Elin lapsuuteni Kotkassa. Se on Suomenlahden rannalla – siis merenrantakaupunki. Isällämme oli pieni moottorivene – ei perämoottorivene, mutta sellainen avovene, jossa oli matalat tuulilasit edessä, jossa isä ohjasi venettä seisten. Me lapset istuimme veneen takaosassa. Siihen aikaan ei ollut vielä mitään pelastusliivejä – ei ollut edes autoissakaan turvavöitä.

Isä vei meitä lapsia joskus Lehmä-nimiseen saareen. Sinne mennessä joutui jo ulapalle niin, ettei viereisiä saaria nähnyt. Kerran, kun meidän piti palata, nousi yllättävä myrsky. Aallot löivät veneen keulasta niin, että ne huuhtoivat aina isän paskerin (hattu) pois päästä meidän lasten jalkoihin. Me kaikki kastuimme ja veneeseenkin tuli vettä. Sen muistan, että silloin minua pelotti.

Vanha pastori, Uppala, kertoi kerran hänen elämänsä puhuttelevimmasta ja mieliin painuvimmasta ”saarnasta”. Hän oli nuorena ollut höyrylaivalla matkalla Amerikkaan. Tuolloin tuo matka kesti kai kymmenen päivää ja siis pelkkää ulappaa kaikkialla. Kun sitten lopulta oltiin jo aika lähellä määränpäätä, jäljellä oli enää pari päivää, silloin tuntui jo siltä, että nyt alkaa kaikki vaarat olla ohi. Pastori oli mennyt puhuttelemaan laivan kapteenia: Eiköhän nyt ala olla kaikki hyvin vai mitä. Kapteeni oli vastannut: ”Es kann noch alle gesehen.“ (Vielä voi tapahtua mitä vain). Itse asiassa näinhän meillä kaikilla on koko ajan. Tulevaa emme tiedä vähääkään.

Kerrotaan myös laivasta, joka oli joutunut myrskyyn. Aallot keinuttivat sitä. Ihmiset alkoivat voida pahoin ja kaikkia pelotti. Laivan kyydissä oli pieni poika, joka vain luki kirjaa kaikessa rauhassa. Joku meni häneltä kysymään, miksi et pelkää? Poika oli vastannut: ”Minun isäni ohjaa tätä laivaa.”

Meidän kaikkien olisi hyvä muistaa aina se, että meidän Taivaallinen Isämme ohjaa meidän elämäämme. Hän tietää menneet ja tulevat. Hän on kaikkivaltias. Meille ei tapahdu mitään Hänen tietämättään, sallimattaan. Opetuslapsetkin olivat myrskyssä. Silloin Jeesus tuli heidän luokseen – käveli vettä pitkin ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, Minä se olen, älkää pelätkö." Psalmissa sanotaan: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

Lastenvirressä lauletaan:
Jeesus, lasten auttaja, varjele mua vaaroissa.
Sinä tunnet elämäni, kuljet aina vierelläni, parhain ystäväni.

Julkaistu Luterilainen 4/2024