen tarkoitus niin hautajaisissa kuin muuallakin, kuten apostoli Johannes sanoi: ”Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” (Joh. 20:31)