Sähkö

Lamppu

Oletko tullut ajatelleeksi, miten ihmeellinen asia on sähkö niin tavalliselta kuin se meistä tuntuukin. Sähkön avulla voidaan valaista ja lämmittää. Jääkaapit ja pakastimet tarvitsevat sähköä pitääkseen ruokatarvikkeet kylminä. Kaikki kodinkoneet: pesukoneet, imurit, liedet jne. tarvitsevat sähköä. Sähkövoimalla voidaan kuljettaa vaikka tosi raskaita tavarajunia. Mietipä, mitä tapahtuisi, jos sähköt katkeisivat pitkäksi aikaa.

Sähkö on suhteellisen uusi löytö. Se on tunnettu vasta parisataa vuotta. Suomeen alettiin saada ensimmäisiä sähkövalaistuksia 1800-luvun lopulla ja viimeisetkin syrjäkylät Suomessa saivat sähkön vasta 1970-luvulla eli vain 50 vuotta sitten. Siihen asti valaistiin öljylampuilla ja keitettiin puuhelloilla. Maailman 7 miljardista ihmisestä lähes 2 miljardia on yhä vielä ilman sähköä. Miljardi = tuhat miljoonaa.

Sähkö on varsin ihmeellistä. Sitä ei voi ottaa käteen, eikä sitä voi nähdä, mutta kuitenkin se on ja se saa monet asiat toimimaan. Sähkö on vieläpä varsin voimallinen. Jo kotona sähköisku voi olla tappava puhumattakaan salamaniskusta, jolla on valtava energia. Se voi pilkkoa hetkessä suuria puita tulitikuiksi.

Jumalaakaan me emme näe, mutta kuitenkin Hän on. Hän vaikuttaa meidän elämäämme joka päivä. Hän on paitsi voimallinen – myös kaikkivoipa. Hänen voimansa näkyy jokakeväisessä kasvunihmeessä ja myös merien myrskyissä, ukonilmoissa ja hirmumyrskyissä. Ihminen ei voi kahlita, eikä hallita Jumalan voimaa. Me olemme sen edessä voimattomia. Jumalan voiman saivat kokea egyptiläiset, kun farao ei päästänyt Israelin kansaa lähtemään luvattuun maahan. Muistatko ne vitsaukset?

Mutta Jumala on armollinen. Muistatko, minkä Jumalan lupauksen merkkinä on sateenkaari? (Lue: 1 Moos. 9:8–17). Mikään täällä maailmassa ei tapahdu Jumalan tietämättä tai sallimatta. On turvallista elää kaikkivaltiaan Jumalan lapsena. Virressä lauletaan:

Soi kunniaksi Luojan nyt virsi kiitoksen.
Tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti Hän ohjaa tuolta taivaastaan.

Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa.
Hän hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa, jos joutuu johdantaan.
Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan.

                          sanat A. W. Koskimies (1856‑1929)

Teksti Eeva Voima, kuva Kimmo Pälikkö
Julkaistu Luterilainen-lehden numerossa 1/2020