Rippikoulu, konfirmaatio ja ehtoollinen

Kun Vapahtaja antoi kastekäskyn, hän kehotti myös opettamaan kastettuja. Hän sanoi: ”... ja opettamalla heidät pitämään kaikki, minkä minä olen käskenyt teidän pitää.” (Matt. 28:19) Rippikoulussa opitaan kristinopin pääkohdat järjestelmällisesti. Niinpä se on erityisen hyvä tapa, jonka avulla seurakunnat toteuttavat opetusvelvollisuuttaan. Seurakunnassa opetetaan toki muutenkin kuin rippikoulussa, esimerkiksi lasten leireillä ja jumalanpalveluksissa. Rippikoulussa kuitenkin varataan aikaa erityisesti sitä varten, että kristinopin pääasiat käydään läpi kohta kohdalta.

Rippikoulun käyminen liittää meidät kauniilla tavalla sukupolvien ketjuun. Voimme ajatella taaksepäin vanhempia, isovanhempia ja siitäkin paljon kauemmas. Jotakuinkin kaikki ovat käyneet rippikoulun, tulleet tuntemaan Raamattua ja katekismusta. Joillekin rippikoulusta on jäänyt ulkomuistiinkin asioita, jotka ovat auttaneet heitä elämänsä matkalla ja joita he ovat voineet omille lapsilleenkin opettaa.

Rippikoulussa on kuitenkin kyse enemmästä kuin pelkästään kauniista tavasta. Sen käymiseksi tärkein syy on Jumalan sanan oppiminen. On tärkeää, että saamme oikeaa tietoa Jumalan sanasta ja sen opista. Sanan vaikutuksesta usko vahvistuu. Rippikoulussa ei opita siis vain sitä varten, että voidaan selvitä sen kokeista, vaan tarkoitus on sama kuin aina Jumalan sanaa käytettäessä, toisin sanoen uskon ravinnon saaminen. Rippikoulussa opittujen asioiden avulla voimme saada tienviittoja elämän ratkaisuja varten. Seurakunnan jäseninä meidän ei tule olla  omien ajatustemme ja toisten ihmisten mielipiteiden varassa, vaan Jumalan sanan tulee olla elämämme ohjenuora. Kun tunnemme Jumalan lain ja tahdomme seurata sitä, voimme välttyä monelta vahingolliselta houkutukselta ja synniltä.                      

Toiselta puolen käskyjen oppiminen osoittaa sen, että me emme ole pitäneet Jumalan käskyjä täydellisesti. Olemme tehneet syntiä. Siitä syystä tarvitsemme Vapahtajan. Kristillisen opin pääkohtana opetetaankin Herramme Kristuksen armotöitä meidän edestämme. Näin sydämillemme teroitetaan samaa uskon tietä kuin aina on opetettu. Se voidaan sanoa lyhyesti: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” Rippikoulussa teroitetaan uskon tietä. Tuodaan esiin se suuri ihme, että Jumalan Poika on tullut ihmiseksi, ollut kaikessa pyhä ja synnitön sekä kärsinyt ja kuollut meidän edestämme ja näin on ansainnut meille iankaikkisen autuuden. Tämän armonsa Jumala antaa evankeliumin sanan ja sakramenttien välityksellä. Kaikkia näitä asioita rippikoulussa opetetaan seikkaperäisesti.

Rippikoulun päätyttyä on konfirmaatio, jossa konfirmoitavat tulevat otetuiksi seurakunnan ehtoolliselle oikeutettujen jäsenten joukkoon. He tunnustavat uskonsa ja tunnustautuvat oikein opettavaan kirkkoon. Näin he omasta puolestaan tahtovat edelleen pitäytyä siihen liittoon, jonka Jumala kasteessa teki heidän kanssaan. Konfirmoitavat vastaavat seurakunnan edessä konfirmaatiokysymyksiin, jotka ovat Kristinopissa s. 291. Seurakunta puolestaan rukoilee konfirmoitavien puolesta, että Pyhä Henki varjelisi heidät aina uskossa ja että he tulisivat perille iankaikkiseen autuuteen.

Konfirmaation jälkeen, yleensä vielä saman tilaisuuden yhteydessä, konfirmoidut osallistuvat ensimmäistä kertaa Herran pyhälle ehtoolliselle. Ehtoollisessa Vapahtaja antaa tosi ruumiinsa ja tosi verensä syntien anteeksiantamukseksi. Tästä syystä ehtoollista nauttivan tulee tietää ja tunnustaa, että hän saa Kristuksen ruumiin ja veren. Ehtoollisen nauttiminen on siis erotettava muusta syömisestä ja juomisesta. Toiseksi ehtoollista nauttivat tulee tunnustaa syntinsä Jumalan edessä ja uskoa Vapahtajan lausumat sanat: ”Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.” Uskonpuhdistaja Martti Luther teroittaa, että ruumiillinen syöminen ja juominen sekä sanat, jotka lupaavat syntien anteeksiantamuksen, ovat pääasia ehtoollisen sakramentissa.